Hei, pikainen päivitys: Huomasin, että yle Areenassa näytetään tänään viimeistä päivää dokkari Van Gogheja Kiinasta (China's Van Goghs, 2016). Dokumentti on kuvattu Shenzhenissä Dafenin öljyvärimaalaus-kylässä. Dokumentti on mitä aidoin pala Kiinaa, ja suosittelen sen katsomista kaikille aiheesta kiinnostuneille. Minun kuviani Dafenista voit käydä katsomassa täältä.

Lisäksi olen löytänyt pari Andy Lau:n tähdittämää kantoninkielistä elokuvaa, joita en tosin itse ole vielä ehtinyt katsoa. Jos Hongkongin maisemat kiinnostavat, Infernal Affairs osat 1,2 ja 3 löytyvät yle Areenasta.

Tuntuu, että mun otsikot huononevat kerta kerralta mutta kun juttujen aihe on aina kuulumisten päivittelyä, on otsikoitakin suht vaikea keksiä. Aloittakaamme tällä kertaa käänteisessä järjestyksessä uusimmilla uutisilla sillä ne ovat myös jännittävimmät: hyvät naiset ja herrat, viimeinen kuukauteni Kiinassa on startannut sillä ostin pari päivää sitten paluulennon Suomeen ja palaan kotiin 28.6., eli ihan kohta! Viime viikolla piipahdin Singaporessa viisuminkerjuureissulla (josta on tulossa oma tarinansa myöhemmin) ja sain vain kuukauden viisumin anomani kolmen kuukauden sijaan. Päätin etten tätä viisumipelleilyä enää jaksa joten pyysin saada palata Suomeen ja tehdä loppuharjottelun sieltä käsin. Eipä minulle jää siihen kuin alle kaksi viikkoa, ja ne voin ihan hyvin tehdä Suomesta. Kotoahan olen viimeiset puolitoista kuukautta työskennellytkin, mutta nyt uuden M-viisumin turvin uskalsin tehdä comebackin toimistolle ja tarkoitus olisi loppuaika sitten työskennellä sieltä. Pitää kyllä vieläkin kiittää jotain korkeampia voimia siitä etten silloin viime kerralla jäänyt kiinni siitä turistiviisumilla työskentelystä... Aika ikäviä seurauksia olisi voinut siitä tulla...

Työnteosta pääsemme aasinsiltaa pitkin virkistyspäivään, jota vietimme työporukan kanssa pian Pekigistä paluuni jälkeen, 12.5. Lähdimme aamulla aikaisin Yangmein vanhalta toimistoltamme bussikyydillä kohti Huizhouta. Ensin suuntasimme go-kart -radalle, joka oli hiekkakenttä keskellä ei mitään. Siellä saimme ajaa kyseenalaisessa kunnossa olevilla go-karteilla rallia (ne eivät tosin menneet kovin lujaa) ja paahtua helteessä, sillä aurinko paistoi kirjaimellisesti oikein olan takaa. Ajaminen oli kuitenkin hauskaa ja itsellä on ainakin ollut auton rattiin niin hirveä ikävä, että minkä tahansa menopelin ohjaaminen tuntuu ihan mahtavalta.

Kotikatu

Viime kerrasta on taas päässyt vierähtämään hetki aikaa... Olen miettinyt, miksi nykyään olen niin laiska päivittämään blogia ja sen pitää johtua siitä että saan ihan tarpeeksi istua koneen takana päivittäin naputtelemassa asiakaspalvelumaileja... 10 tunnin tietokoneen äärellä istumisen jälkeen ei kauheasti huvita enää tuijotella ruutua yhtään enemmän kuin on pakko. Mutta nyt on tapahtunut sen verran paljon kaikenlaista, että on aika kerrata viime kuun tapahtumia.

Tällä viikolla päästiin Helsingissä todistamaan harvinaista tapahtumaa, kun Kiinan presidentti Xi Jinping oli valtiovierailulla Suomessa. Suomen asiat täällä Shenzhenissä kuitenkin välillä tuntuvat kovin kaukaisilta, joten tämänkertaisessa kirjotuksessa keskityn oman elämäni valtiovierailuun; nimittäin viime viikolla äitini tuli kera salmiakkien ja ruisleipien kylmästä Suomesta lämmittelemään hetkeksi Etelä-Kiinan lämpöön.

Hyvää ystävänpäivää! <3

Ei ole blogia tullut hetkeen päiviteltyä, ja syy on siinä että palasin eilen Singaporesta Kuala Lumpurin ja Hongkongin kautta Shenzheniin. Ennen Australia- ja Singapore-postauksia päivittelen vähän kuulumisia koska kaikenlaista on ehtinyt tapahtua... Reissupostaukset kuvineen teen sitten kun olen asettunut aloilleni ja pystyn niihin kunnolla keskittymään. Tällä hetkellä on pää vielä vähän pyörällä kaikesta uudesta.

Jotta kotiinpaluu ei olisi ollut liian jouheva (ja ihan kuin se olisi alun perinkään ollut, kaksi ylimääräistä lentolippua ja monta päänsärkyä myöhemmin), kadotin viime metreillä ennen kotiin pääsyä Shenzhenin metrossa pankkikorttini. Se tippui kännykän löystyneestä lompakko-taskusta, ja huomasin katoamisen heti metroon astuttuani. Luulen sen tippuneen kun otin samaisesta lompakosta metrokorttini asemalla. Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Minulla on kyseiseen tiliin sattumoisin useampi kortti, joista kaksi mukana matkassa. Niinpä pyysin kaveria soittamaan sulkupalveluun ja sulkemaan kortin. Myöhemmin kuitenkin katsoin verkkopankista että olin mennyt sulkemaan juuri sen kortin mikä minulla vielä oli jäljellä. Eli nyt olen sitten sulkenut molemmat nordean tilini kortit... Onneksi on tili vielä toisessa pankissa, pitää nyt sinne sitten siirrellä rahaa kunnes äiti tulee käymään maaliskuussa ja tuo uuden kortin mukanaan.

Niin, äiti on tosiaan tulossa käymään maaliskuun lopussa, mikä on tietysti tosi kivaa! Mutta jottei olisi liian kivaa, niin heti saavuttuani sain kuulla että Kiinan viisumisäädökset ovat nyt menneellä viikolla muuttuneet ja harjoittelupaikan käyttämä agentti ei enää myönnä M-viisumeita. Eli nyt pitäisi sitten kärvistellä nykyisellä double entry -viisumilla josta ensimmäisen entryn olen jo käyttänyt. Alkuperäisen suunnitelman mukaan minulla olisi maaliskuun loppuun mennessä ollut jo multiple entry M-viisumi joten äidin ollessa täällä olisin voinut mennä rajan yli miten tykkään. Mutta nytpä se onkin himpun verran hankalampaa ja vaatii tarkkaa etukäteistä suunnittelua. Pieni mahdollisuus kuulemma on, että viisumeita aletaan taas käsittelemään maaliskuussa, mutta enpä luottaisi siihen liikaa. Toivossa on kai kuitenkin hyvä elää.

Ja jotta surkeiden sattumusten sarja olisi täydellinen, ovat ne kaksi postissa lähettämääni pakettia (missä on muun muassa suurin osa vaatteistani ja parit nahkakengät, kiinan oppikirjat jne...) hävinneet tuhkana tuuleen. Tai eivät ne ainakaan kolmessa viikossa ole Pekingistä Shenzheniin ehtineet. Toki niiden toimitus on voinut myöhästyä kiinalaisen uuden vuoden takia, mutta niiden perään olisi varmasti huomattavan paljon helpompi kysellä jos en olisi heittänyt tracking code -kuitteja menemään Singaporessa............... Kuinka tyhmä voi ihminen olla! Rehellisesti sanottuna olin siinä vaiheessa jo unohtanut koko paketit ja katsoin vaan että jaahas, jotain kiinalaisia kuitteja ja nakkasin menemään. Tämä tapahtui siis ihan pari päivää sitten, eli olin minä melkein ne kolme viikkoa jaksanut niitä raahata läpi useamman mantereen. Mutta jännitystä elämään, eikös vaan. En jaksa enää edes murehtia niitä liikaa, tulevat jos tulevat. 

Päällimmäiset fiilikset Shenzhenistä: Täällä on ihan pirun kylmä!!! Toki siihen vaikuttaa se, että olen tottunut 30 asteen helteisiin ja ulkona on tällä hetkellä parhaimmillaan vain noin 17 astetta, mutta pahinta on se, että sisällä on yhtä kylmä! Täällä ei siis ole mitään sisälämmitystä ja kaikki lämpimät vaatteeni pakkasin niihin laatikoihin jotka nyt ovat kadonneet postissa. Muuten kaikki on mennyt tosi kivasti, uuteen kämppään olen jo ehtinyt kotiutua ja ekan työpäivänkin jälkeen on fiilikset todella hyvät!

Kiinalaiset eivät meidän ystävänpäiväämme vietä, ja se ei näy katukuvassa mitenkään. Qingrenjie on käännös valentine's daysta, joka kirjaimellisesti tarkoittaa rakastavaisten päivää. Kiinalaisilla on kuitenkin oma valentine's day, qixi festival, jota vietetään kesän lopulla. Siksi länsimaalainen juhla ei ole täällä lyönyt läpi. Omaa ystävänpäivääni vietän yksin jääkaappia vastaavassa huoneessani, vaikka Pekingiin jäikin joku jonka kainalossa olisi mukava lämmitellä... Mutta siitä ehkä lisää sitten myöhemmin! ;)

Torstaina minut vietiin tutustumaan toimistolle, jossa tapasin E-villen työporukkaa. Jäi ihan mahtava fiilis ja odotan innolla harjoittelun alkua! Nyt enää ainut jännitystekijä on viisumin anominen Sydneyssä,  mutta kovasti minulle vakuuteltiin että kaikki menee ihan ok. Ja niin kai pitäisikin. Ainakin nyt on kaikki vaadittavat paperit tulostettu ja aika suurlähetystöön varattu maanantaille.

E-villeilyn jälkeen lähdin vielä katsastamaan AirBnB:stä löytämäni huoneen, joka on parin kilsan päässä E-villen päätoimistolta, Wuhe-metroasemalla (tänään oltiin toisella toimistolla). Huone on miniatyyrinen mutta hinnaltaan sopiva (hintataso tuntuu täälläkin olevan melko korkea). Asunnon omistaa nuori pariskunta, jotka vaikuttivat todella sydämellisiltä ja mukavilta. Asunto on vartioidussa compoundissa, jonka keskellä on oma puutarha. Todella viihtyisää! Alueeltakin tuntui löytyvän paljon kauppoja ja ravintoloita ja metroasema on ihan talon edessä. Ja töihin pääsee vaikka pyörällä, mikäpä sen parempaa...

Olen ollut Shenzhenissä kerran aikaisemmin ja silloin kaupunki ei jättänyt kummoista vaikutelmaa. Nyt kuitenkin Pekingin jälkeen tuntui siltä että tulen varmasti viihtymään hyvin: pienempi paikka, vähemmän ihmisiä, puhtaampaa, vehreämpää, parempi ilma ja ilmasto, oma huone... Työntekokin kiinnostaa enemmän kuin koulunpenkki. Joten kolmen viikon päästä on varmasti kiva palata uuteen kotiin!

Illalla lähden metrolla taas kohti lentokenttää, ja kone Kuala Lumpuriin lähtee kolmelta yöllä (toivottavasti ajallaan, koska välilasku on vain puolisentoista tuntia). Luvassa on noin 24 tuntia tien (ja pilvien) päällä, mutta eiköhän se ole sen arvoista... Seuraava päivitys tulee sitten from Down Under! G'day!

Huom, kirjoitin blogipostauksen kännykällä mikä on ehkä ärsyttävintä koko maailmassa; puhelin "korjaa" ystävällisesti joka sanan (väärin), enkä yksinkertaisesti jaksa oikolukea kaikkea. Lisäksi pahoittelut jos ulkoasu on vähän kökkö. Korjailen sitä kun pääsen oikean koneen ääreen...

Meinasimme missata junan Xiamenista Shenzheniin jätettyämme lähtemisen vähän turhan viimetippaan. Unohdimme, että juna-asemalle kulkevalla "jokeribussilla" kestää niin kauan päästä perille. Tällä kertaa bussi oli sitä paitsi ääriään myöten täynnä, ja jouduimme seisomaan painavat rinkat selässä suurimman osan matkasta. Istumapaikkojakaan ei ollut enää jäljellä junassa, joten jouduimme seisomaan koko matkan ajan, mutta se oli ihan fine. Lattiallakin pystyi hyvin istumaan.