Kevään mittaan aika on taas vierähtänyt niin hurjasti että eletään jo kesän puoliväliä! Ja meidän reissuun lähtemisen aikakin on koittanut: parin tunnin päästä nousemme Qatar Airwaysin lennolle kohti Dohaa ja siitä eteenpäin Kathmanduun. Koska reissusta olisi taas tarkoitus päivitellä blogia pitkästä aikaa, ajattelin näin ennen matkaa hieman reflektoida kevään ja kesän tapahtumia, joista en ole tänne ehtinyt aikaisemmin kirjoittaa.

Kaupunkiin on nyt palattu, ja kaiken koulunalkamisen ja muun hässäkän lomassa ehdin hieman päivittää blogia viime viikkojen tapahtumien pohjalta. Huomenna aamulla Darran saapuu Suomeen, ja sen vierailun jäljiltä onkin sitten taas uusia tarinoita kerrottavana...

Heinäkuun vikalla viikolla suunnattiin auton nokka kohti Savoa ja lähdettiin äidin kanssa mökille. Ensimmäisen yön vietimme matkan varrella, äidin ystävien mökillä, jossa pääsimme nauttimaan harvinaisesta herkusta - karautimme nimittäin moottoriveneellä Holiday Club Saimaaseen. Terassilla oli kylmä, mutta napue ginit maistuivat kyllä erinomaisilta säästä huolimatta. Sen verran olen henkeen ja vereen merimakkara (vai mikäs muu voisi olla hyvä anonyymi maakravulle :D), että jos lottovoitto ikinä osuisi kohdalle, olisi varmaan jonkin sortin paatti ostoslistan kärkipaikoilla. Mutta mitäpä tuota turhaan miettimään kun eipä se lottovoitto kohdalle osu, ainakaan jos ei harrasta lottoamista!

Viime kesänä ehdin omalle mökillemme pikaisesti pariksi päiväksi, mutta nyt pääsin viettämään siellä jopa viikon. Näin pitkää aiempaa vierailua en edes muista, sillä viime vuosina mökkeilyltä aikaa ovat syöneet joko työt tai matkustelu. Säät suosivat suurimmilta osin, ja ehdin tehdä paljon sellaisia juttuja joita on ollut kova ikävä, näistä tärkeimpinä soutaminen ja kalastaminen. Vene on ollut jo vuosia käyttämättömänä, mutta nyt panin sen vesille ja otinpa mukaan vanhan virvelinikin. Vaikka kalasteluni on lähinnä uistimen tutustuttamista pohjamutaan ja -kiviin, satuin eräs ilta nappaamaan oikean suuren hauenkin. Voi sitä surun päivää, kun siima katkesi juuri vonkaletta veneeseen nostaessani. Kalajututhan on niitä kivoimpia kertoa, koska niitä perinteisesti uskotaan tosi hyvin... Mutta iso se oli! ;)

Kuten kuvakin sen kertoo, tänään on lähtöön enää kuukausi aikaa! Perhosia alkaa hiljalleen kerääntyä vatsanpohjaan... Viime viikolla sain X1-viisumin (eli pitkäaikaisen opiskeluviisumin) kouraan, joten nyt on ainakin yksi huoli vähemmän! Ajattelinkin muuten tässä jossain vaiheessa tehdä lyhyen postauksen opiskeluviisumin anomisesta, nyt kun se on vielä tuoreessa muistissa. Minua olisi ainakin huomattavasti rauhoittanut, jos joku olisi "pitänyt kädestä" eli kertonut tarkalleen, miten pitää toimia. Vaikka homma oli pitkälti pala kakkua, aiheutti se kuitenkin ainakin minun kaltaiselleni stressaan-joka-asiasta -hermoheikolle tarpeeksi päänvaivaa. Siispä palaan aiheeseen ihan tässä lähipäivinä.