Toisen Singaporen-reissuni pääasiallinen funktio oli käydä uusimassa toukokuun lopussa vanheneva Kiinan viisumini mutta toki tässä oli osittain oma lehmä ojassa, koska Darran oli samaan aikaan myös Singaporessa työmatkalla. Oma syntymäpäiväni on 31.5. joten päätimme lähteä reissun lopuksi juhlistamaan syntymäpäiviäni Indonesian Bintan-saarelle, joka on noin tunnin lauttamatkan päässä Singaporesta.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että menisin ensin maanantaina Hongkongiin kokeilemaan rajaviisumin anomista. Se idea kuitenkin tyssäsi melko nopeasti, sillä Hongkongista viisumeita myönnetään tätä nykyä melko nihkeästi ja vain lyhyeksi aikaa (5 pv, 2 vk, jne). Siispä sovimme, että kokeilen anomista ensin Singaporesta ja jos se ei onnistu, anon rajaviisumia paluumatkalla Hongkongista.  

Lentoni lähti tiistaina aikaisin aamuyöllä, puoli kahden aikaan Hongkongista. Lähdin yhdeksän aikaan illalla töistä ja pääsin kentälle enemmän kuin tarpeeksi aikaisin. Halvimmaksi ja parhaaksi totemani reitti julkisilla Shenzhenistä Check Lap Kokin kentälle on kävellä Luohussa rajan yli, mennä metrolla Sheung Shui -asemalle ja kävellä bussiterminaaliin (iso rakennus metroaseman edessä), josta ajella loppumatka lentokentälle A43-bussilla. Matka maksaa Hongkongin puolella yhteensä noin 50 HKD ja kestää reilun tunnin.

On vaikea käsittää, että ensimmäisestä Singaporen reissustani on jo neljä kuukautta aikaa. Aika on mennyt niin nopeasti, ja neljän kuukauden aikana olen ehtinyt käymään siellä jo toisenkin kerran. Ensimmäinen reissu ajoittui ajalle 2.-11. helmikuuta.

Ajatus Singaporeen lähdöstä heräsi melko nopeasti Sydneyyn saavuttuani. Toki paikka kiehtoi, koska vanhempani ovat 80-luvulla tehneet häämatkansa senaikaisesta Neuvostoliitosta Singaporeen ja äiti muistelee paikkaaa vieläkin lämmöllä, osittain siksi, että ennen Pekingistä lähtöä tutustuin singaporelaiseen Darraniin, jota halusin lähteä tapaamaan. Lisäksi Pekingistä tuttu Noora oli tulossa Singaporeen osana Aasian kiertomatkaansa 7. helmikuuta. 

Australia oli kallis, ja tunsin oloni siellä varsin yksinäiseksi. Singaporessa odotti seuralainen ja ainakin ruoka olisi sen hintaista, että siihen olisi varaa. No, lopunviiimein rahaa tällä detourilla en onnistunut säästämään yhtään koska ostin lentoliput väärälle päivälle. Mutta sattuuhan näitä. Onneksi Darran oli sen verran herrasmies, että epätoivon hetkellä pelasti minut pinteestä ja osti minulle lentolipun oikealle päivälle ja pääsin matkaan.

Lentoni oli Sydneystä Kuala Lumpuriin ja sieltä vaihtolennolla Singaporeen. Matka oli pitkä, ja saavuttuani myöhään illalla olin aivan totaalikoomassa. Onneksi D oli lentokentällä vastassa ja vei minut taksikyydillä hostellilleni. Ensimmäiset yöt Singaporessa vietin hostellissa, sillä tieto matkastani oli tullut hieman yllättäen ja Darran asui Singaporessa olonsa aikana äitinsä luona. Hostellini sijaitsi Bugiksen lähellä Arab Streetillä, ihan Sultan-moskeijan kupeessa. Illalla en tosin jaksanut juuri muuta kuin raahautua sänkyyn - aikaerokin painoi. Hostelli oli Kiwi hostel ja se oli todella basic. "Huoneet" olivat vain jaettuja osioita yhdestä isosta (ja sokkeloisesta) makuusalista ja tilassa ei ollut ilmastointia vaan isot kattotuulettimet. No, kyllä siellä nyt pari yötä nukkui.

Eräs keskiviikkopäivä Sydneyssä päätin lähteä tutustumaan Manlyyn, joka on rantakaupunki noin tunnin ajomatkan päässä Sydneystä. Sinne pääsee myös lautalla, mutta halusin kävellä 10 km pituisen Manly Scenic Walkwayn Spit-sillalta Manlyyn. Bussi 178 lähti Wynyard-asemalta ja matka kesti noin 40 minuuttia. Käveyreitti lähtee Spit-sillan pohjoispuolelta ja se on hyvin viitoitettu - eksyminen on lähes mahdotonta.

Matkalla oli paljon erilaista maastoa eri metsätyypeistä rantoihin ja eri vaikeustasoiseen maastoon. Koko reitti oli melko helppokulkuinen eikä se sisältänyt kovin paljon nousuja. Matkalla pääsi näkemään mm. monia luonnonvaraisia liskoja ja lintuja. Rannat olivat melko piilossa eikä niillä oleskellut kerrallaan kuin muutama hassu ihminen. Monikaan niistä ei tosin ehkä ollut sellainen, johon olisi mielellään halunnut mennä uimaan, mutta ihmisiä istuikin rannoilla lukemassa kirjaa ja nauttimassa luonnon rauhasta. Juuri ennen Manlyyn saapumista, matkan varrella on yksi maauimala jossa on myös pukukopit ja suihkut.

Ensimmäistä kertaa eläessäni näin nousuveden.

Manly oli ihana pieni kylä ja olisin toivonut, että olisin lähtenyt matkaan hieman aikaisemmin jotta olisin ehtinyt viettää enemmän aikaa siellä. Kävelyyn minulla meni noin viisi tuntia, koska pysähtelin matkalla ja kerran otin puiston penkillä torkutkin. Manlyssa oli paljon kauppoja ja ruokapaikkoja, ja tietenkin iso hiekkaranta jossa oli paljon porukkaa. Itse kävin syömässä ihan mielettömän hyvän pihvin melko edulliseen 20 AUD hintaan Ivanhoe Hotel -nimisessä ravintolassa. Pääsinpä nauttimaan reissun ensimmäisen ja viimeisen lasillisen aussiviiniäkin, ja voin kyllä sanoa, ettei viini ole ikinä maistunut noin taivaalliselta!

Palasin kaupunkiin lautalla, joka oli bussia ja kävelyä kalliimpi vaihtoehto. Lauttamatka oli kuitenkin nopea, ja näkymä Sydneyyn ja oopperatalolle oli hyvä, harmi vaan että sää oli niin harmaa! Manly Scenic Walkwayta voin suositella lämpimästi kaikille Sydneyssä käyville.

Tunsin hieman haikeutta lähdön hetkellä Hongtudissa, mutta toisaalta oli kiva lähteä tutustumaan Kunmingiinkin. Yllätyksekseni bussi todella saapui, ja vieläpä 9:50 kuten sovittu, ellei jopa hieman aikataulusta edellä! Paluumatka tuntui kestävän ikuisuuden ja jossain vaiheessa seisoimme ruuhkan takia täysin paikallammekin pitkän aikaa. Lopulta pääsimme perille ja hyppäsin heti ensimmäisen metropysäkin luona kyydistä, ennen siis varsinaista päätepysäkkiä eli Kuming North Bus Stationia. Kunmingissa on vain muutama hassu metrolinja ja metrokartta muistuttaa epäilyttävästi Helsingin vastaavaa. Eksyminen oli siis lähestulkoon mahdotonta, vaikka Kiinassa on muutenkin aina melko helppo suunnistaa metroissa. Jäin pois Green Lakea lähimmällä asemalla ja nappasin tienvarresta taas Mobiken, jota en kyllä voi liikaa kehua. Mikä loistava keksintö, koska sovelluksen ansiosta minulla on käytössäni käytännöllisesti katsoen "ilmainen" pyörä, missäpäin Kiinaa sitten olenkaan. Kunmingissa Mobike olikin minulla kovassa käytössä, ja se helpotti kovasti kaupungissa liikkumista. Hostellikin löytyi nopeasti ja vaivattomasti ihan Green Laken kupeesta, ja kuinka ihana pieni paikka se olikaan! Hurmaannuin heti ihan totaallisesti, ja ellei velvollisuudet olisi odottaneet minua Shenzhenissä, olisin heti ensi-istumalta jäänyt hostellille ainakin viikoksi lisää. Ihmettelinkin, kun sisäänkirjautumisen yhteydessä respan sujuvasti englantia puhuva ystävällinen kiinalainen nuorimies kehotti minua sanomaan heti, mikäli haluan jäädäkin suunniteltua pidemmäksi aikaa. Tässä paikassa majoituksen pidentäminen oli enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta valitettavasti itse jouduin tyytymään vai alun perin varaamaani yhteen yöhön. Lost Garden oli ehdottomasti yksi viihtyisimmistä, siisteimmistä ja ystävällisimmistä hostelleista missä olen Kiinassa ollut, ja lisäksi sen sijainti oli täysi kymppi. No, sanomattakin on varmaan selvää, että suosittelen hostellia ihan kenelle vain, joka suunnittelee matkustavansa Kunmingiin...

Yunnan on ollut mun ykkös-Kiinanmatkakohteissa jo ennen kun tulin Pekingiin. Kunming on Yunnanin pääkaupunki ja tunnettu siitä että siellä on "ikuinen kevät". Niinpä ajattelin, että keväällä tämä kevätkaupunki on varmaan keväisimmillään, joten varasin reissun vappuviikonlopulle, jolloin täälläkin maanantai on pyhäpäivä.

Meno oli Shenzhenistä Kunmingiin perjantaina iltajunalla noin puoli neljän aikaan. Matkan varrella ehti ennen auringon laskemista näkemään uskomattoman kauniit karstavuoret, jotka olivat minulle jo ennestään tuttuja Guilinista ja Yangshuosta. Tämä junamatka oli tähänastisista matkoistani varmaan yksi kauneimmista maisemien osalta. Matkalla pääsi vuorien lisäksi seuraamaan paikallisten työskentelyä ja vesipuhvelien käyskentelyä riisipelloilla.