Niin se aika vaan rientää! Jo kohta vuoden Kiinassa elelleenä mutta kohta kotiin lähtevänä on aika listata asiat joita tulen ikävöimään Kiinasta ja joita taas ei tule ikävä.

Asioita, joita tulen ikävöimään Kiinasta:

Näkymä toimiston ikkunasta

2. Ilmasto 

Onhan se kivaa kun kesällä on oikeasti lämmin, ja Etelä-Kiinassa lämpö ei rajoitu vain kesään. Pekingissä on talvella kylmä mutta samalla kuiva, eikä räntää tai vettäkään sada juuri koskaan. Etelässä taas sataa enemmän, mutta sateet ovat useimmiten nopeita kuuroja, jolloin sataa ihan olan takaa ja lopun päivää on kuivaa. Etelässä joka päivä on shortsipäivä.

4. Ruoka

Kiinassa saa mitä vaan ruokaa mistä vaan, ja useimmiten se on myös hyvää ja edullista (paitsi länkkäriruoka). Perusruoka on todella halpaa ja annoskoot ovat isoja - nälkää ei Kiinassa tarvitse nähdä! Ruokakauppoja ja kioskeja on joka nurkalla, yleensä jopa oman kotitalon yhteydessä, joten ostoksille ei tarvitse lähteä kauas. Ruoan kotiintilauskin on helppoa ja nopeaa, ja voit tilata ruokaa melkein mistä tahansa ravintolasta.

5. Mobiilimaksaminen

Kiinassa selviää ihan hyvin ilman käteistä. Itsekin olen viimeiset pari viikkoa kulkenut kuusi yuania kukkarossa, koska käteistä ei vaan tarvitse juurikaan missään. Kaikkialla voi maksaa Wechatilla tai Alipaylla. Kaverillekin rahan lähettäminen onnistuu kahdessa sekunnissa. Niin kätevää!

7. Pikajunat ja matkustaminen

Mieti, miten kivaa olisi jos Lappiin pääsisi parissa tunnissa ja jos lippu maksaisi parikymmentä euroa. Tulisi ehkä joskus käytyä, eikö? Pekingistä pääsee pikajunalla Shanghaihin noin viidessä tunnissa ja etäisyys on sama kuin edestakainen matka Helsingistä Ouluun. Pikajunalippu maksaa noin 70 euroa. Kiinassa matkustaminen on helppoa, junat viimeisen päälle ja junaverkosto kattava. Ja kuten tuli jo mainittua, luonnon monimuotoisuus on ihailtavaa, joten jo parin tunnin päästä "kotikaupungistasi" saatat löytää ihan erilaiset maisemat.

8. Siisteys
Usko tai älä, mutta maassa jossa ihmiset roskaavat sielutta, näkyy julkisilla paikoilla kuitenkin hyvin vähän roskia missään. Miksi? Koska joka nurkalla lymyilee mummeleita jotka siivoavat jälkesi perässäsi. Myös kotiin on mahdollista tilata siivooja - kuinka monella opiskelijalla olisi tällaiseen luksukseen varaa Suomessa? Kiinassa siivoojan palkkaaminen pariksi tunniksi maksaa noin 10 €.

9. Aasia
Kiinan sisäistä matkustusta tuli jo hehkutettua, mutta mites sitten muualle matkustaminen? No problem! Viikonloppu Thaimaassa tai Taiwanissa? Check! Illaksi laukkakisoihin Hongkongiin? Check. Jos minulla olisi Shenzhenissä ollut monikertaviisumi, olisin varmaan ravannut rajan yli harva se viikko. Mutta tulihan sitä kuitenkin Kiina-vuoden aikana käytyä Hongkongin lisäksi Taiwanissa, Macaulla, Malesiassa, Singaporessa ja Australiassa. 

10. Vapaus
Tämän kohdan otsikointi on hieman ironinen ristiriita: onhan Kiina yksi maailman suljetuimmista valtioista. Tällä kohdalla tarkoitankin kuitenkin vähän erilaista vapautta, nimittäin sitä että Kiinassa voi olla juuri sitä mitä on. Todennäköisesti sinua katsotaan muutenkin kieroon koska olet ulkkari, joten mitäs siitä jos kävelet kadulla bikineissä ja muovipussi päässä. Voit vain vedota siihen että näin me hölmöt eurooppalaiset tehdään. Noloon tilanteeseen joutuminen on lähes mahdotonta. Kiinassa olen päässyt eroon kaikista ulkonäköpaineistani ja olen oppinut tykkäämään itsestäni sellaisena kuin olen. En stressaa siitä mitä minulla on päällä ja miltä näytän. Täällä näkee niin paljon outoja juttuja ja vaatevalintoja, ettet voi koskaan olla se kaikkein oudoin!

Asiat, joita ei tule ikävä:

1. Röyhkeys, itsekkyys ja (meidän mittapuulla) huonot käytöstavat

Voisinpa sanoa aika varmasti, että tämä on jokaisen Kiina-expatin listan kärjessä. Välillä kiinalaisten käytöstavat pöyristyttävät ja pistävät vihaksi. Kadulla kävellään päin, julkisissa rynnitään, jonossa etuillaan, kadulle räitään ja pissatetaan lapsia, roskat heitetään kadulle... Pahinta siinä on se, että kiinalaisille tämä on normaalia käytöstä eikä siinä ole heidän mielestään mitään pahaa. Vihaiset mulkaisut eivät siis auta.

Auton voi pysäköidä keskelle suojatietä, koska eihän se siinä ketään haittaa...

2. Tuijottaminen

Tuijottaminen, tuijottaminen... Tuntuuhan se jossain määrin kivalta saada kaduilla huomiota, mutta joka päivä, joka paikassa, koko ajan on vähän liikaa. Minua on osoiteltu sormella, minulle ollaa vihelletty ja huudeltu, pyydetty kuvaan, otettu kuvia "salaa" (harvoin sitä kovasti yritetään peitellä).... Kerran näytin keskisormea ja kuvaaja tuohtui siitä. Täällä ei yhtään osata asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä, miltä toisesta tuntuu. Välillä tunnen oloni eläintarhan eläimeksi. Surulliseksi tekee ajatus siitä, että tämä ei tulisi koskaan muuttumaan, vaikka asuisin täällä 50 vuotta ja puhuisin sujuvasti kiinaa. Olen aina "weiguoren" eli ulkomaalainen ja tulen aina olemaan.

3. Kutsumattomat vieraat kotona

Shenzhenissä eläessäni olen nähnyt kotonani niin jättitorakoita kuin rotankin... Etenkin subtrooppisesssa ilmastossa näiltä iljettäviltä kutsumattomilta vierailta on vaikea olla välttymättä... Varsinkin jos jaat asuntosi kiinalaisten kanssa, joiden käsitys hygieniatasosta ei ihan vastaa omaasi. On vaikea edes kuvitella, ettei Suomessa oikeasti ole asunnoissa yhtään torakkaa. Tästä saisi jokainen suomalainen olla kiitollinen!

Jättiläistorakka keittiössä

4. Soija

Tällä en tarkoita kikkomania vaan sitä jumalatonta hikeä, joka pukkaa heti kun astut ilmastoidusta huoneestasi ulos edes olohuoneen puolelle. Kesällä Kiinassa on mahdoton välttyä hikoilulta ja lämpötila on kuukausitolkulla yli 30, olit sitten pohjoisessa tai etelässä. 

5. Saasteet 

Nyt neljästi nielutulehduksen sairastaneena voin sanoa, että kyllä ne vaan vaikuttaa. Monille ei saasteista tule minkäänlaisia oireita, mutta itse olen normaalisti terve kuin pukki ja täällä olen vuoden aikana syönyt lääkkeitä enemmän kuin koko elämäni aikana. Toki tähän vaikuttaa myös erilainen bakteerikanta, mutta oikeasti niillä saasteilla on varmasti osansa asiaan! Foliohatut päähän!

7. Kommunikaatio-ongelmat

Se on hassua, miten vuodessa oppii selviämään omillaan ja tottuu siihen, ettei apua voi kysyä missään ja jos kysyy ja sattuu saamaan vastauksen, ei vastauksen paikkaanpitävyyteen voi luottaa. Kiinaa osaamattomana saa kokea mitä tuntuu olla lukutaidoton ja... no... koira. Kukaan ei ymmärrä mitä sanot etkä juurikaan ymmärrä mitä sinulle puhutaan.

8. Hidas netti ja Great Firewall of China

Jos on yksi asia, mikä Kiinassa saa repimään hiuksia päästä joka päivä, on hidas netti. Eikä kyseessä nyt ole mikään tavallinen hidas netti, vaan oikeasti back to the 90's - Windows 95 -tason hidas netti. Se tunne, kun laitat hiiren latauspalkin kohdalle jotta näet, lataako se yhtään. Se, kun lataat kuvia blogiin neljä tuntia tai yön yli... Ja se perkeleen VPN, joka täytyy aina laittaa päälle ennen selaimen avaamista. Ei sinne nettiin noin vain mennä! Välillä netti ei toimi ollenkaan ja siihenkin pitää tottua. Lisäksi kännykän mobiilidata on hyvin rajattu ja sitä pitää aina säästellä. Suomessa jaan kännykän netin läppäriini. Kiinassa mietin, raaskinko lähettää kaverille kuvan Wechatissa, koska se kuluttaa liikaa mobiilidataa.

9. Viidakon lait liikenteessä

Jäänkö tänään auton alle? Entäpä skootterin? Näitä mietin päivittäin kaduilla kävellessäni, ja läheltä piti -tilanteita on ollut enemmän kuin muutama. Hulluja taksikuskeja löytyy joka pitäjästä ja kaikkialla autot ovat teiden herroja; jalankulkijat väistykööt. Pyöräily on myös melko vaarallista ja Shenzhenissä siitä tekee entistä vaarallisempaa se, ettei siellä ole lainkaan pyöräteitä. Pitää siis madella joko jalkakäytävällä toopejen seassa (kts. kohta 6) tai autotiellä hullujen taksien ja bussien viuhahdellessa ohi. Vihreä valo ja suojatie ei täällä tarkoita sitä että on turvallista ylittää tie. Se vain tarkoittaa, ettet todennäköisesti tule pääsemään hengestäsi tällä kertaa.

10. Siivottomat vessat ja talot

Kaikki tietävät, että Kiinassa on suurimmilta osin reikälattiavessat. Nothing new. Länkkäreille täydellisen slaavikyykyn saavuttaminen on jostain syystä melko hankalaa ja allekirjoittanutkin myöntää pissineen nilkalleen enemmän kuin kerran (tosi kiva). Ärsyttää myös, ettei vessoissa ole ikinä paperia eikä sitä saa vetää vessasta alas. Tai jos vetää, on vessa tukossa alta aikayksikön. Jos jostain sattuu löytymään istumavessa, on se todennäköisesti sen luokan kunnossa, ettei siihen ainakaan tee mieli istua. Talotkin ovat joskus niin hurjassa kunnossa, että ainakin hajun perusteella niitä voisi erehtyä luulemaan yleisiksi vessoiksi. Ja se home! Sitä on kaikkialla.

Tyypillinen reikälattiavessa

Pari viikkoa on ehtinyt vierähtää ja syy blogihiljaisuuteen löytyy viime päivien tapahtumista; heräsin eilen kuolleista ja tänään voisin sanoa jo olevani takaisin elävien kirjoissa. Siispä aika päivitellä vähän kuulumisia sitten viime kerran. Pahoittelut muuten niille, joiden kommentteihin en ole vastannut! En ole koko blogissa edes käynyt sitten viime postauksen...

Kuka muistaa vielä kadonneiden postipakettien arvoituksen? No, nepä löytyivätkin paikallisesta postitoimistosta, josta ne eräs aamu kävin noutamassa innosta puhkuen. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, eikä edes tietoisuus siitä, että molemmat laatikot olivat räjähtäneet joka suunnasta ja varmasti puolet sisällöstä tippunut matkalla, onnistunut lannistamaan minua. Päivää piristi myös se, että sain kyydin kotiin ihka oikeassa postiautossa, ja innokas postipoika kantoi painavat laatikkoni ihan kotiportille asti. Kerrankin hyvää palvelua Kiinassa! 

Kotiutuminen uuteen kotiin oli varsin nopeaa kun sain vihdoin omat tavarani ja pääsin niitä järjestelemään. Vaikka huoneeni oli pieni, pidin siitä. Se oli oikea tilaihme! Ainut miinus oli patjan kovuus... Tai se, ettei patjaa ollut lainkaan. Onneksi jouduin kärsimään vanerilla nukkumisesta vain viikon, kunnes kuriiri toi ihanan Ikea-patjani Pekingistä. Kyllä sitten kelpasi nukkua! Pikku-huoneesta kerron nyt menneessä muodossa, koska toinen kämpässä asunut vuokralainen muutti pois, ja pääsin hänen huoneeseensa. Nyt minulla on ihan ihka oikea huone ja oikea sänky. Jopa oikea ovikin, jonka saa lukkoon. Ja ilmastointi! Vielä tarvitsen kirjahyllyn, että saan tavarat järjestykseen. Sitten voin ottaa kuvia ja esitellä huonettani täällä. Nykyinen näkymä ikkunasta on sisäpihalle ja kadulle, ja on todella kiehtovaa katsoa muurahaismaisen kokoisia ihmisiä 16. kerrosta alempana.

Vaikka tämä Wuhe on alueena melko landea ja kaukana kaikesta, olen kuitenkin tykästynyt siihen miten täältä löytyy ihan kaikki. Ruokatarjontaa on joka lähtöön, kauppoja on useita ja erilaisia, metroasema vieressä... Tänään halusin lähteä elokuviin ja ilokseni huomasin että lähin leffateatteri on viereisellä kadulla. Tästä ei paljoa elämä voi parantua! Tällä hetkellä työpaikkakin on vain alle 2 km päässä, mutta toimisto tulee mahdollisesti tässä kevään aikana muuttamaan kauemmas. Tällöin työmatka-aika pitenisi varmaan noin tuntiin per suunta, ja silloin en tiedä onko minun enää järkeä asua täällä kaukana kaikesta. Mutta se on sitten sen ajan murhe! 

Kiinassa ulkomaalaisen täytyy käydä 24 h maahan tulosta rekisteröitymässä poliisiasemalla, ellei asu hotellissa. No, tämä on vähän veteen piirretty viiva ja kaikki eivät sitä vissiin edes tee (vaikka siitä voidaan kai ainakin teoriassa sakottaa Y2000, en tiedä onko ketään kuitenkaan ikinä oikeasti sakotettu). Töissäkin minulle sanottiin ettei sen kanssa ole kiire, ja jätin homman suosiolla vasta toiselle viikolle Shenzheniin saapumisesta. Kysyin vuokraemännältäni lähimmän rekisteröintiaseman osoitetta ja hänen ohjeidensa mukaan lähdin sinne seuraavana päivänä. Homma kuitenkin hieman arveluutti, koska täti hyvin epävirallisen näköisessä toimistossa otti vain kuvat papereistani, lähetti ne jollekin Wechatissa ja sanoi "ok le!" mikä siis tarkoittaa "asia kunnossa". Lähemmän tarkastelun seurauksena selvisi, että tämä olikin siis vain joku community center, ja minun oli tarkoitus tosiaan mennä ihan  oikealle poliisiasemalle, mistä saisin virallisen "temporary resident" -lappusen leimoineen päivineen. Siispä uudestaan viestiä vuokraemännälle ja uusi yritys. Seuraavana päivänä lähdin suunnistamaan poliisilaitokselle, ja puolen tunnin haahuilun jälkeen se lopulta löytyi. Tässä vaiheessa olin jo muutenkin turhautunut, eikä turhautumista auttanut yhtään se, että saavuttuani tiskin täti vain heilutteli minulle lappua, jossa luki "sorry police gone out for study today, come back tomorrow". Eipä siinä sitten muu auttanut kuin purra hammasta ja yrittää uudestaan. Seuraavana päivänä minulle yritettiin samaa temppua, mutta tällä kertaa pistin jo kapuloita rattaisiin. Onneksi pystyin puhelimen ja pelastavan enkelin kautta keskustelemaan poliisien kanssa, ja he suostuivat ottamaan paperini viikonlopun yli ja sovin hakevani valmiin lappusen maanantaina. Kiva homma ja helppoa kuin heinänteko (I wish!). 

Tästä pelastavasta enkelistä on tullut kyselyitä, ja kai on tullut aika esitellä hänet. Kyseessä on siis Darran, singaporelainen prinssini joka löytyi Pekingistä vähän ennen lähtöäni.  En ala tähän nyt mitään henkilökuvaa näpyttelemään, koska hänet tulette varmasti vielä tulevaisuudessa tapaamaan ihan henkilökohtaisestikin (ja ehkä jos ikinä saan sen Singapore-päivityksen tehtyä, voin kertoa vähän lisää...). Viime torstaina sain idean lähteä käymään Pekingissä viikonloppuna, ja perjantaina lähdin yöjunalla kohti vanhaa kotikaupunkia. Pekingissä ilma oli kuin morsian! Tuntui todella oudolta kävellä samoja katuja... Ihan kuin ei olisi poissa ollutkaan! Darran asuu ihan CUEB:in lähellä, joten tuttuja paikkoja tuli kierreltyä. Lauantaina kävimme Chaoyang Parkissa, josta näin sen puolen, missä en ole vielä käynytkään. Illalla tapasimme Nooraa ja kävimme syömässä sushia CBD:n lähellä. Sunnuntaina lounastettiin vielä Nooran kanssa ja käytiin Wangfujingilla window-shoppailemassa. Illalla lähdin taas yöjunalla takaisin Shenzheniin. Junamatka kesti 11 h ja oli ihan ok. Aamulla ehti vielä kotiin tunniksi torkkumaan ennen töihin lähtöä. 

Maanantaina se kuitenkin alkoi: matka helvettiin ja takaisin. Olin jo pari viikkoa tunnustellut nielutulehduksen esioireita: leukaa särkee ja suuta ei saa kokonaan auki ilman pistävää kipua. Maanantaina alkoi sitten puhe taas sammaltaa ja nielu turposi niin että juominen ja syöminen sattui. Olo muuten oli kuitenkin ihan ok, tai pienen huimauksen pistin väsymyksen piikkiin. Iltapäivällä olo meni kuitenkin heikommaksi ja lähdin sairaallaan. Valitsin "lähimmän" (= 1 h metrolla) englanniksi palvelua tarjoavan sairaalan, Peking University Hospitalin. Yllätyksekseni kyseessä olikin ihan tavallinen kinkkisairaala, jossa populaa oli kuin hulluilla päivillä ja kukaan ei puhunut englantia. Opasteiden avulla löysin itseni 6. kerroksen "VIP-klinikalle", josta minulle löydettiin tulkki ja pääsin lääkärin puheille. Lääkäri oli varmasti yli 100-vuotias ja välineet sen mukaisia. En edes tiennyt, että sellaisia käytetään enää muualla kuin ehkä piirroselokuvissa ja museossa. Sain kuitenkin toivomani antibiootit ja pappa tuntui ymmärtävän, mikä minua vaivasi. Niinpä lähdin napit kourassa takaisin toimistolle ja sieltä kotiin.

Jotta en tekisi tästä päivityksestä enää yhtään tylsempää menemällä liikaa yksityiskohtiin, niin voin vain sanoa että olo paheni päivä päivältä. Keskiviikkona menin uudelleen lääkäriin ja sain uudet antibiootit. Torstaina ja perjantaina en enää pystynyt menemään töihin kun en saanut mitään syötyä ja olo oli heikko. Enpä kyllä pystynyt puhumaankaan. Ihana vuokraemäntäni Mary piti minusta huolta, ja hänen äitinsä laittoi minulle joka päivä kiinalaista puuroa ja keittoa jotta saisin jotain syötyä. Lähtipä Mary perjantai-lauantain välisenä yönäkin minun kanssa kello kahdelta ensiapuun, kun nielupaise puhkesi. Olisin käynyt sen tyhjentämässä, koska se kai on aika vaarallinen, mutta sairaalassa (Hong Kong Univeristy Shenzhen Hospital) haluttiin vain ilmiselvästi rahastaa, ja he eivät suostuneet minua hoitamaan ellen kirjautuisi sairaalaan viideksi päiväksi(!!!). Lähdin sitten turhautuneena ja kiukkuisena takaisin kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin; sain hoidettua paiseen hyvin kotikonsteinkin ja lopulta se tyhjeni hiljalleen itsekseen. Nyt sunnuntaina olo on taas kuin uudesti syntyneellä. En tiedä mitä näiden nielutulehdusten kanssa tekisi.... Tämä oli jo kolmas, ja melkein kerran kuukaudessa ne tuntuvat palaavan. Tällä kertaa vaadin 10 päivän antibioottikuurin, jonka pitäisi ehkäistä uusiutumista. Jos se kuitenkin vielä kerran uusii, marssin erikoislääkärille ja vaadin nielurisojen poistoa. Ei tuota tautia kestä enää yhtään kertaa. Koskaan en eläessäni ole yhtä kipeä ollut. 

Valitan, että tämänkertainen postaus menee vähän tajunnanvirraksi ja sitä on ehkä vähän vaikea seurata. Yritän kuitenkin kirjoittaa kaikki tapahtuneet ylös. Palatkaamme siihen poliisilaitosreissuun. Jätin siis perjantaina paperit toimistolle, maanantaina olisi pitänyt hakea valmis lappunen. Maanantaina olin kuitenkin matkasta uupunut, enkä jaksanut lähteä poliisiasemalle aamulla. Illalla Mary kertoi, että poliisit olivat soittaneet hänelle ja sanoneet, että meidän pitää mennä laitokselle yhdessä. Niinpä tiistaina - kuumehouruisena - lähdin yhdessä Maryn kanssa poliisilaitoikselle. Helppo ja nopea paperin haku ei ollutkaan ihan niin helppo ja nopea operaatio kuin olisin odottanut. Ensinnäkin paperia täytettiin kiinalaiseen tyyliin etanavauhdilla. Kun tämä oltiin puolessa tunnissa saatu tehtyä, oli vuorossa sättiminen, koska en ollut tehnyt rekisteröintiä ajoissa. Tällä kertaa minut kuitenkin armahdettiin (kiitos Maryn!) sakoista ja annettiin vain varoitus... Mitä lie sekin sitten mahtaa tarkoittaa. Seuraavaksi minut pistettiin putkaan... No, ei vaiskaan mutta siltä se tuntui! Meidät vietiin kalteriovella lukittuun piharakennukseen, jossa pari poliisia elokuvamaisesti istuivat jalat pöydällä polttamassa tupakkaa. Minusta otettiin siis semmoiset suspect-valokuvat pään joka sivulta ja sormenjäljet jokaisesta kämmenestä löytyvästä solusta. Ja jos joku luulee että kyseessä oli nopea operaatio niin ehei! Poliisisedät pääsivät varmaan ensimmäistä kertaa leikkimään hienoilla aparaateillaan ja sehän ei käynyt ihan käden käänteessä. Lopulta sain paperin käteen allekirjoitettuani sen ja sinetöityäni sormenjäljillä... Ihan kuin kyseessä olisi joku oikeasti tärkeäkin lappunen... Tähän koko sirkukseen tuhlautui yhteensä pari tuntia. Marykin sanoi, että ei ihme ettei kukaan käy rekisteröitymässä, kun siitä on tehty näin vaikeaa. Taidanpa itsekin jättää ensi kerralla käymättä...

Nyt puoli viikkoa töistä pois oltuani ja sängyssä maattuani palan halusta päästä huomenna takaisin sorvin ääreen. Olen vihdoin vähän päässyt hommassa jo jyvälle ja vauhtiin. Toivon, että loppukuu menee nopeasti ohi, koska äiti ja Darran tulevat molemmat maaliskuun vikalla viikolla tänne. Tuskin maltan odottaa!

Ohhoh, huomasinpa juuri että huomenna tulee täyteen 200 päivää Kiinassa! Aika rientää... Hassua, sillä sen sijaan että juhlisin oloani täällä, on alkanut koti-ikävä vähän kolkuttamaan ja varsinkin sairasvuoteella maatessani olisin tuhat kertaa mielummin ollut kotona Suomessa kuin täällä. On hiljalleen vähän alkanut tulla Kiina-mitta täyteen. En tiedä, onko tämä ohimenevää ja vain sairaudesta johtuvaa, vai alkaako tästä nyt kova kaipuu joka raukeaa vasta päästyäni Helsinki-Vantaalle. Epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta sen näkee sitten. Eipä tässä enää montaa kuukautta ole kärvisteltävänä... Jos vaan pysyisi terveenä!

... ja miksei muillekin Kinkkilään suuntaaville! Meidän vaihto on kohta melkein lopuillaan, joten ajattelin tehdä tämmöisen vinkkipostauksen, miten täällä pärjää parhaiten ja vaihdostaan saa eniten irti. Juttu on tehty lähinnä Peking-näkökulmasta, mutta toki suurinta osaa näistä voi soveltaa myös muihin kiinalaisiin kaupunkeihin.

1. Reality check 

Tämä kannattaa tehdä jo vaihtoon lähtöä suunnitellessa, koto-Suomessa. Jos ennakko-odotuksesti vastaavat ylläolevaa kuvaa, varaudu siihen, että arkesi tulee suurimmilta osin näyttämään alemmalta kuvalta. Let's face it - Shanghain pilvenpiirtäjistä huolimatta Kiina on kehittyvä maa ja kaikki ei aina toimi niin kuin kotona on totuttu. Ihmiset tuntuvat välillä niin maalaisilta, että hermot menee: he räkivät, tuijottavat, kälättävät kovaan ääneen ja ovat epäkohteliaita. Mutta jos olet kuin minä ja olet loputtoman kiinnostunut kiinan kielestä ja kulttuurista, olet tulossa oikeaan paikkaan! Kaikki ei aina (ikinä) mene niin kuin strömsössä, mutta asennoidu siten, että se on osa kiinalaista kulttuuria ja kokemusta! Jos ei halua kokea mitään uutta, kannattaa ehkä jäädä kotiin tai lähteä vaikka Ruotsiin.

Chaoyang-metroaseman iltaruuhkaa: jono jatkuu kadulle asti

2. Maltti on valttia 

Kuten aiemmassa kohdassa jo vähän alustin, Kiinassa pitää varautua siihen, että kaikki ei mene aina niin kuin toivoisi. Asioiden hoitamiseen kuluu aina tuhottomasti aikaa, vaikka kyseessä olisi vain nopea käynti pankissa tai kaupassa. Kiinassa on 1,3 miljardia ihmistä ja se kannattaa pitää mielessä. Myös kaupungilla liikkumiseen kuuluu aikaa. Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että väkiluvultaan maailman suurimmissa kaupungeissa osattaisiin esimerkiksi jonottaa sivistyneesti tai kävellä jalkakäytävällä niin, että siinä mahtuvat muutkin kulkemaan. Kaupassa saattaa olla 10 myyjää joista yksikään ei tee mitään, ja kassat ovat kuin hidastetusta elokuvasta. Pankissa hiellä ja verellä täyttämäsi lomake saatetaan hylätä koska siinä on yksi pieni virhe. Kiukku kannattaa vain niellä ja yrittää hymyillä parhaansa mukaan. Räyhäämisellä täällä ei pääse muualle kuin ehkä jonkun kiinalaisen wechatin feediin. 

3. Verkostoidu!

Kiinalaisessa kulttuurissa yksi tärkeimmistä elementeistä on guanxi eli suhteet. Niihin kannattaa panostaa, oli kyse sitten ystävyys- tai bisnessuhteista. Kiinan kielen oppikirjastasi olet varmaan lukenut, kuinka mingpian (käyntikortti) ojennetaan oikein tutustumistilanteessa, mutta unohda sellaiset! Täällä eletään 2000-lukua ja tekniikka on edistyneempää kuin Suomessa! Kaikki Kiinassa käyttävät Wechattia,  ja jos sinulla ei sitä vielä ole, lataa se asap! Wechat ei ole vain chattisovellus vaan sen ympärillä pyörii ihan kaikki. Sanoisin, että täällä sen merkitys on jopa suurempi kuin facebookin länsimaissa. Se on kaikkien sosiaalisten medioiden fuusio ja lisäksi maksusovellus jonka kautta voi myös ostaa ja tilata palveluita jne. Ehdoton must! 

Kiinalaisiin kannattaa avoimesti tutustua. He ovat usein länkkäreitä kohtaan hieman varautuneita ja ujoja (vaikkakin kiinnostuneita), joten aloitetta voi olla turha odottaa heidän puoleltaan. Kiinalaiset ovat kuitenkin mitä ystävällisimpiä ja hauskimpia ihmisiä, joista saa varmasti luotettavia ja pitkäaikaisia ystäviä. Kannattaa kuitenkin etukäteen tutustua kiinalaiseen bisnesetikettiin, joka pitkälti pätee myös muissa ihmissuhteissa. Konfutselaiset arvot ovat juurtunut syvälle ihmisiin.

Bisnespuolella kannattaa ainakin päivitellä LinkedIniä ja liittää wechat-tili siihen. Itselleni on tarjottu töitä sitä kautta. Ihmisiä kannattaa tavata avoimin mielin myös silläkin silmällä, että joku tuntee aina jonkun joka tuntee jonkun! Piireihin on helpompi päästä jos tuntee alalta jonkun jonka kautta saa jalkansa ovenväliin. Ilman suhteita olet Kiinassa nobody!

4. Kiinalainen pankkitili ja liittymä

Kiinassa kannattaa hankkia kiinalainen pankkikortti. Täällä länsimaalaiset visa ja master käyvät yleensä vain turisteille suunnatulla alueilla, joissa hintatasokin on sitten korkeampi. Siispä kannattaa hankkia kiinalainen Union pay -kortti, jonka saa vaivattomasti pankkitilin avaamisen yhteydessä. Ensin tarvitset kuitenkin kiinalaisen puhelinliittymän.

Liittymät täällä toimivat melko eri tavalla kuin Suomessa. Ne eivät ole valtakunnallisia vaan saattavat toimia vain paikallisesti siinä kaupungissa, mistä olet liittymän hankkinut. Samoin myös asiakaspalvelu ja esimerkiksi saldon lisääminen toimivat paikallisesti,  vaikka operaattorilla olisi palvelupisteitä joka pitäjässä. Siksi liittymä kannattaa avata siinä kaupungissa, missä aikoo eniten viettää aikaa. Sen avaaminen ei ole mikään pikkujuttu, sillä liikkeessä tarkistetaan mm. liittymän avaajan passi ja allekirjoitetaan sopimus. Me saimme liittymät koulumme kautta ja maksoimme niistä kertamaksuna ¥ 200. Liittymän on tarkoitus toimia vuoden ajan. Normaalihintaiset liittymät eivät kuitenkaan ole näin halpoja, mutta tarkkaa hinta-arviota en osaa antaa. Jos netti-data loppuu kesken, voi sitä helposti ladata lisää wechatin kautta. Netistä löytämäni tietojen perusteella China Unicom toimii parhaiten ulkomaalaisissa puhelimissa, ja itse ainakin olen ollut tyytyväinen sen toimivuuteen. Lisää puhelinliittymän hankkimisesta voi lukea netistä. 

Pankkitilin voi avata missä tahansa pankissa, mutta suosittelen avaamaan sen jossain valtakunnallisessa pankissa (esim. Bank of China,  ICBC, Construction Bank of China, Bank of Communications...). Tämä samasta syystä kuin yllä mainitsin, eli pankitaan eivät Kiinassa toimi yhteistyössä eri provinssissa,  ja pekingiläisellä maksukortillasi ei välttämättä tee Shanghaissa mitään. Lisäksi wechat wallet ei välttämättä toimi pienempien pankkien korttien kanssa, varsinkin jos olet ulkomaalainen ja sinulla ei ole kiinalaista ID-korttia. Bank of China sanoi, että heillä minimi oleskeluaika Kiinassa pankkitilin avaamiseksi on vuosi, joten menin Construction Bank of Chinaan, jossa homma hoituikin melko kivuttomasti. He printtasivat valmiin, esitäytetyn lomakkeen skannattuaan passini järjestelmäänsä. Pankkitilin avaaminen on usein maksutonta tai se maksaa noin ¥ 10. Avaushetkellä tilille tulee tallettaa jonkun verran rahaa. Pankkikortin saa mukaan heti. Helpoimmalla pääsee, jos pystyy ottamaan avuksi mukaan kiinalaisen ystävän, koska pankeissa ja puhelinliittymiä myyvissä liikkeissä voi harvoin saada palvelua englanniksi.

Kun sinulla on puhelinliittymä ja pankkikortti,  on wechat walletin avaaminen helppo homma. Ja se kannattaa! Vaikka koko homma toimii kiinaksi, on sen käyttö nopeaa ja vaivatonta, kunhan siihen tottuu.

5. Netti & The great firewall of China

Kaikki varmaan tietävät, että Kiinassa netti on valtion vahvassa kontrollissa. Tämä tarkoittaa hyvästejä googlelle,  facebookille,  installe,  twitterille, youtubelle... Android-puhelimen Google play store ei luonnollisestikaan toimi, joten kannattaa olla kaukaa viisas ja ladata tarpeellisimmat sovellukset jo kotona ennen lähtöä. Näihin lukeutuvat muun muassa wechat, pleco, air quality -sovellus, metrokarttasovellus (esim. Explore beijing/shanghai jne), waygo, tantan, ctrip... Kaikkein tärkein on kuitenkin VPN. Ilman sen kummempia teknisiä selostuksia (joita netti on pullollaan) sen idea on, että pääset yhdistämään toisen maan nettiin ja sitä kautta pääset käsiksi sosiaaliseen mediaan ja googleen jne. Tarjolla on ilmaisia kuin myös maksullisia VPN-palveluita. Itse ostin ExpressVPN:ltä puolen vuoden paketin joka maksoi noin 10 €/kk, ja se on toiminut moitteettomasti niin läppärissä kuin kännykässä. Osa muista vaihtareista ja kiinalaisista käyttää ilmaisia VPN-palveluita, jotka tosin saattavat olla vähän vähemmän luotettavia. Näistä esimerkkeinä Snap VPN ja VPN master pro (saatavissa vain Apple storessa?). Tärkeintä on, että hankit VPN:n ennen Kiinaan saapumista, koska VPN-nettisivut ovat luonnollisesti blokattuja täällä.

Netin hitauteen kannattaa henkisesti valmistautua jo ennen tänne tulemista. Esimerkiksi snapchatin käyttäjät yleensä repivät hiuksia päästään netin hitaudesta johtuen. Myös käsite "unlimited data plan" eli rajaton netti on täällä päin maailmaa täysin utopiaa. Onneksi top up eli lisänetin ostaminen ei ole kovin hinnakasta.

Lukusanat käsimerkein

6. 学习汉语吧!

Kiinassa on turha odottaa saavansa mitään palvelua englanniksi. Tämä ei tarkoita etteikö täällä voisi pärjätä, ellei kiinaa osaa. Opettelemalla edes perusasiat voi kuitenkin välttyä huomattavalta määrältä harmaita hiuksia. Kiinan kieli on vaikea oppia, muttei mahdoton. Varaudu, ettei ponnistelujasi kuitenkaan välttämättä pidetä kummoisessa arvossa. Taksikuski saattaa silti heittää sinut ulos, vaikka omasta mielestäsi osasisit lausua osoitteen ihan sujuvasti. Osa innostuu ja kehuu kielitaitoasi jo kun osaat sanoa Ni hao, osa ei ymmärrä koska ei halua ymmärtää (koska olet ulkomaalainen, weiguoren). Kotiosoitetta kannattaa kantaa mukana merkeillä kirjoitetussa muodossa ja lukusanat kannattaa opetella jotta kaupassa ja muissa rahan käyttöä vaativista tilanteista selviää helpommin. Myös kiinaa puhuvat ystävät ovat kultaakin kalliimpia. Jos ystävystyt kiinalaisten kanssa, he useimmiten mielellään auttavat sinua kun tarvitset apua. Muista kuitenkin,  että täällä avunannolle odotetaan vastapalvelusta, jonka tosin voit kuitata helposti vaikka tarjoamalla kaverillesi lounaan. Älä anna ystäväsi tuntea, että käytät häntä hyväksi!

Pekingin Hotpot

7. Ruoka 

Jos olet käynyt Suomessa kiinalaisessa ravintolassa ja pidit siitä, kiva juttu. Sillä kuitenkin on hyvin vähän tekemistä oikean kiinalaisen ruoan kanssa.  Mutta ei hätää, koska kiinalainen ruoka on ihan mahtavaa! Eri provinsseissa ruoka on erilaista, mutta koko Kiinalle yhteistä on ruokakulttuurin tärkeys. 你吃了吗 tarkoittaa oletko syönyt, mutta se käy myös tervehdyksestä. Kiinalaiset syövät koko ajan ja heille hyvä ateria on pyhä asia. Kiinassa ruoka on pääosin melko tulista, joten fraasi 不要辣的 bu yao la de kannattaa opetella ulkoa. Se tarkoittaa, ettet halua tulista ruokaa. Monesti tulinen täällä nimittäin tarkoittaa oikeasti pään räjäyttävää, megalomaalisen  tulista,  kun taas 不要辣的 on se vähemmän tulinen, miellyttävämpi versio. Vaikka Kiinasta liikkuu villejä huhuja että täällä syödään koiria ja kissoja ja apinoita elävältä, saattaa se ehkä jossain Guangzhoun laitamilla olla totta, mutta perus-kiinalainen ruoka on hyvin simppeliä. Lihaa on suhteessa melko vähän, ruoka koostuu pääosin nuudeleista tai riisistä ja kasviksia käytetään paljon. Katuruoka on hyvää, mutta kannattaa pitää mielessä että öljyn ja lihan alkuperä saattaa olla hämärän peitossa. Foliohattu kannattaa kuitenkin jättää kotiin, koska liian skeptisenä menettää vain järkensä. Muista, että ihmiset asuvat täällä joka päivä ja syövät joka päivä... Ja silti ovat elossa. Lapsillakin on usein vain yksi pää ja kaksi kättä ja jalkaa.

Kiinassa ei ole tippikulttuuria, eikä ravintolassa jätetä rahaa. Muuten saatat joutua tilanteeseen, jossa tarjoilija juoksee ulos asti perässäsi,  koska luuli että unohdit rahasi. Palvelu saattaa olla hyvinkin törkeää,  mutta siitä ei kannata välittää. Se ei ole henkilökohtaista, vaan tämän maan tapa.

Tavoista puheen ollen, myös kiinalaisten kanssa illallistaminen ei ole mikään pikkujuttu. Mitä virallisempi tilaisuus, sen tärkeämmät ovat etikettisäännöt. Kavereiden kesken aterioidessa tärkein on kuitenkin se kuka maksaa laskun. Yleensä se joka kutsuu ystävät koolle, tarjoaa koko seurueelle. Vaikka illallisen tarjoaja olisi periaatteessa tiedossa jo ennen illallista, on kuitenkin kohteliasta tarjoutua maksamaan. Illan isäntä kieltäytyy tarjouksestasi ja se on osa illallis-teatteria. Sinulta saatetaan kuitenkin odottaa, että tarjoat illallisen seuraavalla kerralla (miehet eivät kuitenkaan koskaan odota että naiset tarjoavat heille). Opiskelijaporukassa yleensä kaikki maksavat omat ruokansa.

8. Ilmanlaatu

Olet ehkä kuullut, että Kiinan ilmanlaatu ei ole sieltä parhaasta päästä. Itse asiassa se on pahimmasta päästä ja sen huomaa! Pahimpina päivinä kilometrin päässä olevia rakennuksia ei näe savusumulta. Ilmanlaatua kannattaa seurata AQI-sovelluksella ja toimia sen mukaisesti: joko pysytellä sisätiloissa tai käyttää hengitysmaskia. Maskeja on tarjolla joka lähtöön, mutta suurin osa kaupassa myytävistä on täysin hyödyttömiä. Kirurginmaskit ja puuvillaiset maskit ovat yhtä tyhjän kanssa vaikka ne olisi kuinka varustettu PM 2.5 -merkinnällä. Totuus on, että tärkein ominaisuus on että maski istuu ilmatiiviisti kasvoille. Parhaat maskit ovat silikonia,  koska ne suodattavat kaiken ilman filtterin läpi. Paremman maskin saa alle ¥ 100 ja siihen kannattaa investoida. Miellyttävää maskia käyttää mielellään, eikä sitä jonkun ajan päästä enää edes huomaa kasvoilla.

9. Ostoksilla

Kiinasta löydät suunnilleen kaikki samat ostoshelvetit mitä länsimaistakin, yleensä potenssiin kaksi eli laajemmassa mittakaavassa. Perussääntö on, että länsimaiset merkit ovat täällä suuressa arvossa ja siksi usein kalliimpia kuin Euroopassa. Kiinalaisia ostospaikkoja voi olla vaikeampi löytää, varsinkin kuin nykyään suurin osa kiinalaisista shoppailee netissä (taobao).

Kiinassa tinkimiskulttuuri on vahvasti läsnä ja sitä voi kokeilla lähes kaikissa tilanteissa - yrittänyttä ei laiteta! Joissain paikoissa tinkimistä jopa odotetaan ja se on osa kaupankäyntiä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi pikkukaupat, tavaramarketit, turisteille tarkoitetut matkamuistokojut jne. Ruoasta harvoin tingitään. Tinkimistä kannattaa harjoitella, koska muuten tulee helposti huijatuksi. Myyjät osaavat hommansa ja yrittävät puristaa jokaisen ylimääräisen kuain länkkäri-parasta. Sinun tarkoituksesi on tehdä myyjälle sama! Pääsäännöt ovat: älä koskaan osta ensimmäisestä kojusta,  vertaile hintoja, aloita tarjoamalla noin 1/3 alkuperäishinnasta, äläkä nosta hintaa liian nopeasti, ja kaupan sinetöimiseksi kävele pois. Jos hintasi oli sopiva, jää myyjä huutelemaan perääsi. Jos  tarjosit liian vähän, ei myyjä vaivaudu perääsi. Muista, että kaikkea saa kaikkialta ja mikään ei ole uniikkia, vaikka myyjä kuinka yrittäisi sinulle sitä vakuutella. Yleensä samat roinaa on myynnissä kaikilla marketeilla, tai viimeistään netissä.

Huijareita ja huijauksia liikuu eniten turistien suosimilla alueilla.

10. Älä tule huijatuksi! Turvallisuus

Vaikka Kiina on (ainakin omasta mielestäni) yksi turvallisimmista maista länsimaalaisen reissata, on täälläkin omat nyanssinsa, jotka kannattaa ottaa huomioon. Kirjoitin jo aiemmin parin vuoden takaisesta huijauksesta, jonka kohteeksi jouduin. Kiinassa huijatuksi tuleminen on helppoa, sillä huijarit tekevät sitä työkseen ja ovat ammattilaisia. Kyynisinkin matkaaja saattaa sortua tähän ansaan, jos ei tunne Kiinaa tarpeeksi hyvin. Kiinassa kannattaa ottaa vähän eri asenne kuin Suomessa tai länsimaissa: suhtaudu varauksella aina, jos sinua yritetään lähestyä ja etenkin jos lähestyjä puhuu sujuvaa englantia. Älä usko mitään, mitä sinulle sanotaan, älä lähde kenenkään vieraan matkaan. Älä matkusta pimeällä taksilla ellei se ole välttämätöntä. Siinäkin tilanteessa sovi hinnasta kuskin kanssa etukäteen. Jos joudut ikinä ongelmiin, uhkaile poliisilla. Kiinalaisille on asetettu paljon rankemmat sanktiot ulkomaalaisia kohtaan tehdyistä rikoksista, joten he eivät tietenkään halua jäädä kiinni. Joskus on kuitenkin fiksumpaa maksaa kuin joutua ongelmiin, varsinkin jos kyseessä on pikkusumma. Pääasiassa Kiinassa voi kuitenkin oleskella rauhassa, taskuvarkaita ei tarvitse pelätä sen enempää kuin Suomessakaan, julkisilla liikkuminen on turvallista, kuten myös pimeällä ja yksin kaupungilla liikkuminen. 

Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää yöelämässä, jossa liikkuu paljon väärennettyä alkoholia eli feikkiviinaa. Monilla clubeilla juomat ovat halpoja tai jopa ilmaisia, mutta siitä ei kannata villiintyä liiaksi. Feikkiviina on todella petollista ja se vie muistin yllättäen. Se toimii yhtä petollisesti kuin tyrmäystipat, joten se kannattaa oikeasti ottaa vakavasti! Turvallisin alkoholi juoda on olut, koska se on kuulemma vaikein alkoholi väärentää.

11. Liikenteessä

Liikenne Kiinassa on ihan hullua ja se kannattaa ottaa vakavasti.  Lapsuudessa opittu mantra "katso ensin oikealle, sitten vasemmalle ja vielä kerran oikealle" on oikeasti ihan kätsy muistisääntö jos ei halua tulla auton tai mopon yliajamaksi. Ajamisesta täällä on turha edes haaveilla, eikä se olisi suomalaisella ajokortilla edes mahdollista. Onneksi taksit on halpoja ja niitä löytyy joka kolkasta melkein jokaiseen vuorokauden aikaan. Varaudu kuitenkin siihen, että taksi ei välttämättä osaa suunnistaa oikeaan paikkaan, tai vaihtoehtoisesti kierrättää sinua ympäri kaupunkia vedättääkseen vähän lisärahaa! Karttasovelluksesta on hyvä samalla seurata mihin ollaan matkalla. Taksit saattavat myös kieltäytyä ottamasta länkkäreitä kyytiin, mutta siihen ei auta muu kuin tyytyä kohtaloonsa ja odottaa seuraavaa. Täällä suuressa suosiossa ovat myös uber ja sen kiinalainen versio didi, joiden käyttöön kuitenkin vaaditaan kiinan suullista osaamista. 

Julkinen liikenne isoissa kaupungeissa toimii hyvin ja metrolla kulkeminen on helppoa. Yöaikaan ei ole metroliikennettä, joten silloin tulee varautua takseihin. Isoissa kaupungeissa kannattaa aina varautua ruuhkan ja siihen, että paikasta toiseen siirtymiseen menee tuhottomasti aikaa. Joskus nopein tapa liikkua on kävellä. Myös kaupunkipyöriä on ainakin Pekingissä tarjolla laajalti, halpaan hintaan.

Pitkänmatkan kulkuvälineisiin yleensä kannattaa ostaa liput etukäteen ja ne ovat henkilökohtaisia, joten ostamiseen vaaditaan passi. Lippuja juniin voi ostaa juna-asemalta tai hermoja säästäen, pientä palvelumaksua vastaan Ctrip-sovelluksen kautta. Junalla matkustaminen on usein nopeaa, halpaa ja mukavaa, kunhan ei matkusta hitaamman kaliiberin karjavaunuilla  (K-tunnus) jotka ovat vieläkin halvempia, mutta syystä. Lyhyemmät matkat voi taittaa halvemmin pitkänmatkanbussilla, ja busseilla pääsee aina myös niihin pitäjiin,  missä ei ole juna-asemaa. Lentäminen toimii samalla tavalla kuin missä tahansa muualla maailmassa, ja kentät ja lentokalusto on usein viimisen päälle.

Vinkkinä haluan sanoa, että älä jumitu "kotikaupunkiisi". Kiina on yksi maailman monimuotoisimmista maista, josta löytyy ihan kaikkea vuoristosta rantoihin ja aavikkoon. Junalla ja lentäen matkustaminen on halpaa, samoin majoittuminen. Älä siis jämähdä paikoillesi, vaan matkustele niin paljon kuin kukkaron nöyrit ja koulu antavat myöten.

12. Miten taistella koti-ikävää vastaan?

Kiinassa eläminen eroaa hyvin paljon Suomen oloista, ja jos ihmismassat, huono ilmanlaatu, epäsiisteys ja ihmisten huonot käytöstavat ahdistavat, voi koti-ikävä iskeä nopeasti. Kannattaa kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin: olet Kiinassa, saat asua miljoonakaupungissa, ympärilläsi on kulttuuria 5000 vuoden takaa, ruoka on halpaa ja hyvää, tekemistä ja näkemistä riittää ja ystäviä löytää helposti. Jos kaipaat toisten suomalaisten seuraa, kannattaa facebookissa liittyä ainakin Pekingin suomalaiset -ryhmään. Itse olen tutustunut toisiin Kiina-bloggareihin täällä ollessani, ja heidän kauttaaan päässyt mukaan tapahtumiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Tutustuimme muun muassa suurlähetystön harkkareihin, jotka ovat töissä tässä ihan meidän lähellä. 

Jos olet vaihdossa samanlaisessa yliopistossa kuin me, joka ei järjestä mitään ja vaihtareitakaan ei ole nimeksikään, tutustu muiden yliopistojen tarjontaan! Pekingissä esimerkiksi Wudaokoulla on paljon yliopistoja ja opiskelijarientoja. Ensimmäistä kertaa Pekingissä vieraillessani tutustuin hassun sattuman kautta ranskalaiseen poikaan, joka oli täällä harjoittelussa. Hän kävi Hutong Schoolissa kiinantunneilla, ja sen kautta järjestettiin paljon turreilu-ohjelmaa johon pääsin osallistumaan. Hutong Schoolin palvelut ovat normaalisti tietenkin maksullisia, mutta johonkin vastaavanlaiseen ryhmään kannattaa yrittää lyöttäytyä mukaan. Pääsee tapaamaan samanikäisiä nuoria ympäri maailmaa, ja ryhmäliput nähtävyyksiin eivät maksa juuri mitään. 

Kiinalaisten supermarkettien tarjonta ei aina sytytä, joten länkkäri-supermarketti voi tuntua elämän pelastukselta. Täällä Pekingissä sellainen on mm. meidän henkilökohtainen suosikki Jenny Lou's, josta olen kirjoittanut aiemminkin. Lisäksi hyväksi koettu koti-ikävän karkoittaja on Ikea. Sitä ei heti ensimmäisenä Suomessa mieltäisi turvasatamakseen, mutta täällä lohi, kanelipullat, irtokarkit ja näkkileipä saattavat nopeasti nousta ihan uuteen arvoon. 

Whatsapp ja skype toimivat Kiinassa ihan normaalisti, tosin hidas nettiyhteys saattaa välillä koetella hermoja. Missään eristyksissä täällä ei siis olla. Viva la teknologia.


13. Kannattaako Kiinaan lähteä vaihtoon?
No ehdottomasti kannattaa!