... ja miksei muillekin Kinkkilään suuntaaville! Meidän vaihto on kohta melkein lopuillaan, joten ajattelin tehdä tämmöisen vinkkipostauksen, miten täällä pärjää parhaiten ja vaihdostaan saa eniten irti. Juttu on tehty lähinnä Peking-näkökulmasta, mutta toki suurinta osaa näistä voi soveltaa myös muihin kiinalaisiin kaupunkeihin.

1. Reality check 

Tämä kannattaa tehdä jo vaihtoon lähtöä suunnitellessa, koto-Suomessa. Jos ennakko-odotuksesti vastaavat ylläolevaa kuvaa, varaudu siihen, että arkesi tulee suurimmilta osin näyttämään alemmalta kuvalta. Let's face it - Shanghain pilvenpiirtäjistä huolimatta Kiina on kehittyvä maa ja kaikki ei aina toimi niin kuin kotona on totuttu. Ihmiset tuntuvat välillä niin maalaisilta, että hermot menee: he räkivät, tuijottavat, kälättävät kovaan ääneen ja ovat epäkohteliaita. Mutta jos olet kuin minä ja olet loputtoman kiinnostunut kiinan kielestä ja kulttuurista, olet tulossa oikeaan paikkaan! Kaikki ei aina (ikinä) mene niin kuin strömsössä, mutta asennoidu siten, että se on osa kiinalaista kulttuuria ja kokemusta! Jos ei halua kokea mitään uutta, kannattaa ehkä jäädä kotiin tai lähteä vaikka Ruotsiin.

Chaoyang-metroaseman iltaruuhkaa: jono jatkuu kadulle asti

2. Maltti on valttia 

Kuten aiemmassa kohdassa jo vähän alustin, Kiinassa pitää varautua siihen, että kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi. Asioiden hoitamiseen kuluu aina tuhottomasti aikaa, vaikka kyseessä olisi vain nopea käynti pankissa tai kaupassa. Kiinassa on 1,3 miljardia ihmistä ja se kannattaa pitää mielessä. Myös kaupungilla liikkumiseen kuuluu aikaa. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että väkiluvultaan maailman suurimmissa kaupungeissa osattaisiin esimerkiksi jonottaa sivistyneesti tai kävellä jalkakäytävällä niin, että siinä mahtuvat muutkin kulkemaan. Kaupassa saattaa olla 10 myyjää joista yksikään ei tee mitään, ja kassat ovat kuin hidastetusta elokuvasta. Pankissa hiellä ja verellä täyttämäsi lomake saatetaan hylätä koska siinä on yksi pieni virhe. Kiukku kannattaa vain niellä ja yrittää hymyillä parhaansa mukaan. Räyhäämisellä täällä ei pääse muualle kuin ehkä jonkun kiinalaisen wechatin feediin. 

3. Verkostoidu!

Kiinalaisessa kulttuurissa yksi tärkeimmistä elementeistä on guanxi eli suhteet. Niihin kannattaa panostaa, oli kyse sitten ystävyys- tai bisnessuhteista. Kiinan kielen oppikirjastasi olet varmaan lukenut, kuinka mingpian (käyntikortti) ojennetaan oikein tutustumistilanteessa, mutta unohda sellaiset! Täällä eletään 2000-lukua ja tekniikka on edistyneempää kuin Suomessa! Kaikki Kiinassa käyttävät Wechattia,  ja jos sinulla ei sitä vielä ole, lataa se asap! Wechat ei ole vain chattisovellus vaan sen ympärillä pyörii ihan kaikki. Sanoisin, että täällä sen merkitys on jopa suurempi kuin facebookin länsimaissa. Se on kaikkien sosiaalisten medioiden fuusio ja lisäksi maksusovellus jonka kautta voi myös ostaa ja tilata palveluita jne. Ehdoton must! 

Kiinalaisiin kannattaa avoimesti tutustua. He ovat usein länkkäreitä kohtaan hieman varautuneita ja ujoja (vaikkakin kiinnostuneita), joten aloitetta voi olla turha odottaa heidän puoleltaan. Kiinalaiset ovat kuitenkin mitä ystävällisimpiä ja hauskimpia ihmisiä, joista saa varmasti luotettavia ja pitkäaikaisia ystäviä. Kannattaa kuitenkin etukäteen tutustua kiinalaiseen bisnesetikettiin, joka pitkälti pätee myös muissa ihmissuhteissa. Konfutselaiset arvot ovat juurtunut syvälle ihmisiin.

Bisnespuolella kannattaa ainakin päivitellä LinkedIniä ja liittää wechat-tili siihen. Itselleni on tarjottu töitä sitä kautta. Ihmisiä kannattaa tavata avoimin mielin myös silläkin silmällä, että joku tuntee aina jonkun joka tuntee jonkun! Piireihin on helpompi päästä jos tuntee alalta jonkun jonka kautta saa jalkansa ovenväliin. Ilman suhteita olet Kiinassa nobody!

4. Kiinalainen pankkitili ja liittymä

Kiinassa kannattaa hankkia kiinalainen pankkikortti. Täällä länsimaalaiset visa ja master käyvät yleensä vain turisteille suunnatulla alueilla, joissa hintatasokin on sitten korkeampi. Siispä kannattaa hankkia kiinalainen Union pay -kortti, jonka saa vaivattomasti pankkitilin avaamisen yhteydessä. Ensin tarvitset kuitenkin kiinalaisen puhelinliittymän.

Liittymät täällä toimivat melko eri tavalla kuin Suomessa. Ne eivät ole valtakunnallisia vaan saattavat toimia vain paikallisesti siinä kaupungissa, mistä olet liittymän hankkinut. Samoin myös asiakaspalvelu ja esimerkiksi saldon lisääminen toimivat paikallisesti,  vaikka operaattorilla olisi palvelupisteitä joka pitäjässä. Siksi liittymä kannattaa avata siinä kaupungissa, missä aikoo eniten viettää aikaa. Sen avaaminen ei ole mikään pikkujuttu, sillä liikkeessä tarkistetaan mm. liittymän avaajan passi ja allekirjoitetaan sopimus. Me saimme liittymät koulumme kautta ja maksoimme niistä kertamaksuna ¥ 200. Liittymän on tarkoitus toimia vuoden ajan. Normaalihintaiset liittymät eivät kuitenkaan ole näin halpoja, mutta tarkkaa hinta-arviota en osaa antaa. Jos netti-data loppuu kesken, voi sitä helposti ladata lisää wechatin kautta. Netistä löytämäni tietojen perusteella China Unicom toimii parhaiten ulkomaalaisissa puhelimissa, ja itse ainakin olen ollut tyytyväinen sen toimivuuteen. Lisää puhelinliittymän hankkimisesta voi lukea netistä. 

Pankkitilin voi avata missä tahansa pankissa, mutta suosittelen avaamaan sen jossain valtakunnallisessa pankissa (esim. Bank of China,  ICBC, Construction Bank of China, Bank of Communications...). Tämä samasta syystä kuin yllä mainitsin, eli pankitaan eivät Kiinassa toimi yhteistyössä eri provinssissa,  ja pekingiläisellä maksukortillasi ei välttämättä tee Shanghaissa mitään. Lisäksi wechat wallet ei välttämättä toimi pienempien pankkien korttien kanssa, varsinkin jos olet ulkomaalainen ja sinulla ei ole kiinalaista ID-korttia. Bank of China sanoi, että heillä minimi oleskeluaika Kiinassa pankkitilin avaamiseksi on vuosi, joten menin Construction Bank of Chinaan, jossa homma hoituikin melko kivuttomasti. He printtasivat valmiin, esitäytetyn lomakkeen skannattuaan passini järjestelmäänsä. Pankkitilin avaaminen on usein maksutonta tai se maksaa noin ¥ 10. Avaushetkellä tilille tulee tallettaa jonkun verran rahaa. Pankkikortin saa mukaan heti. Helpoimmalla pääsee, jos pystyy ottamaan avuksi mukaan kiinalaisen ystävän, koska pankeissa ja puhelinliittymiä myyvissä liikkeissä voi harvoin saada palvelua englanniksi.

Kun sinulla on puhelinliittymä ja pankkikortti,  on wechat walletin avaaminen helppo homma. Ja se kannattaa! Vaikka koko homma toimii kiinaksi, on sen käyttö nopeaa ja vaivatonta, kunhan siihen tottuu.

5. Netti & The great firewall of China

Kaikki varmaan tietävät, että Kiinassa netti on valtion vahvassa kontrollissa. Tämä tarkoittaa hyvästejä googlelle,  facebookille,  installe,  twitterille, youtubelle... Android-puhelimen Google play store ei luonnollisestikaan toimi, joten kannattaa olla kaukaa viisas ja ladata tarpeellisimmat sovellukset jo kotona ennen lähtöä. Näihin lukeutuvat muun muassa wechat, pleco, air quality -sovellus, metrokarttasovellus (esim. Explore beijing/shanghai jne), waygo, tantan, ctrip... Kaikkein tärkein on kuitenkin VPN. Ilman sen kummempia teknisiä selostuksia (joita netti on pullollaan) sen idea on, että pääset yhdistämään toisen maan nettiin ja sitä kautta pääset käsiksi sosiaaliseen mediaan ja googleen jne. Tarjolla on ilmaisia kuin myös maksullisia VPN-palveluita. Itse ostin ExpressVPN:ltä puolen vuoden paketin joka maksoi noin 10 €/kk, ja se on toiminut moitteettomasti niin läppärissä kuin kännykässä. Osa muista vaihtareista ja kiinalaisista käyttää ilmaisia VPN-palveluita, jotka tosin saattavat olla vähän vähemmän luotettavia. Näistä esimerkkeinä Snap VPN ja VPN master pro (saatavissa vain Apple storessa?). Tärkeintä on, että hankit VPN:n ennen Kiinaan saapumista, koska VPN-nettisivut ovat luonnollisesti blokattuja täällä.

Netin hitauteen kannattaa henkisesti valmistautua jo ennen tänne tulemista. Esimerkiksi snapchatin käyttäjät yleensä repivät hiuksia päästään netin hitaudesta johtuen. Myös käsite "unlimited data plan" eli rajaton netti on täällä päin maailmaa täysin utopiaa. Onneksi top up eli lisänetin ostaminen ei ole kovin hinnakasta.

Lukusanat käsimerkein

6. 学习汉语吧!

Kiinassa on turha odottaa saavansa mitään palvelua englanniksi. Tämä ei tarkoita etteikö täällä voisi pärjätä, ellei kiinaa osaa. Opettelemalla edes perusasiat voi kuitenkin välttyä huomattavalta määrältä harmaita hiuksia. Kiinan kieli on vaikea oppia, muttei mahdoton. Varaudu, ettei ponnistelujasi kuitenkaan välttämättä pidetä kummoisessa arvossa. Taksikuski saattaa silti heittää sinut ulos, vaikka omasta mielestäsi osasisit lausua osoitteen ihan sujuvasti. Osa innostuu ja kehuu kielitaitoasi jo kun osaat sanoa Ni hao, osa ei ymmärrä koska ei halua ymmärtää (koska olet ulkomaalainen, weiguoren). Kotiosoitetta kannattaa kantaa mukana merkeillä kirjoitetussa muodossa ja lukusanat kannattaa opetella jotta kaupassa ja muissa rahan käyttöä vaativista tilanteista selviää helpommin. Myös kiinaa puhuvat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Jos ystävystyt kiinalaisten kanssa, he useimmiten mielellään auttavat sinua kun tarvitset apua. Muista kuitenkin,  että täällä avunannolle odotetaan vastapalvelusta, jonka tosin voit kuitata helposti vaikka tarjoamalla kaverillesi lounaan. Älä anna ystäväsi tuntea, että käytät häntä hyväksi!

Pekingin Hotpot

7. Ruoka 

Jos olet käynyt Suomessa kiinalaisessa ravintolassa ja pidit siitä, kiva juttu. Sillä kuitenkin on hyvin vähän tekemistä oikean kiinalaisen ruoan kanssa.  Mutta ei hätää, koska kiinalainen ruoka on ihan mahtavaa! Eri provinsseissa ruoka on erilaista, mutta koko Kiinalle yhteistä on ruokakulttuurin tärkeys. 你吃了吗 tarkoittaa oletko syönyt, mutta se käy myös tervehdyksestä. Kiinalaiset syövät koko ajan ja heille hyvä ateria on pyhä asia. Kiinassa ruoka on pääosin melko tulista, joten fraasi 不要辣的 bu yao la de kannattaa opetella ulkoa. Se tarkoittaa, ettet halua tulista ruokaa. Monesti tulinen täällä nimittäin tarkoittaa oikeasti pään räjäyttävää, megalomaalisen  tulista,  kun taas 不要辣的 on se vähemmän tulinen, miellyttävämpi versio. Vaikka Kiinasta liikkuu villejä huhuja että täällä syödään koiria ja kissoja ja apinoita elävältä, saattaa se ehkä jossain Guangzhoun laitamilla olla totta, mutta perus-kiinalainen ruoka on hyvin simppeliä. Lihaa on suhteessa melko vähän, ruoka koostuu pääosin nuudeleista tai riisistä ja kasviksia käytetään paljon. Katuruoka on hyvää, mutta kannattaa pitää mielessä että öljyn ja lihan alkuperä saattaa olla hämärän peitossa. Foliohattu kannattaa kuitenkin jättää kotiin, koska liian skeptisenä menettää vain järkensä. Muista, että ihmiset asuvat täällä joka päivä ja syövät joka päivä... Ja silti ovat elossa. Lapsillakin on usein vain yksi pää ja kaksi kättä ja jalkaa.

Kiinassa ei ole tippikulttuuria, eikä ravintolassa jätetä rahaa. Muuten saatat joutua tilanteeseen, jossa tarjoilija juoksee ulos asti perässäsi,  koska luuli että unohdit rahasi. Palvelu saattaa olla hyvinkin törkeää,  mutta siitä ei kannata välittää. Se ei ole henkilökohtaista, vaan tämän maan tapa.

Tavoista puheen ollen, myös kiinalaisten kanssa illallistaminen ei ole mikään pikkujuttu. Mitä virallisempi tilaisuus, sen tärkeämmät ovat etikettisäännöt. Kavereiden kesken aterioidessa tärkein on kuitenkin se kuka maksaa laskun. Yleensä se joka kutsuu ystävät koolle, tarjoaa koko seurueelle. Vaikka illallisen tarjoaja olisi periaatteessa tiedossa jo ennen illallista, on kuitenkin kohteliasta tarjoutua maksamaan. Illan isäntä kieltäytyy tarjouksestasi ja se on osa illallis-teatteria. Sinulta saatetaan kuitenkin odottaa, että tarjoat illallisen seuraavalla kerralla (miehet eivät kuitenkaan koskaan odota että naiset tarjoavat heille). Opiskelijaporukassa yleensä kaikki maksavat omat ruokansa.

8. Ilmanlaatu

Olet ehkä kuullut, että Kiinan ilmanlaatu ei ole sieltä parhaasta päästä. Itse asiassa se on pahimmasta päästä ja sen huomaa! Pahimpina päivinä kilometrin päässä olevia rakennuksia ei näe savusumulta. Ilmanlaatua kannattaa seurata AQI-sovelluksella ja toimia sen mukaisesti: joko pysytellä sisätiloissa tai käyttää hengitysmaskia. Maskeja on tarjolla joka lähtöön, mutta suurin osa kaupassa myytävistä on täysin hyödyttömiä. Kirurginmaskit ja puuvillaiset maskit ovat yhtä tyhjän kanssa vaikka ne olisi kuinka varustettu PM 2.5 -merkinnällä. Totuus on, että tärkein ominaisuus on että maski istuu ilmatiiviisti kasvoille. Parhaat maskit ovat silikonia,  koska ne suodattavat kaiken ilman filtterin läpi. Paremman maskin saa alle ¥ 100 ja siihen kannattaa investoida. Miellyttävää maskia käyttää mielellään, eikä sitä jonkun ajan päästä enää edes huomaa kasvoilla.

9. Ostoksilla

Kiinasta löydät suunnilleen kaikki samat ostoshelvetit mitä länsimaistakin, yleensä potenssiin kaksi eli laajemmassa mittakaavassa. Perussääntö on, että länsimaiset merkit ovat täällä suuressa arvossa ja siksi usein kalliimpia kuin Euroopassa. Kiinalaisia ostospaikkoja voi olla vaikeampi löytää, varsinkin kuin nykyään suurin osa kiinalaisista shoppailee netissä (taobao).

Kiinassa tinkimiskulttuuri on vahvasti läsnä ja sitä voi kokeilla lähes kaikissa tilanteissa - yrittänyttä ei laiteta! Joissain paikoissa tinkimistä jopa odotetaan ja se on osa kaupankäyntiä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi pikkukaupat, tavaramarketit, turisteille tarkoitetut matkamuistokojut jne. Ruoasta harvoin tingitään. Tinkimistä kannattaa harjoitella, koska muuten tulee helposti huijatuksi. Myyjät osaavat hommansa ja yrittävät puristaa jokaisen ylimääräisen kuain länkkäri-parasta. Sinun tarkoituksesi on tehdä myyjälle sama! Pääsäännöt ovat: älä koskaan osta ensimmäisestä kojusta,  vertaile hintoja, aloita tarjoamalla noin 1/3 alkuperäishinnasta, äläkä nosta hintaa liian nopeasti, ja kaupan sinetöimiseksi kävele pois. Jos hintasi oli sopiva, jää myyjä huutelemaan perääsi. Jos  tarjosit liian vähän, ei myyjä vaivaudu perääsi. Muista, että kaikkea saa kaikkialta ja mikään ei ole uniikkia, vaikka myyjä kuinka yrittäisi sinulle sitä vakuutella. Yleensä samat roinaa on myynnissä kaikilla marketeilla, tai viimeistään netissä.

Huijareita ja huijauksia liikuu eniten turistien suosimilla alueilla.

10. Älä tule huijatuksi! Turvallisuus

Vaikka Kiina on (ainakin omasta mielestäni) yksi turvallisimmista maista länsimaalaisen reissata, on täälläkin omat nyanssinsa, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kirjoitin jo aiemmin parin vuoden takaisesta huijauksesta, jonka kohteeksi jouduin. Kiinassa huijatuksi tuleminen on helppoa, sillä huijarit tekevät sitä työkseen ja ovat ammattilaisia. Kyynisinkin matkaaja saattaa sortua tähän ansaan, jos ei tunne Kiinaa tarpeeksi hyvin. Kiinassa kannattaa ottaa vähän eri asenne kuin Suomessa tai länsimaissa: suhtaudu varauksella aina, jos sinua yritetään lähestyä ja etenkin jos lähestyjä puhuu sujuvaa englantia. Älä usko mitään, mitä sinulle sanotaan, älä lähde kenenkään vieraan matkaan. Älä matkusta pimeällä taksilla ellei se ole välttämätöntä. Siinäkin tilanteessa sovi hinnasta kuskin kanssa etukäteen. Jos joudut ikinä ongelmiin, uhkaile poliisilla. Kiinalaisille on asetettu paljon rankemmat sanktiot ulkomaalaisia kohtaan tehdyistä rikoksista, joten he eivät tietenkään halua jäädä kiinni. Joskus on kuitenkin fiksumpaa maksaa kuin joutua ongelmiin, varsinkin jos kyseessä on pikkusumma. Pääasiassa Kiinassa voi kuitenkin oleskella rauhassa, taskuvarkaita ei tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan, julkisilla liikkuminen on turvallista, kuten myös pimeällä ja yksin kaupungilla liikkuminen. 

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää yöelämässä, jossa liikkuu paljon väärennettyä alkoholia eli feikkiviinaa. Monilla clubeilla juomat ovat halpoja tai jopa ilmaisia, mutta siitä ei kannata villiintyä liiaksi. Feikkiviina on todella petollista ja se vie muistin yllättäen. Se toimii yhtä petollisesti kuin tyrmäystipat, joten se kannattaa oikeasti ottaa vakavasti! Turvallisin alkoholi juoda on olut, koska se on kuulemma vaikein alkoholi väärentää.

11. Liikenteessä

Liikenne Kiinassa on ihan hullua ja se kannattaa ottaa vakavasti.  Lapsuudessa opittu mantra "katso ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle" on oikeasti ihan kätsy muistisääntö jos ei halua tulla auton tai mopon yliajamaksi. Ajamisesta täällä on turha edes haaveilla, eikä se olisi suomalaisella ajokortilla edes mahdollista. Onneksi taksit on halpoja ja niitä löytyy joka kolkasta melkein jokaiseen vuorokauden aikaan. Varaudu kuitenkin siihen, että taksi ei välttämättä osaa suunnistaa oikeaan paikkaan, tai vaihtoehtoisesti kierrättää sinua ympäri kaupunkia vedättääkseen vähän lisärahaa! Karttasovelluksesta on hyvä samalla seurata mihin ollaan matkalla. Taksit saattavat myös kieltäytyä ottamasta länkkäreitä kyytiin, mutta siihen ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja odottaa seuraavaa. Täällä suuressa suosiossa ovat myös uber ja sen kiinalainen versio didi, joiden käyttöön kuitenkin vaaditaan kiinan suullista osaamista. 

Julkinen liikenne isoissa kaupungeissa toimii hyvin ja metrolla kulkeminen on helppoa. Yöaikaan ei ole metroliikennettä, joten silloin tulee varautua takseihin. Isoissa kaupungeissa kannattaa aina varautua ruuhkan ja siihen, että paikasta toiseen siirtymiseen menee tuhottomasti aikaa. Joskus nopein tapa liikkua on kävellä. Myös kaupunkipyöriä on ainakin Pekingissä tarjolla laajalti, halpaan hintaan.

Pitkänmatkan kulkuvälineisiin yleensä kannattaa ostaa liput etukäteen ja ne ovat henkilökohtaisia, joten ostamiseen vaaditaan passi. Lippuja juniin voi ostaa juna-asemalta tai hermoja säästäen, pientä palvelumaksua vastaan Ctrip-sovelluksen kautta. Junalla matkustaminen on usein nopeaa, halpaa ja mukavaa, kunhan ei matkusta hitaamman kaliiberin karjavaunuilla  (K-tunnus) jotka ovat vieläkin halvempia, mutta syystä. Lyhyemmät matkat voi taittaa halvemmin pitkänmatkanbussilla, ja busseilla pääsee aina myös niihin pitäjiin,  missä ei ole juna-asemaa. Lentäminen toimii samalla tavalla kuin missä tahansa muualla maailmassa, ja kentät ja lentokalusto on usein viimisen päälle.

Vinkkinä haluan sanoa, että älä jumitu "kotikaupunkiisi". Kiina on yksi maailman monimuotoisimmista maista, josta löytyy ihan kaikkea vuoristosta rantoihin ja aavikkoon. Junalla ja lentäen matkustaminen on halpaa, samoin majoittuminen. Älä siis jämähdä paikoillesi, vaan matkustele niin paljon kuin kukkaron nöyrit ja koulu antavat myöten.

12. Miten taistella koti-ikävää vastaan?

Kiinassa eläminen eroaa hyvin paljon Suomen oloista, ja jos ihmismassat, huono ilmanlaatu, epäsiisteys ja ihmisten huonot käytöstavat ahdistavat, voi koti-ikävä iskeä nopeasti. Kannattaa kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin: olet Kiinassa, saat asua miljoonakaupungissa, ympärilläsi on kulttuuria 5000 vuoden takaa, ruoka on halpaa ja hyvää, tekemistä ja näkemistä riittää ja ystäviä löytää helposti. Jos kaipaat toisten suomalaisten seuraa, kannattaa facebookissa liittyä ainakin Pekingin suomalaiset -ryhmään. Itse olen tutustunut toisiin Kiina-bloggareihin täällä ollessani, ja heidän kauttaaan päässyt mukaan tapahtumiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tutustuimme muun muassa suurlähetystön harkkareihin, jotka ovat töissä tässä ihan meidän lähellä. 

Jos olet vaihdossa samanlaisessa yliopistossa kuin me, joka ei järjestä mitään ja vaihtareitakaan ei ole nimeksikään, tutustu muiden yliopistojen tarjontaan! Pekingissä esimerkiksi Wudaokoulla on paljon yliopistoja ja opiskelijarientoja. Ensimmäistä kertaa Pekingissä vieraillessani tutustuin hassun sattuman kautta ranskalaiseen poikaan, joka oli täällä harjoittelussa. Hän kävi Hutong Schoolissa kiinantunneilla, ja sen kautta järjestettiin paljon turreilu-ohjelmaa johon pääsin osallistumaan. Hutong Schoolin palvelut ovat normaalisti tietenkin maksullisia, mutta johonkin vastaavanlaiseen ryhmään kannattaa yrittää lyöttäytyä mukaan. Pääsee tapaamaan samanikäisiä nuoria ympäri maailmaa, ja ryhmäliput nähtävyyksiin eivät maksa juuri mitään. 

Kiinalaisten supermarkettien tarjonta ei aina sytytä, joten länkkäri-supermarketti voi tuntua elämän pelastukselta. Täällä Pekingissä sellainen on mm. meidän henkilökohtainen suosikki Jenny Lou's, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Lisäksi hyväksi koettu koti-ikävän karkoittaja on Ikea. Sitä ei heti ensimmäisenä Suomessa mieltäisi turvasatamakseen, mutta täällä lohi, kanelipullat, irtokarkit ja näkkileipä saattavat nopeasti nousta ihan uuteen arvoon. 

Whatsapp ja skype toimivat Kiinassa ihan normaalisti, tosin hidas nettiyhteys saattaa välillä koetella hermoja. Missään eristyksissä täällä ei siis olla. Viva la teknologia.


13. Kannattaako Kiinaan lähteä vaihtoon?
No ehdottomasti kannattaa! 

Terveisiä maailman toiselta puolen! Eilen puoli seitsemältä Suomen aikaa lähdin siis Finnairin suoralla lennolla Pekingiin. Jo kentällä tuli ihan sellainen fiilis, että nyt ollaan Kiinassa kun kaikki opasteet ja suurin osa henkilökunnasta oli kiinalaisia - ja tietty kaikki kanssamatkustajat. Tuli siis jo vähän Suomen puolella semmoinen olo että mihin ihmeeseen sitä on taas itsensä laittamassa, mutta nyt oli enää liian myöhäistä perääntyä!

Tässä blogipostauksessa kerron ensimmäisestä kiinanmatkastani, joka toimiikoon varoittavana esimerkkinä muille matkailijoille (pätee kyllä muihinkin turismimaihin kuin Kiinaan). Aihe on tärkeä, joten päätin palata siihen vaikka matkasta onkin ehtinyt vierähtää jo tovi.

Syksyllä 2014 olin juuri lopettanut työt ja seuraavan työsuhteen alkamiseen oli pari viikkoa. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä voisin tehdä, varsinkin kun karjanhoitajan hommissa en ollut tottunut paljoa lomailemaan (tuotantoeläimet eivät valitettavasti tunne käsitettä vapaapäivä). Sattumoisin stokkan hullut päivät olivat juuri tulevana viikonloppuna ja sain hullun idean käydä ostamassa lentoliput kuukauden päähän Pekingiin. Olihan kiinanopintoja tässä vaiheessa takana jo jonkun verran ja "taidot" olisi mukava pistää käytäntöön. Niinpä lähdin yksin matkaan eräänä marraskuisena päivänä, mieli avoinna ja muutama perhonen vatsanpohjalla.

Ensimmäinen päivä Pekingissä meni melkolailla sekavissa merkeissä; olin kuin huumaantunut kaikesta ympärilläni tapahtuvasta ja näkyvästä ja sen paljoudesta sekä tietenkin aikaerosta. Ensimmäisenä tahdoin nähdä Pekingin tunnetuimman nähtävyyden, Tiananmenin aukion. Päästyäni Tiananmen East -metroasemalle, onni potkaisi minua. Rullaportaissa kaksi kiinalaista tyttöä takanani alkoivat jutella kanssani, tahtoivat olla ystäviäni. He kyselivät mistä olin kotoisin ja kertoivat samalla paljon itsestään. He olivat myös menossa Tiananmenin aukiolle ja kysyivät halusinko tulla heidän kanssaan. Miksipä ei, ajattelin. En olisi ikinä uskonut, että paikallisiin tutustuminen oli näin helppoa.

Kävelimme porukassa (ihmetyksekseni) poispäin aukiolta, mutta ajattelin että näillä tytöillä oli varmasti tiedossaan joku kiertotie. Kävelimme turistikadulla, jossa oli paljon krääsäkojuja ja turisteja. Tällaiset paikat normaalisti kartan melko kaukaa, muttä nyt seurasin vain lammasmaisesti uusia, iloisia ystäviäni. He kysyivät, haluaisinko lähteä heidän kanssaan kahville ja sanoin, etten juo kahvia, mutta kiinalainen tee maistuisi. Niinpä he veivät minut läheseen kahvilaan. Kahvila oli pieni, ja meidät ohjattiin omaan huoneeseemme, suljetun oven taaskse. Istuuduttuamme meille esitettiin menu hintoineen. Viimeistään tässä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soimaan pienessä pääkopassa. Olin kuitenkin tuossa tilanteessa varmasti vielä sen verran aikaerotokkurassa, ettei päässälasku ja valuuttakurssit oikein muistuneet mieleen. Ja eihän minulla kyllä ollut mitään, mihin hintoja verratakaan. Tämä oli ensimmäinen kertani kiinalaisessa kuppilassa, ja ylipäätänsä Kiinassa! Olin ollut maassa varmaan kymmenisen tuntia. Tytöt hoitivat tilauspuolen ja minä nautin hyvästä seurasta ja mietin, miten onni olikaan potkaissut minua!

Teet juotuamme tytöt sanoivat, että he olivat menossa tapaamaan vielä jotain ystäväänsä illalla. Niinpä tuli lähdön aika, ja minä rehellisenä suomalaisena ja kiitollisena uusista ystävistä, tarjouduin maksamaan koko laskun. Ja kun lasku sitten tuotiin, ihmettelin hetken sen suuruutta, mutten kehdannut pistää vastaankaan. Jopa tytöt kyselivät minulta, onko hinta mielestäni ok. Vakuuttelin vaan että juu juu, visa vinkumaan. Miten typerä voikaan ihminen olla...! Sain kuitenkin mukaani muutamaa eri sorttia "laatu"teetä, joten homma vakutti olevan ok. Rahalle vastinetta, laadukas teehän on ihan pirun kallista!

Tytöt saattelivat minut tien kulmaan, mistä osasin jo suunnistaa itse lähimmälle metroasemalle. Vaihdoimme yhteytietoja ja kiitin seurasta. Toivotimme hyvät yöt toisillemme ja palasin hotellille. Illalla sain vielä viestin tytöiltä. He kutsuivat minut mukaan laulamaan karaokea KTV-paikkaan joku ilta, ja lupasin olla yhteyksissä. Iloisin mielin menin nukkumaan.

Keskellä yötä kuitenkin heräsin, liekö syynä aikaero vai se, että yhtäkkiä tajusin tulleeni huijatuksi. Ajatus iski päähäni kuin vasaranisku ja yhtäkkiä oloni oli hyvin ontto ja toivoton. Kiinassa Google ei toimi, mutta Bingin avulla googletin heti "tea room scam" ja eteeni avautui sadoittain tismalleen samanlaisia kertomuksia, joissa ihmiset pävittelivät samaa kuin minäkin: miten saatoinkin mennä halpaan?!? Kertomukset olivat lähes identtisiä, vain paikka ja henkilöiden nimet vaihtelivat. Juttuja luettuani meinasin purskahtaa itkuun. En siksi, että olin juuri menettänyt huomattavan summan rahaa, vaan siksi, että pidin itseäni kokeneena travellerina ja silti olin tullut hujatuksi. Mikä pahinta: olin ongelmineni aivan yksin. En tuntenut Pekingistä ketään, joka voisi tulla avukseni poliisiasemalle. Kiinassa tunnetusti edes virkamiehet eivät puhu englantia. Itkua vääntäen vaivuin uneen ja toivoin herääväni aamulla Suomesta.

Seuraava päivä kuitenkin koitti Pekingissä, ja edellisen päivän epätoivo oli jäänyt taakse. Nyt tunsin pelkkää vihaa ja päätin hankkia rahani takaisin, hinnalla millä hyvänsä. Netistä luin muiden kokemuksista; osa oli mennyt poliisiasemalle, mutta poliisi oli haluton tekemään asialle mitään (yllätys yllätys). Lisäksi olisin maassa vain 10 päivää, joten mitä todennäköisimmin asiaa ei ehdittäsi edes pistää alulle. Osa huijatuista oli palannut takaisin kahvilaan ja vaatinut rahojaan takaisin, mutta varoittelivat, että kahviloilla voi olla "ovimiehiä", joiden tarkoitus on hakata takahuoneessa kaikki rahojensa perään haikailevat. Tässä vaheessa mietin, onko raha oikeasti sen arvoista, että henki saattaisi mennä. Olin kuitenkin menettänyt suhteessa paljon vähemmän rahaa kuin monet muut, joiden kokemuksista luin netissä. Päätin kuitenkin yrittää ja illansuussa lähdin suunnistamaan takaisin tuolle turistikadulle. Ajattelin, että nappaan matkalla jonkun länkkärimiehen mukaani ja pyydän, että hän voisi esittää poikaystävääni. Kaksilahkeisilla kun yleensä on enemmän vaikutusvaltaa, ja seurassa on aina turvallisempaa.

Katu löytyi helposti, ja matkalla kahvilaan kiinnitin erityistä huomiota länkkäripoikaan ja kiinalaiseen tyttöön, jotka kävelivät edelläni. Jäin tarkoituksella muutaman metrin päähän kuuloetäisyydelle. Keskustelun sisällöstä kävi melko nopeasti ilmi, että tyttö ja poika juttelivat ensimmäistä kertaa. Kun sitten kuulin kiinalaisen tytön ehdottavan kavilakäyntiä pojalle, nykäisin tätä hihasta ja varoitin mahdollisesta huijauksesta. Kiinalainen tyttö jäi huutamaan ja sadattelemaan perääni ja jatkoin matkaa. Hetken kuluttua poika juoksi minut kiinni ja kiitti vuolaasti avustani. Mitä todennäköisemmin hänkin olisi joutunut huijauksen uhriksi, jos en olisi sattunut paikalle. Kerroin hänelle, että olin itse juuri matkalla kahvilaan pyytämään rahojani takaisin. Kuin vastauksena rukouksiini, hän tarjoutui tulemaan mukaan. 

Niinpä marssimme yhdessä kahvilaan, jossa odotti sama nainen, joka oli edellisenä päivänä tarjoillut minulle teetä. Onneksi olin saanut maksusta kuitin. Sitä näytettyäni nainen lykkäsi käteeni laskimen. Tästä hieman hämmentyneenä näpyttelin laskimeen jonkinnäköisen luvun. Jälkiviisaana voin taas sanoa, että olisi pitänyt heti vaatia koko summaa takaisin. Olin kuitenkin aivan varma, etten tule saamaan mitään takaisin, joten pyysin kahta kolmasosaa. Nainen antoi minulle mukisematta rahat kouraan, ja pää hieman pyörällä poistuimme kahvilasta. Kiitin poikaa hänen avustaan, ja vaihdoimme yhteystietoja. Olivier oli ikäiseni ranskalaispoika, ja hän tarjoutui näyttämään minulle Pekingiä. Kävimme syömässä ja tutustumassa läheisiin Hutongeihin. Hän myös kertoi, että hän olisi menossa parin päivän päästä Tuoksuvuorille opiskelijaryhmänsä kanssa ja kutsui minut mukaan. 

Päiväretki Tuoksuvuorille oli kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Vaikka kuuluisa ruska-aika oli juuri päättynyt, oli ilma kuitenkin kirkas ja näkymä vuorilta henkeäsalpaava. Retkellä tutustuin lukemattomiin uusiin ihmisiin, jotka joko opiskelivat tai tekivät työharjoittelua Pekingissä. Minut kutsuttiin myös mukaan Pekingin oopperaan ja illalla lähdimme pienellä porukalla syömään. Tutustuin hongkongilaissyntyiseen ranskalaistyttöön Victoriaan, jonka kanssa vietin paljon aikaa loppuloman ajan. Uudet ystäväni pitivät minusta jopa huolta saatuani ruokamyrkytyksen ja jouduttuani päiväksi hotellihuoneeni vangiksi. He toivat ruokaa ja kiinalaista lääkettä, josta olin hyvin kiitollinen!

Viimeisenä iltanani Pekingissä lähdimme uusien ystävieni kanssa syömään Pekingin ankkaa. Olimme myös varanneet karaokehuoneen KTV-paikasta. Meillä kaikilla oli ihan mahtava ilta, ja kun tiemme viimein erosivat, olivat kyyneleet herkässä. Lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja vielä nykypäivänäki viestittelemme whatsapissa. Molemmat Olivier ja Victoria ovat jo palanneet Ranskaan, ja suunnitelmissani onkin ollut jo pitkään käydä tapaamassa heitä Pariisissa. Aika ja budjetti ovat kuitenkin sopivasti olleet vuoroin kortilla, joten tänäkin keväänä suunnitelmissa ollut reissu taitaa jäädä jälleen kerran tekemättä...

Mitä tästä siis opimme? Kyllä, tulin huijatuksi Pekingissä, mutta toisaalta - jos en olisi tullut huijatuksi, en olisi ikinä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin, jotka edelleen ovat ystäviäni. Lisäksi minulta olisi jäänyt moni kokemus kokematta. En tietenkään suosittele huijatuksi tulemista kenellekään! Pahimmillaan se saattaa olla jopa hengenvaarallista, ja järjestäytynyttä rikollisuutta ei tulisi tukea missään nimessä. Minun tilanteessani kuitenkin häviö koitui voitoksi, ja vaikken onnistunutkaan saamaan rahojani kokonaisuudessaan takaisin, oli menetetty summa pieni korvaus siitä kaikesta, mitä sain matkallani kokea!

Vime kesänä törmäsin myös Shanghaissa vastaavaan vedätykseen. Siellä etenkin Bundilla ja Old Townissa kiinalaiset nuoret pyytävät ottamaan kuvan heistä ja samalla juttelevat mukavia. Toki kiinalaset muutenkin usein haluavat länkkärien kanssa kuvaan, mutta huijarit tunnistaa lähes poikkeuksetta täydellisestä englanninkelen taidosta ja suuresta kinnostuksesta sinua ja kotimaatasi kohtaan. Miespuolisille turisteille tarjottiin joka kulmalla hierontaa. Huijarit iskevät aina vain yksinäisiin matkustajiin, joten jäitä hattuun, soolotravellerit. Pitäkää rahapussestanne tiukasti kiinni, älkääkä lähtekö ventoveraiden mukaan.

Vielä muistui mieleen yksi "huijari" Hangzhoun hostellissa. Nuori mies asui meidän kanssa samassa dormissa ja jälleen kerran puhui melko sujuvaa englantia. Hommasta teki oudon se, että kundi oli matkassa yksin (kiinalaiset nuoret liikkuvat lähes poikkeuksetta aina laumoina) ja hän tuntui olevan erityisen kinnostunut mielipiteestämme kommunismista, Kiinan kansantasavallasta ja puolueesta, sekä kyseli olemmeko aikomuksissa vierailla Tiibetissä. Nykyään olen jo oppinut hieman skeptisemmäksi ja pidin vastaukseni melko lyhyinä ja ympäripyöreinä. Vaikka en takuuseen voi koskaan mennä, luulen että kyseessä oli jonkun sortin puolueen nuuskija, joka yritti saada kiinni travellereja, jotka ovat aikessa matkustaa poliittisesti aroille alueille.

Vaikka reissatessa pitää olla varuillaan (älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon), ei matkaa kannata ikinä jättää tekemättä koska pelkää tulevansa huijatuksi tai ryöstetyksi. Sattuu sitä kotimaassakin! Matadornetwork on koonnut hyvän artikkelin tyypillisimmistä turistihuijauksista, ja tässä vielä pohdiskelun aiheitta matkustamisen vaaroista.

Safe travels!