Viimeinen viikko Pekingissä on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että sitä on vaikea sanoiksi purkaa. Harbinista paluun jälkeen ilma on ollut mitä täydellisin, kiinankoe meni nappiin, päivät ovat täyttyneet hauskasta tekemisestä, mutta myös huoli tulevasta ahdistaa ja painaa. Muutama vihan liekkikin on ehtinyt syttyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Lisään tähän postaukseen sekalaisia kuvia kaikesta, mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua. En tiedä jääkö tämä viimeiseksi postauksekseni Pekingistä tällä erää...

... ja miksei muillekin Kinkkilään suuntaaville! Meidän vaihto on kohta melkein lopuillaan, joten ajattelin tehdä tämmöisen vinkkipostauksen, miten täällä pärjää parhaiten ja vaihdostaan saa eniten irti. Juttu on tehty lähinnä Peking-näkökulmasta, mutta toki suurinta osaa näistä voi soveltaa myös muihin kiinalaisiin kaupunkeihin.

1. Reality check 

Tämä kannattaa tehdä jo vaihtoon lähtöä suunnitellessa, koto-Suomessa. Jos ennakko-odotuksesti vastaavat ylläolevaa kuvaa, varaudu siihen, että arkesi tulee suurimmilta osin näyttämään alemmalta kuvalta. Let's face it - Shanghain pilvenpiirtäjistä huolimatta Kiina on kehittyvä maa ja kaikki ei aina toimi niin kuin kotona on totuttu. Ihmiset tuntuvat välillä niin maalaisilta, että hermot menee: he räkivät, tuijottavat, kälättävät kovaan ääneen ja ovat epäkohteliaita. Mutta jos olet kuin minä ja olet loputtoman kiinnostunut kiinan kielestä ja kulttuurista, olet tulossa oikeaan paikkaan! Kaikki ei aina (ikinä) mene niin kuin strömsössä, mutta asennoidu siten, että se on osa kiinalaista kulttuuria ja kokemusta! Jos ei halua kokea mitään uutta, kannattaa ehkä jäädä kotiin tai lähteä vaikka Ruotsiin.

Chaoyang-metroaseman iltaruuhkaa: jono jatkuu kadulle asti

2. Maltti on valttia 

Kuten aiemmassa kohdassa jo vähän alustin, Kiinassa pitää varautua siihen, että kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi. Asioiden hoitamiseen kuluu aina tuhottomasti aikaa, vaikka kyseessä olisi vain nopea käynti pankissa tai kaupassa. Kiinassa on 1,3 miljardia ihmistä ja se kannattaa pitää mielessä. Myös kaupungilla liikkumiseen kuuluu aikaa. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että väkiluvultaan maailman suurimmissa kaupungeissa osattaisiin esimerkiksi jonottaa sivistyneesti tai kävellä jalkakäytävällä niin, että siinä mahtuvat muutkin kulkemaan. Kaupassa saattaa olla 10 myyjää joista yksikään ei tee mitään, ja kassat ovat kuin hidastetusta elokuvasta. Pankissa hiellä ja verellä täyttämäsi lomake saatetaan hylätä koska siinä on yksi pieni virhe. Kiukku kannattaa vain niellä ja yrittää hymyillä parhaansa mukaan. Räyhäämisellä täällä ei pääse muualle kuin ehkä jonkun kiinalaisen wechatin feediin. 

3. Verkostoidu!

Kiinalaisessa kulttuurissa yksi tärkeimmistä elementeistä on guanxi eli suhteet. Niihin kannattaa panostaa, oli kyse sitten ystävyys- tai bisnessuhteista. Kiinan kielen oppikirjastasi olet varmaan lukenut, kuinka mingpian (käyntikortti) ojennetaan oikein tutustumistilanteessa, mutta unohda sellaiset! Täällä eletään 2000-lukua ja tekniikka on edistyneempää kuin Suomessa! Kaikki Kiinassa käyttävät Wechattia,  ja jos sinulla ei sitä vielä ole, lataa se asap! Wechat ei ole vain chattisovellus vaan sen ympärillä pyörii ihan kaikki. Sanoisin, että täällä sen merkitys on jopa suurempi kuin facebookin länsimaissa. Se on kaikkien sosiaalisten medioiden fuusio ja lisäksi maksusovellus jonka kautta voi myös ostaa ja tilata palveluita jne. Ehdoton must! 

Kiinalaisiin kannattaa avoimesti tutustua. He ovat usein länkkäreitä kohtaan hieman varautuneita ja ujoja (vaikkakin kiinnostuneita), joten aloitetta voi olla turha odottaa heidän puoleltaan. Kiinalaiset ovat kuitenkin mitä ystävällisimpiä ja hauskimpia ihmisiä, joista saa varmasti luotettavia ja pitkäaikaisia ystäviä. Kannattaa kuitenkin etukäteen tutustua kiinalaiseen bisnesetikettiin, joka pitkälti pätee myös muissa ihmissuhteissa. Konfutselaiset arvot ovat juurtunut syvälle ihmisiin.

Bisnespuolella kannattaa ainakin päivitellä LinkedIniä ja liittää wechat-tili siihen. Itselleni on tarjottu töitä sitä kautta. Ihmisiä kannattaa tavata avoimin mielin myös silläkin silmällä, että joku tuntee aina jonkun joka tuntee jonkun! Piireihin on helpompi päästä jos tuntee alalta jonkun jonka kautta saa jalkansa ovenväliin. Ilman suhteita olet Kiinassa nobody!

4. Kiinalainen pankkitili ja liittymä

Kiinassa kannattaa hankkia kiinalainen pankkikortti. Täällä länsimaalaiset visa ja master käyvät yleensä vain turisteille suunnatulla alueilla, joissa hintatasokin on sitten korkeampi. Siispä kannattaa hankkia kiinalainen Union pay -kortti, jonka saa vaivattomasti pankkitilin avaamisen yhteydessä. Ensin tarvitset kuitenkin kiinalaisen puhelinliittymän.

Liittymät täällä toimivat melko eri tavalla kuin Suomessa. Ne eivät ole valtakunnallisia vaan saattavat toimia vain paikallisesti siinä kaupungissa, mistä olet liittymän hankkinut. Samoin myös asiakaspalvelu ja esimerkiksi saldon lisääminen toimivat paikallisesti,  vaikka operaattorilla olisi palvelupisteitä joka pitäjässä. Siksi liittymä kannattaa avata siinä kaupungissa, missä aikoo eniten viettää aikaa. Sen avaaminen ei ole mikään pikkujuttu, sillä liikkeessä tarkistetaan mm. liittymän avaajan passi ja allekirjoitetaan sopimus. Me saimme liittymät koulumme kautta ja maksoimme niistä kertamaksuna ¥ 200. Liittymän on tarkoitus toimia vuoden ajan. Normaalihintaiset liittymät eivät kuitenkaan ole näin halpoja, mutta tarkkaa hinta-arviota en osaa antaa. Jos netti-data loppuu kesken, voi sitä helposti ladata lisää wechatin kautta. Netistä löytämäni tietojen perusteella China Unicom toimii parhaiten ulkomaalaisissa puhelimissa, ja itse ainakin olen ollut tyytyväinen sen toimivuuteen. Lisää puhelinliittymän hankkimisesta voi lukea netistä. 

Pankkitilin voi avata missä tahansa pankissa, mutta suosittelen avaamaan sen jossain valtakunnallisessa pankissa (esim. Bank of China,  ICBC, Construction Bank of China, Bank of Communications...). Tämä samasta syystä kuin yllä mainitsin, eli pankitaan eivät Kiinassa toimi yhteistyössä eri provinssissa,  ja pekingiläisellä maksukortillasi ei välttämättä tee Shanghaissa mitään. Lisäksi wechat wallet ei välttämättä toimi pienempien pankkien korttien kanssa, varsinkin jos olet ulkomaalainen ja sinulla ei ole kiinalaista ID-korttia. Bank of China sanoi, että heillä minimi oleskeluaika Kiinassa pankkitilin avaamiseksi on vuosi, joten menin Construction Bank of Chinaan, jossa homma hoituikin melko kivuttomasti. He printtasivat valmiin, esitäytetyn lomakkeen skannattuaan passini järjestelmäänsä. Pankkitilin avaaminen on usein maksutonta tai se maksaa noin ¥ 10. Avaushetkellä tilille tulee tallettaa jonkun verran rahaa. Pankkikortin saa mukaan heti. Helpoimmalla pääsee, jos pystyy ottamaan avuksi mukaan kiinalaisen ystävän, koska pankeissa ja puhelinliittymiä myyvissä liikkeissä voi harvoin saada palvelua englanniksi.

Kun sinulla on puhelinliittymä ja pankkikortti,  on wechat walletin avaaminen helppo homma. Ja se kannattaa! Vaikka koko homma toimii kiinaksi, on sen käyttö nopeaa ja vaivatonta, kunhan siihen tottuu.

5. Netti & The great firewall of China

Kaikki varmaan tietävät, että Kiinassa netti on valtion vahvassa kontrollissa. Tämä tarkoittaa hyvästejä googlelle,  facebookille,  installe,  twitterille, youtubelle... Android-puhelimen Google play store ei luonnollisestikaan toimi, joten kannattaa olla kaukaa viisas ja ladata tarpeellisimmat sovellukset jo kotona ennen lähtöä. Näihin lukeutuvat muun muassa wechat, pleco, air quality -sovellus, metrokarttasovellus (esim. Explore beijing/shanghai jne), waygo, tantan, ctrip... Kaikkein tärkein on kuitenkin VPN. Ilman sen kummempia teknisiä selostuksia (joita netti on pullollaan) sen idea on, että pääset yhdistämään toisen maan nettiin ja sitä kautta pääset käsiksi sosiaaliseen mediaan ja googleen jne. Tarjolla on ilmaisia kuin myös maksullisia VPN-palveluita. Itse ostin ExpressVPN:ltä puolen vuoden paketin joka maksoi noin 10 €/kk, ja se on toiminut moitteettomasti niin läppärissä kuin kännykässä. Osa muista vaihtareista ja kiinalaisista käyttää ilmaisia VPN-palveluita, jotka tosin saattavat olla vähän vähemmän luotettavia. Näistä esimerkkeinä Snap VPN ja VPN master pro (saatavissa vain Apple storessa?). Tärkeintä on, että hankit VPN:n ennen Kiinaan saapumista, koska VPN-nettisivut ovat luonnollisesti blokattuja täällä.

Netin hitauteen kannattaa henkisesti valmistautua jo ennen tänne tulemista. Esimerkiksi snapchatin käyttäjät yleensä repivät hiuksia päästään netin hitaudesta johtuen. Myös käsite "unlimited data plan" eli rajaton netti on täällä päin maailmaa täysin utopiaa. Onneksi top up eli lisänetin ostaminen ei ole kovin hinnakasta.

Lukusanat käsimerkein

6. 学习汉语吧!

Kiinassa on turha odottaa saavansa mitään palvelua englanniksi. Tämä ei tarkoita etteikö täällä voisi pärjätä, ellei kiinaa osaa. Opettelemalla edes perusasiat voi kuitenkin välttyä huomattavalta määrältä harmaita hiuksia. Kiinan kieli on vaikea oppia, muttei mahdoton. Varaudu, ettei ponnistelujasi kuitenkaan välttämättä pidetä kummoisessa arvossa. Taksikuski saattaa silti heittää sinut ulos, vaikka omasta mielestäsi osasisit lausua osoitteen ihan sujuvasti. Osa innostuu ja kehuu kielitaitoasi jo kun osaat sanoa Ni hao, osa ei ymmärrä koska ei halua ymmärtää (koska olet ulkomaalainen, weiguoren). Kotiosoitetta kannattaa kantaa mukana merkeillä kirjoitetussa muodossa ja lukusanat kannattaa opetella jotta kaupassa ja muissa rahan käyttöä vaativista tilanteista selviää helpommin. Myös kiinaa puhuvat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Jos ystävystyt kiinalaisten kanssa, he useimmiten mielellään auttavat sinua kun tarvitset apua. Muista kuitenkin,  että täällä avunannolle odotetaan vastapalvelusta, jonka tosin voit kuitata helposti vaikka tarjoamalla kaverillesi lounaan. Älä anna ystäväsi tuntea, että käytät häntä hyväksi!

Pekingin Hotpot

7. Ruoka 

Jos olet käynyt Suomessa kiinalaisessa ravintolassa ja pidit siitä, kiva juttu. Sillä kuitenkin on hyvin vähän tekemistä oikean kiinalaisen ruoan kanssa.  Mutta ei hätää, koska kiinalainen ruoka on ihan mahtavaa! Eri provinsseissa ruoka on erilaista, mutta koko Kiinalle yhteistä on ruokakulttuurin tärkeys. 你吃了吗 tarkoittaa oletko syönyt, mutta se käy myös tervehdyksestä. Kiinalaiset syövät koko ajan ja heille hyvä ateria on pyhä asia. Kiinassa ruoka on pääosin melko tulista, joten fraasi 不要辣的 bu yao la de kannattaa opetella ulkoa. Se tarkoittaa, ettet halua tulista ruokaa. Monesti tulinen täällä nimittäin tarkoittaa oikeasti pään räjäyttävää, megalomaalisen  tulista,  kun taas 不要辣的 on se vähemmän tulinen, miellyttävämpi versio. Vaikka Kiinasta liikkuu villejä huhuja että täällä syödään koiria ja kissoja ja apinoita elävältä, saattaa se ehkä jossain Guangzhoun laitamilla olla totta, mutta perus-kiinalainen ruoka on hyvin simppeliä. Lihaa on suhteessa melko vähän, ruoka koostuu pääosin nuudeleista tai riisistä ja kasviksia käytetään paljon. Katuruoka on hyvää, mutta kannattaa pitää mielessä että öljyn ja lihan alkuperä saattaa olla hämärän peitossa. Foliohattu kannattaa kuitenkin jättää kotiin, koska liian skeptisenä menettää vain järkensä. Muista, että ihmiset asuvat täällä joka päivä ja syövät joka päivä... Ja silti ovat elossa. Lapsillakin on usein vain yksi pää ja kaksi kättä ja jalkaa.

Kiinassa ei ole tippikulttuuria, eikä ravintolassa jätetä rahaa. Muuten saatat joutua tilanteeseen, jossa tarjoilija juoksee ulos asti perässäsi,  koska luuli että unohdit rahasi. Palvelu saattaa olla hyvinkin törkeää,  mutta siitä ei kannata välittää. Se ei ole henkilökohtaista, vaan tämän maan tapa.

Tavoista puheen ollen, myös kiinalaisten kanssa illallistaminen ei ole mikään pikkujuttu. Mitä virallisempi tilaisuus, sen tärkeämmät ovat etikettisäännöt. Kavereiden kesken aterioidessa tärkein on kuitenkin se kuka maksaa laskun. Yleensä se joka kutsuu ystävät koolle, tarjoaa koko seurueelle. Vaikka illallisen tarjoaja olisi periaatteessa tiedossa jo ennen illallista, on kuitenkin kohteliasta tarjoutua maksamaan. Illan isäntä kieltäytyy tarjouksestasi ja se on osa illallis-teatteria. Sinulta saatetaan kuitenkin odottaa, että tarjoat illallisen seuraavalla kerralla (miehet eivät kuitenkaan koskaan odota että naiset tarjoavat heille). Opiskelijaporukassa yleensä kaikki maksavat omat ruokansa.

8. Ilmanlaatu

Olet ehkä kuullut, että Kiinan ilmanlaatu ei ole sieltä parhaasta päästä. Itse asiassa se on pahimmasta päästä ja sen huomaa! Pahimpina päivinä kilometrin päässä olevia rakennuksia ei näe savusumulta. Ilmanlaatua kannattaa seurata AQI-sovelluksella ja toimia sen mukaisesti: joko pysytellä sisätiloissa tai käyttää hengitysmaskia. Maskeja on tarjolla joka lähtöön, mutta suurin osa kaupassa myytävistä on täysin hyödyttömiä. Kirurginmaskit ja puuvillaiset maskit ovat yhtä tyhjän kanssa vaikka ne olisi kuinka varustettu PM 2.5 -merkinnällä. Totuus on, että tärkein ominaisuus on että maski istuu ilmatiiviisti kasvoille. Parhaat maskit ovat silikonia,  koska ne suodattavat kaiken ilman filtterin läpi. Paremman maskin saa alle ¥ 100 ja siihen kannattaa investoida. Miellyttävää maskia käyttää mielellään, eikä sitä jonkun ajan päästä enää edes huomaa kasvoilla.

9. Ostoksilla

Kiinasta löydät suunnilleen kaikki samat ostoshelvetit mitä länsimaistakin, yleensä potenssiin kaksi eli laajemmassa mittakaavassa. Perussääntö on, että länsimaiset merkit ovat täällä suuressa arvossa ja siksi usein kalliimpia kuin Euroopassa. Kiinalaisia ostospaikkoja voi olla vaikeampi löytää, varsinkin kuin nykyään suurin osa kiinalaisista shoppailee netissä (taobao).

Kiinassa tinkimiskulttuuri on vahvasti läsnä ja sitä voi kokeilla lähes kaikissa tilanteissa - yrittänyttä ei laiteta! Joissain paikoissa tinkimistä jopa odotetaan ja se on osa kaupankäyntiä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi pikkukaupat, tavaramarketit, turisteille tarkoitetut matkamuistokojut jne. Ruoasta harvoin tingitään. Tinkimistä kannattaa harjoitella, koska muuten tulee helposti huijatuksi. Myyjät osaavat hommansa ja yrittävät puristaa jokaisen ylimääräisen kuain länkkäri-parasta. Sinun tarkoituksesi on tehdä myyjälle sama! Pääsäännöt ovat: älä koskaan osta ensimmäisestä kojusta,  vertaile hintoja, aloita tarjoamalla noin 1/3 alkuperäishinnasta, äläkä nosta hintaa liian nopeasti, ja kaupan sinetöimiseksi kävele pois. Jos hintasi oli sopiva, jää myyjä huutelemaan perääsi. Jos  tarjosit liian vähän, ei myyjä vaivaudu perääsi. Muista, että kaikkea saa kaikkialta ja mikään ei ole uniikkia, vaikka myyjä kuinka yrittäisi sinulle sitä vakuutella. Yleensä samat roinaa on myynnissä kaikilla marketeilla, tai viimeistään netissä.

Huijareita ja huijauksia liikuu eniten turistien suosimilla alueilla.

10. Älä tule huijatuksi! Turvallisuus

Vaikka Kiina on (ainakin omasta mielestäni) yksi turvallisimmista maista länsimaalaisen reissata, on täälläkin omat nyanssinsa, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kirjoitin jo aiemmin parin vuoden takaisesta huijauksesta, jonka kohteeksi jouduin. Kiinassa huijatuksi tuleminen on helppoa, sillä huijarit tekevät sitä työkseen ja ovat ammattilaisia. Kyynisinkin matkaaja saattaa sortua tähän ansaan, jos ei tunne Kiinaa tarpeeksi hyvin. Kiinassa kannattaa ottaa vähän eri asenne kuin Suomessa tai länsimaissa: suhtaudu varauksella aina, jos sinua yritetään lähestyä ja etenkin jos lähestyjä puhuu sujuvaa englantia. Älä usko mitään, mitä sinulle sanotaan, älä lähde kenenkään vieraan matkaan. Älä matkusta pimeällä taksilla ellei se ole välttämätöntä. Siinäkin tilanteessa sovi hinnasta kuskin kanssa etukäteen. Jos joudut ikinä ongelmiin, uhkaile poliisilla. Kiinalaisille on asetettu paljon rankemmat sanktiot ulkomaalaisia kohtaan tehdyistä rikoksista, joten he eivät tietenkään halua jäädä kiinni. Joskus on kuitenkin fiksumpaa maksaa kuin joutua ongelmiin, varsinkin jos kyseessä on pikkusumma. Pääasiassa Kiinassa voi kuitenkin oleskella rauhassa, taskuvarkaita ei tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan, julkisilla liikkuminen on turvallista, kuten myös pimeällä ja yksin kaupungilla liikkuminen. 

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää yöelämässä, jossa liikkuu paljon väärennettyä alkoholia eli feikkiviinaa. Monilla clubeilla juomat ovat halpoja tai jopa ilmaisia, mutta siitä ei kannata villiintyä liiaksi. Feikkiviina on todella petollista ja se vie muistin yllättäen. Se toimii yhtä petollisesti kuin tyrmäystipat, joten se kannattaa oikeasti ottaa vakavasti! Turvallisin alkoholi juoda on olut, koska se on kuulemma vaikein alkoholi väärentää.

11. Liikenteessä

Liikenne Kiinassa on ihan hullua ja se kannattaa ottaa vakavasti.  Lapsuudessa opittu mantra "katso ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle" on oikeasti ihan kätsy muistisääntö jos ei halua tulla auton tai mopon yliajamaksi. Ajamisesta täällä on turha edes haaveilla, eikä se olisi suomalaisella ajokortilla edes mahdollista. Onneksi taksit on halpoja ja niitä löytyy joka kolkasta melkein jokaiseen vuorokauden aikaan. Varaudu kuitenkin siihen, että taksi ei välttämättä osaa suunnistaa oikeaan paikkaan, tai vaihtoehtoisesti kierrättää sinua ympäri kaupunkia vedättääkseen vähän lisärahaa! Karttasovelluksesta on hyvä samalla seurata mihin ollaan matkalla. Taksit saattavat myös kieltäytyä ottamasta länkkäreitä kyytiin, mutta siihen ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja odottaa seuraavaa. Täällä suuressa suosiossa ovat myös uber ja sen kiinalainen versio didi, joiden käyttöön kuitenkin vaaditaan kiinan suullista osaamista. 

Julkinen liikenne isoissa kaupungeissa toimii hyvin ja metrolla kulkeminen on helppoa. Yöaikaan ei ole metroliikennettä, joten silloin tulee varautua takseihin. Isoissa kaupungeissa kannattaa aina varautua ruuhkan ja siihen, että paikasta toiseen siirtymiseen menee tuhottomasti aikaa. Joskus nopein tapa liikkua on kävellä. Myös kaupunkipyöriä on ainakin Pekingissä tarjolla laajalti, halpaan hintaan.

Pitkänmatkan kulkuvälineisiin yleensä kannattaa ostaa liput etukäteen ja ne ovat henkilökohtaisia, joten ostamiseen vaaditaan passi. Lippuja juniin voi ostaa juna-asemalta tai hermoja säästäen, pientä palvelumaksua vastaan Ctrip-sovelluksen kautta. Junalla matkustaminen on usein nopeaa, halpaa ja mukavaa, kunhan ei matkusta hitaamman kaliiberin karjavaunuilla  (K-tunnus) jotka ovat vieläkin halvempia, mutta syystä. Lyhyemmät matkat voi taittaa halvemmin pitkänmatkanbussilla, ja busseilla pääsee aina myös niihin pitäjiin,  missä ei ole juna-asemaa. Lentäminen toimii samalla tavalla kuin missä tahansa muualla maailmassa, ja kentät ja lentokalusto on usein viimisen päälle.

Vinkkinä haluan sanoa, että älä jumitu "kotikaupunkiisi". Kiina on yksi maailman monimuotoisimmista maista, josta löytyy ihan kaikkea vuoristosta rantoihin ja aavikkoon. Junalla ja lentäen matkustaminen on halpaa, samoin majoittuminen. Älä siis jämähdä paikoillesi, vaan matkustele niin paljon kuin kukkaron nöyrit ja koulu antavat myöten.

12. Miten taistella koti-ikävää vastaan?

Kiinassa eläminen eroaa hyvin paljon Suomen oloista, ja jos ihmismassat, huono ilmanlaatu, epäsiisteys ja ihmisten huonot käytöstavat ahdistavat, voi koti-ikävä iskeä nopeasti. Kannattaa kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin: olet Kiinassa, saat asua miljoonakaupungissa, ympärilläsi on kulttuuria 5000 vuoden takaa, ruoka on halpaa ja hyvää, tekemistä ja näkemistä riittää ja ystäviä löytää helposti. Jos kaipaat toisten suomalaisten seuraa, kannattaa facebookissa liittyä ainakin Pekingin suomalaiset -ryhmään. Itse olen tutustunut toisiin Kiina-bloggareihin täällä ollessani, ja heidän kauttaaan päässyt mukaan tapahtumiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tutustuimme muun muassa suurlähetystön harkkareihin, jotka ovat töissä tässä ihan meidän lähellä. 

Jos olet vaihdossa samanlaisessa yliopistossa kuin me, joka ei järjestä mitään ja vaihtareitakaan ei ole nimeksikään, tutustu muiden yliopistojen tarjontaan! Pekingissä esimerkiksi Wudaokoulla on paljon yliopistoja ja opiskelijarientoja. Ensimmäistä kertaa Pekingissä vieraillessani tutustuin hassun sattuman kautta ranskalaiseen poikaan, joka oli täällä harjoittelussa. Hän kävi Hutong Schoolissa kiinantunneilla, ja sen kautta järjestettiin paljon turreilu-ohjelmaa johon pääsin osallistumaan. Hutong Schoolin palvelut ovat normaalisti tietenkin maksullisia, mutta johonkin vastaavanlaiseen ryhmään kannattaa yrittää lyöttäytyä mukaan. Pääsee tapaamaan samanikäisiä nuoria ympäri maailmaa, ja ryhmäliput nähtävyyksiin eivät maksa juuri mitään. 

Kiinalaisten supermarkettien tarjonta ei aina sytytä, joten länkkäri-supermarketti voi tuntua elämän pelastukselta. Täällä Pekingissä sellainen on mm. meidän henkilökohtainen suosikki Jenny Lou's, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Lisäksi hyväksi koettu koti-ikävän karkoittaja on Ikea. Sitä ei heti ensimmäisenä Suomessa mieltäisi turvasatamakseen, mutta täällä lohi, kanelipullat, irtokarkit ja näkkileipä saattavat nopeasti nousta ihan uuteen arvoon. 

Whatsapp ja skype toimivat Kiinassa ihan normaalisti, tosin hidas nettiyhteys saattaa välillä koetella hermoja. Missään eristyksissä täällä ei siis olla. Viva la teknologia.


13. Kannattaako Kiinaan lähteä vaihtoon?
No ehdottomasti kannattaa! 

Pari vuotta sitten Why poverty? -dokkarisarja julkaisi dokumentin Education, education. Se on melko suoraviivainen kuvaus kiinalaisesta koulutusjärjestelmästä, yliopistoista, opetusmenetelmistä, siitä miten miten opiskelijoita huijataan yksityisiin oppilaitoksiin ja kuinka ahtaalla vastavalmistuneet Kiinassa ovat. Suosittelen dokumenttia lämpimästi kaikille, ja sen voi katsoa ihan laillisesti youtubesta kokonaisuudessaan. Sen tarkoitus ei ole haukkua tai kommentoida Kiinaa, lähinnä vain osoittaa kuten asiat ovat. Kiinassa dokumenttia ei toki esitettäisi mistään hinnasta.

Näin dokkarin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten ja se jätti sanattomaksi. Silloin en ollut vielä edes ajatellut Kiinaan vaihtoon lähtemistä, enkä tiennyt mitään Kiinan koulutusjärjestelmästä. Kaikki puheet huijauksista ja koko systeemin korruptoituneisuudesta tuntuivat uskomattomilta. Nyt täällä pari kuukautta opiskelleena voin sanoa, että dokumentti on melko pitkälti totta. Vaikka opiskelemmekin arvostetussa, valtion omistamassa yliopistossa jonne haetaan hartaasti gaokaossa (yliopistojen kansallinen pääsykoe), ei opinahjomme ole mitään verrattuna Kiinan arvostetuimpiin yliopistoihin, kuten Tsinghua ja Beida. Ärsyttävintä on, että opettajat jaksavat tästä muistutella opiskelijoille tunnilla. Aivan kuin CUEBilaisia haluttaisiin lytätä koko ajan takaisin omaan "kastiinsa", ettei vaan luultaisi itsestään liikoja. Kiinassa onkin sanonta, että liian törröttävä naula tulee naulata takaisin alas. 

Tämän päivän oppitunti käsitteli kiinalaista bisnesetikettiä. Tunnillamme on myös ulkomaalaisia masters-opiskelijoita, jotka siis suorittavat koko maisterintutkintonsa CUEBissa. Tunnin rakenne oli hyvin tuttu: powerpointin sisältö oli suoraan kopioitu netistä (tämä käy selville siitä, että se on täynnä sanoja joita opettaja ei tiedä tai ei osaa lausua, ja tarkentaviin kysymyksiin ei osata vastata), opettaja luki koko tunnin ajan suoraan powerpointista, keskustelua käytiin hyvin vähäisesti. Suurin osa kiinalaisista opiskelijoista nukkui, katsoi kännykästä ohjelmia tai otti selfieitä. Tämä on ihan hyväksyttävää käytöstä, eikä siitä rankaista. Mietin, että jos se oikeasti on näin helppoa, niin minähän voisin myös ruveta pitämään maisterin tason luentoja kiinalaisessa yliopistossa. Voisin vaikka kertoa avaruusfysiikasta ja kopioida valmiit slidet NASA:n nettisivuilta. 

Vihaan tekopyhyyttä, ja välillä se saakin vereni kiehumaan ollessani kanssakäymisissä nuorempien opiskelijatovierieni kanssa. Saamme Sonjan kanssa välillä paheksuvia katseita joiltain luokkatovereiltamme, kun jätämme tunteja välistä vain siksi, että niillä käyminen tuntuu täysin turhalta. Samalla he itse istuvat tunnilla pelaten pelejä kännykällä. Säännöissä lukee että tunneilla on käytävä, joten siksi sinne mennään. Jos ei lukisi, ei siellä kävisi kukaan. Öisin kiinalaisten opiskelijoiden asuntolasta sammutetaan sähköt. Kysyin luokkalaiseltamme, miksi. Hän naurahti ja sanoi: "etkö tajua, että muuten kaikki pelaisivat koko yön pelejä läppäreillään?" No mitäs sitten!!! Nythän niitä sitten pelataan koko päivä koulussa tunneilla! Samoin asuntolassa tytöt ja pojat ovat tarkkailussa, ettei mitään luvattomuuksia päästä tekemään. Molemmat pysyvät omilla puolillaan ja tyttö- ja poikaystävät saavat korkeintaan päivisin pitää koulun kampuksella kädestä kiinni. En sano, että opiskelijaelämän pitäisi olla vain villejä orgioita yötä päivää mutta suututtaa, että yli kaksikymppisiäkin holhotaan näin tarkasti. Yritä siinä sitten kasvaa itsenäiseksi, vastuuntuntoiseksi aikuiseksi, joka osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä elämässä. Eipä onnistu. Mutta se kai on se kommunismin henki.

Olen kysynyt kiinalaisilta luokkakavereiltani, onko heidän mielestään kivaa opiskella CUEBissa. He vastasivat, että ei ole. Alkuun se tuntui absurdilta, koska miksi kukaan haluaisi opiskella paikassa, josta ei tykkää tai jonka tasoon ei ole tyytyväinen? Itseähän varten sitä opiskellaan! Mutta nyt sen ymmärrän; täällä on tärkeämpää, että pääsee tietyistä vaiheista elämässä läpi. Tunneilla ei tarvitse opiskella, kunhan koemateriaalin pänttää ulkoa yötä päivää kuukautta ennen koepäivää. Pääsee läpi kokeista. Saa sen paperinpalan, jossa lukee mitä olet. Mitä voit elämässä tehdä. Ei sillä väliä, vaikka et oikeasti olisi oppinut koko tutkintosi aikana mitään, kunhan voit niillä todistuksillasi todistaa muille että olet pätevä.

En missään nimessä sano, että kiinalaiset opiskelijat ovat tyhmiä. Päin vastoin! Heillä olisi potentiaalia vaikka muille jakaa, jos heidän annettaisiin sitä käyttää. He ovat vain ehkä hitusen liian hyväntahtoisia ja aavistuksen laiskoja. Jos heidät kuitenkin pistää töihin, tekevät he ahkerasti ja omistautuneesti töitä. Turhauttaa, ettei heille anneta siihen mahdollisuutta.

Olen nyt ollut Kiinassa kolme kuukautta, ja syksyn aikana moni asia on ehtinyt muuttua. Ajattelinkin siis vähän päivitellä kuulumisia. Laitan tähän blogikirjoitukseen sekalaisia kuvia joita olen tämän syksyn aikana ottanut, jotka eivät ole sopineet muihin postauksiin.

Syksy tuli Pekingiin kuin veitsellä leikaten. Syyskuussa pystyi vielä kävelemään shortseissa,  mutta yhden viikon aikana lämpötila laski eikä siitä enää noussut. Nyt olemme jo pari kuukautta hytisseet ja untuvatakillekin on ollut käyttöä. Lämpötila ei ole kai kertaakaan mennyt nollan alle ja sateista tai lumesta ei ole tietoakaan, mutta ulkona vaan on kylmä! Ennen lämmitysten päälle pistämistä sisälläkin oli aina kylmä ja tunneilla sai istua takki päällä. Nyt kun lämmitykset vihdoin viikko sitten  laitettiin päälle, on huoneessamme jatkuvasti n. 30 asteen trooppinen  ilmasto, eikä lämpötilaa voi muuttaa. Se ahdistaa vähän, koska kylmyyttä vastaan nyt sentään voi taistella,  mutta lämpöä vastaan ei voi oikein tehdä mitään. Ainut positiivinen asia on, että suihkusta tulee nykyään päivittäin lämmintä vettä, mikä on kiva juttu siihen nähden että aiemmin sitä tuli vaihtelevalla menestyksellä pari kertaa viikossa.

Meidän asuntolaan saatiin muuten vihdoin kunnollinen, uusi keittiö! Hip hurraa. Mikä parasta, meillä on nyt myös mikro, mikä mahdollistaa ravintolasta ylimääräisen ruoan mukaan ottamisen kotiin ja esimerkiksi popcornien syömisen! Parasta.

Koulussa alkuviehätyksen jälkeen oppiaineet ovat alkaneet vähän tökkimään. International Trade on ihan hepreaa, enkä tiedä miten tulen sen kurssikokeesta ikinä pääsemään läpi. Samoilla linjoilla mennään HRM:n kanssa. Näiden kahden oppiaineen opettajat lukevat tunnin sisällön suoraan kirjasta  (tai slideilta jotka on kopioitu kirjasta) ja asiasta ei käydä minkäännäköistä keskustelua. Ainoat oppitunnit, jotka olen kokenut kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi ovat Chinese Business Environment (joka sekin on välillä hyvä ja välillä huono, riippuen opettajasta joka vaihtuu viikoittain), tällä viikolla päättynyt kolmen viikon pikakurssi Application Entrepreneurship  (vaikka kyseisen kurssin olenkin jo tehnyt H-H:ssa, mutta kiinalaisten luokkakaverien kanssa työskentely oli hauskaa) ja tietenkin kiinantunnit. Kiinan kielessä on nähtävissä suurimmat edistysaskeleet. Suureksi harmiksemme meillä on nykyään kiinantunteja enää vain kerran viikossa, joten sekin edistyminen varmaan alkaa hiljalleen vähän hiipumaan. Mutta eipä sitä kouluakaan ole enää paljoa jäljellä!

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä aika valoisalta: työharjoittelu on nyt lyöty lukkoon, ja aloitan 14.2. jos kaikki menee viisumien sun muiden kanssa suunitelmien mukaan. Työsopimus on aluksi 5 kk, jonka jälkeen minulla on mahdollisuus jäädä kesän loppuun asti töihin, jos kaikki menee hyvin. Viikon päästä olemme Sonjan kanssa Kuala Lumpurissa neljä päivää ja joulu olisi tarkoitus viettää Taiwanissa, jossa eräs ystäväni Suomesta on silloin käymässä. Kiinalaiseksi uudeksivuodeksi lähden Australiaan kolmeksi viikoksi, mikä on kerta kaikkiaan unelmien täyttymys! Tätä reissua on odotettu monta vuotta, ja nyt sen aika on vihdoin koittanut! Lähitulevaisuudessakin on kivoja juttuja tiedossa. Tänään meille tulee käymään suomalaiset Noora ja Marie, joihin tutustuimme pari viikkoa sitten Finpron harkkarien illallisella. Vietämme "pikkujouluja" ja illalla lähdemme tutustumaan Wudaokoun yöelämään. 5.12. meidät on kutsuttu laulamaan joululauluja Suomen Suurlähetystöön. Se onkin kiva tapa kohottaa vähän joulutunnelmia, mihin täällä Pekingissä on muuten vähän vaikea päästä. Täällä ei joulua vietetä, joten se ei myöskään näy katukuvassa. Koulustakaan ei periaatteessa ole yhtään lomaa, mutta ajattelin kyllä ottaa vapaudet omiin käsiini ja skipata pari tuntia... 

Ikävöinkö Suomeen? No, enpä oikeastaan. Kavereita on toki ikävä, mutta Tiina kävi juuri vierailulla ja siitä on hetkeksi aikaa iloa. Tuntuu, että minun elämäni on nyt täällä ja Suomi vaikuttaa hyvin kaukaiselta. Ajatuskin lumessa tai loskassa tarpomisesta puistattaa. Ystävälläni oli tällä viikolla laskettu aika ja toki olisin todella mielelläni Suomessa kun vauva syntyy. Näillä näkymin näen uuden tulokkaan vasta vajaan vuoden ikäisenä! Mutta sellaista elämä on... Rautaa pitää takoa, kun se on kuuma.

Älkää hajotko pakkaseen! <3

Tiina maistelee kiinalaisia herkkuja.

Kiinalaisten expattien keskuudessa liikkuu ilmiö, joka on nimetty BCD:ksi. BCD siis tarkoittaa Bad China Day ja sen piikkiin voi laittaa kaikki ärsyyntymiset ja kiukkukohtaukset. Onhan Kiinassa eläminen välillä oikeasti rasittavaa! Minullakin on aina välillä sellaisia päiviä, että tekisi mieli motata jokaista vastaantulijaa, jokaista ärsyttävää myyjää, moottoripyöräilijää, metron turvatarkastajaa ja tuijottavaa maalaistolloa... Ärsytyksen kohteita riittää. Näitä päiviä on kuitenkin onneksi melko harvoin.

Ystäväni Tiina saapui tänne Pekingiin ilokseni keskiviikko-aamuna. Vaikka emme kiireisen kouluaikatauluni takia ole vielä paljoa ehtineet tehdä, olemme käyneet useaan kertaan syömässä, kävelleet kaupungilla ja liikkuneet julkisilla. Vasta nyt kun olen ensimmäistä kertaa itse asettunut siihen oppaan ja tulkin rooliin, olen tajunnut kuinka paljon oikeastaan jo osaan kiinaa ja kuinka hyvin sovin tänne. Selviän jo vaivattomasti ostoksilla ja ravintolassa, osaan suunnistaa busseilla vaikka pysäkin nimet on kirjoitettu vain kiinaksi ja tarvittaessa osaan pyytää neuvoa. Kiinalaisetkaan ei enää tunnu vierailta outoine tapoineen. Peking rupeaa hiljalleen tuntumaan omalta paikalta.

Vaikka välillä Kiinassa asuminen on hermoja raastavaa, tällä viikolla olen nauttinut siitä. Huomenna (jos säät suosivat) lähdemme Kiinanmuurille. Kiva välillä tehdä turistijuttujakin, niin ei ihan kokonaan unohdu että on vieraassa maassa!

p.s. Käytiin muuten tänään koululuokan kanssa Beijing Hyundain tehtaalla. En edes tiennyt, että se on puoliksi kiinalaisomisteinen, luulin sitä kokonaan korealaiseksi! Kuvat on melko surkeita, koska sisällä ei saanut kuvata. Nappasin kuitenkin pari salakuvaa. Oli ihan huikean mielenkiintoista! (Äiti käski poistamaan kuvat etten joudu linnaan... Rauha on nyt palautettu maailmaan!)

Aamulla oli ihan järkyttävä sumu!

Noniin. Torstaina tuli sitten se kauan odotettu viesti. Tosin tätä viestiä en kyllä innolla odottanut... Nimittäin hylkykirje Cimolta. En päässyt jatkoon, mikä tarkoittaa, etten saanut edes kutsua haastatteluun. Olin tästä lievästi sanottuna järkyttynyt ja meni viikonloppu sen vuoksi vähän pilalle. Älkää ymmärtäkö väärin - kyllä minä osaan suhtautua kykyihini ja mahdollisuuksiini ihan realistisesti. Suhtautumiseni tällaisiin tilanteisiin on yleensä itse asiassa melko pessimistinen, koska kuten kaikki tiedätte, pessimisti ei pety. Tällä kertaa uskalsin kuitenkin olla varovaisen optimistinen, koska uskoin olevani melko vahva hakija. Mutta miten sitten kävikään... No, ei mahda mitään. Aina ei voi voittaa! Nyt pitäisi kiireellä keksiä joku plan B, koska tammikuu lähestyy kovaa vauhtia. Tajuttiin Sonjan kanssa just, että meidän vaihto on jo kohta puolessavälissä. Aika menee ihan hullun nopeasti... En kyllä olisi vielä valmis lähtemään täältä tammikuun 20. päivä, jolloin oleskelulupa menee umpeen!

Köhköh. Tässä kuussa on ollut kokonaiset kolme saasteetonta päivää!

Viime aikoina blogijutut on olleet vähän heppapainotteisia, joten on aika päivitellä kuulumisia.

Viikko sitten juhlittiin Sonjan 22-vuotissynttäreitä. Menimme pienellä porukalla (minä, Sonja, Arthur ja kiinalainen luokkakaveri Zhang Zhe tai tutummin Martin) läheiseen The Placeen illallistamaan Annie'siin. Itse en ollut koko The Place:sta kuullutkaan, mutta Arthur vinkkasi siitä meille. Ja miten upea se olikaan! Myös illallinen oli varsin onnistunut. Pienen vinkkauksen jälkeen syntymäpäiväsankari sai VIP-kohtelua ilmaisine tiramisuineen ja lahjoineen. Annie's ei siis taaskaan pettänyt! Illallinen italialaisen valkkaripullon kera oli erittäin maukas ja innolla jo odotan seuraavaa illalliskertaa parhaassa italialaisessa!

Yliopisto, jossa olen vaihdossa on koko nimeltään Capital University of Economics and Business (kiinaksi 首都经济贸易大学). Tässä postauksessa kerron kolmen viikon kokemuksen syvällä rinta-äänellä, millaista opiskelu on tähän mennessä ollut.

Nyt se on virallista, eli lennot on ostettu ja lähtö häämöttää! Lennän 17.8.2016 Finnairin iltalennolla, joka saapuu Beijingiin seuraavana aamuna. Tänään on siis jäljellä 124 päivää lähtöön. Apua! Tein myös navigointipalkkiin pienen TJ-laskurin, jota voin sitten hermostuksissani seurata.

Koulun alkamisestahan ei ole vielä tuon taivaallista käryä, ja suurin osa detaileista tulee varmaankin selviämään vasta paikan päällä. Tämänhetkisen tiedon mukaan koulu alkaa suunnilleen elokuun viimeisellä, tai viimeistään syyskuun ensimmäisellä viikolla.

Meidän koulusta CUEB:iin lähtee myös toinen tyttö, joka aloitti opinnot Haaga-Heliassa minun kanssani samaan aikaan. Tosi kivaa ja lohdullista, että ainakin matkan ensimmäiselle puoliskolle on luvassa vertaistukea... :)

Ennen lähtöä pitäisi vielä täyttää ja postittaa CUEB:in viralliset hakulomakkeet, käydä passikuvissa, anoa viisumi (kunhan ensin osaa päättää, että mikä niistä kymmenestä vaihtoehdosta on se sopiva), ottaa selvää tarvitaanko meiltä terveystodistus verikokeineen (joka sekin on vielä vähän hämärän peitossa), tarpeen vaatiessa anoa uusi passi... Ja sitten tietysti irtisanoa kämppä, pakata kamat, muuttaa ne jonnekin huitsin kukkulaan varastoon, myydä loput tavarat, käydä töissä, nauttia elämästä ja tavata kavereita niin paljon kuin ehtii ja ja ja... Paljon pitäisi vielä tehdä ja 124 päivää tuntuu yhtäkkiä kovin lyhyeltä ajalta. Ja oikeastihan se tulee menemään ihan yhdessä hujauksessa, kun kerran kesäkin on tulossa.

Mutta onneks tää on ihan parasta!!!

Eilen tuli sitten pistettyä hakupaperit menemään. Onnistuin jopa lähettämään paperit ajoissa ja pää/tiedostot/kone/galaksit eivät edes räjähtäneet. Nyt vaan odotellaan maaliskuun 11. päivää, jolloin tulokset julkaistaan. Elämme jännittäviä aikoja, blogi hyvä.

Edit // Pakko hehkuttaa! Tein nimittäin tänään aivan mahtavan löydön! Ajattelin googlailla kiinankielisiä podcastejä, joita voisi vaikka bussissa kuunnella kielikorvaa harjauttaakseen. Satuinkin sitten törmäämään Popup Chinese -nettisivuun. Sivusto koostuu lyhyistä podcasteista, jotka on jaoteltu taitotason mukaan aloittelevista edistyneisiin. Jokainen podcast sisältää pienen dialogin, jonka juontajat - yleensä jenkki ja natiivi kiinalainen - käyvät sitten äänitteessä läpi. Samalla voi myös lukea dialogin kirjoitetun version, jossa voi valita, haluaako perinteiset/yksinkertaistetut merkit, pinyinin tai englanninkielisen käännöksen näkyviin. Teksteissä yksittäisten sanojen merkityksen saa näkyville, kun niiden päälle menee hiirellä.

Podcastien lisäksi sivustolta löytyy myös videoita (esim. hauskoja mainoksia), testejä ja interaktiivisia harjoituksia (kuten flashcards) sekä paljon muuta hienoa, mihin en vielä edes ehtinyt tutustua. Sivusto myös automaattisesti testaa sanavarastoasi sen mukaan, kun sitä karttuu. Tähän mennessä kuuntelemani dialogit ovat olleet hauskoja ja mielenkiintoisisa sekä koostuvat fraaseista ja sanoista, joista varmasti on jokapäiväisessä kanssakäymisessä hyötyä. Ihan huippua! Popup Chines:istä tuli ehdottomasti jokapäiväinen kumppanini kuluvaksi vuodeksi!

Ainiin, unohdin melkein mainita, että tunnuksen luominen sivustolle ja palvelun käyttäminen on täysin ilmaista, ellei halua maksaa premium-tunnuksesta, jolloin esim. podcastit saa ladattua mp3-tiedostoina. Is this real life, or is this just fantasy? :D

Tästä se lähtee... Nimittäin vaihtariprosessi! Pahoittelen jo alkuun yli-innokkuuttani, joka saattaa kuitenkin olla selitettävissä sillä, että noin yläasteelta asti olen aina haaveillut vaihtoon lähtemisestä. Tähän mennessä on unelmani edessä aina ollut joku este, mutta nyt olen vapaa kuin taivaan lintu ja maailma on osteri.

Kliseet sikseen...

Tänään meille siis järjestettiin infotilaisuus, missä kerrottiin vaihtoon hakemisesta. Tarkoitus olisikin sitten lähettää hakemus kaikkine liitteineen 4.2. mennessä ja jännityksellä odottaa maaliskuun puoltaväliä, jolloin valinnat julkistetaan.

Aion hakea ensimmäisenä vaihtoehtona Beijingiin, Capital University of Economics and Business:iin, eli CUEB:iin. Toisena vaihtoehtona haen Shanghai Finance Universityyn ja kolmantena Hong Kongiin, Hang Seng Management Collegeen. Pysyn siis Kiina-painotteisena ja otan innolla vastaan opiskelupaikan mistä tahansa yllämainitsemistani vaihtehdoista. Muihin maihin en edes harkitse hakevani. Tarkoituksena on lähteä oppimaan kiinaa, ja sitä kun on niin kovin vaikea oppia missään muualla... (Ja näin meidän kesken... Olen jo melkolailla päättänyt, että sinne Beijingiin sitä ollaan menossa... Hyss...)

Viime kesänä reissattuani Kiinassa ja vierailtuani Shanghaissa päätin, että sinne haluan ehdottomasti palata. Koulun puolesta siihen tarjotuikin mahdollisuus vaihto-opiskelujen muodossa, ja olin aluksi varma, että hakisin Shanghaihin. Rupesin kuitenkin miettimään asiaa tarkemmin ja listasin Beijingin hyviä puolia: se on halvempi kuin Shanghai, siellä puhutaan ja opetetaan kunnon putonghuaa, tunnen ihmisiä Beijingistä, ja lisäksi pääkaupungista käsin työharjoittelun etsiminen saattaisi olla astetta helpompaa. Ja onhan Beijing kuitenkin Beijing! Näkemistä ja tekemistä riittää. Kaiken kruunaa se, että CUEB:in kampus sijaitsee paraatipaikalla aivan Beijingin keskustassa, expattien suosiman Sanlitunin kupeessa.

Toki viimeisimmät uutiset Beijingin yhä pahenevasta ilmansaasteongelmasta huolettavat hieman, mutta toisaalta ei ongelma ole paljoakaan vähäisempi Shanghaissa. Hong Kong taas on oma maailmansa - mukava sellainen, mutta tahtoisin mielellään Manner-Kiinaan, josta sitten voisi silloin tällöin tehdä virkistäviä reissuja Kantonin ihmemaahan.

Sotasuunnitelmana olisi siis aloittaa vaihto Beijingissä elo-syyskuussa lukukauden alkaessa. Vaihto kestää noin 5 kuukautta, jonka jälkeen olisi tarkoitus jatkaa suoraan työharjoitteluun. Harjoittelupaikan yrittäisin järjestää vaihdon aikana. Tämän suhteen haaveilen jo paikasta Shanghailaisessa yrityksessä, mutta voihan se olla, että jään mielelläni Beijingiinkin. Aika näyttää, ja sitähän tässä vielä riittää ennen syksyä, mutta kokemuksesta tiedän, että aika tuppaa kyllä myös ajoittain rientämään.