Thaimaan reissusta on jo yli kuukausi, mutta koska blogilaiskuus on iskenyt täällä Taiwanissa, en ole saanut aikaiseksi päivitellä mitään. Mutta nyt vihdoin on aika kertoa seikkailuistani Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa.

Bangkokiin saavuimme yhdessä Hung-Yin kanssa Kathmandusta. Pääsimme heti ensikäsittelyssä testaamaan Aasiassa suosittua Grab-sovellusta, jolla voi siis tilata taksin Uberin tavoin. Ajelimme hostellillemme, joka tällä kertaa oli iSanook Hostel. Erittäin siisti ja mukava paikka, ja ilokseni huomasin että se järjestää päivittäin toureja ympäri Bangkokia. Harmillisesti juuri samana päivänä hostellilta oltiin käyty Maeklongin junarata-marketilla, jonne olisin ehdottomasti halunnut päästä käymään. Mutta valitettavasti meillä oli Bangkokissa vain kaksi kokonaista päivää, joten marketit saivat jäädä. 

Ensimmäisenä aamuna lähdimme ensitöiksemme kohti Chinatownia, jonne hostelliltamme oli vain kävelymatka. Valitettavasti päiväseltään Chinatownissa ei ollut minkäänlaista eloa, joten jatkoimme matkaa ja törmäsimme ensimmäiseen nähtävyyteen, Wat Traimitiin. Samalla kuitenkin törmäsimme myös ensimmäiseen ongelmaan: Bangkokissa temppeleihin ei pääse ellei vaatteet peitä polvia ja olkapäitä. Tämän suhteen ollaan hyvin ehdottomia. Valitettavasti asiaa ei täällä oltu hoidettu yhtä kätevästi kuin missä tahansa muualla maailmassa, jossa huivin saa lainaksi mikäli oma vaatetus ei ole sovelias temppelissä vierailuun. Jokaisen temppelin ulkopuolella oli vaatteiden VUOKRAUSpaikka, josta olisi siis saanut vuokrata vaatekappaleita kappalehintaan. Vuokrahinta ei siis edes kattanut koko asua, vaan pelkät housut tai pelkän huivin. Noh, meikäläisellä tämä meni niin tunteisiin koska olen kaikkea tällaista rahastusta vastaan, että päätin kokonaan olla menemättä temppeliin. Minulta jäi siis maailman suurin kultainen buddha näkemättä, mutta toisaalta olisi varmaan enemmän harmittanut, jos olisin rahallisesti tukenut tällaista toimintaa. Mielestäni tässä oli kyse vain ja ainoastaan turistien rahastamisesta, sillä kuka Thaimaassa lomalla olija kiertelee kaupungilla pitkälahkeisissa housuissa ja pitkälahkeisessa paidassa 40 asteen helteessä, ja lisäksi muualla Thaimaassa samaa ongelmaa ei ollut. Siellä sai halutessaan huivin lainaan, aivan  kuten muuallakin Aasiassa. Varoituksen sanana siis, ellet halua maksaa temppelikäynnistäsi ylimääräisiä euroja, varaa mukaasi aina huivi, jonka voit vetää yllesi Bangkokin temppeleissä vieraillessasi.

Jatkoimme kävellen matkaamme Chinatownissa, kunnes meitä lähestyi eräs tuktuk-kuski ja kysyi, minne olemme matkalla. Suhtaudun näihin usein skeptisesti, mutta ukko halusi näyttää meille Bangkokin menomestoja, joten annoimme hänelle mahdollisuuden. Kartalta hän näytti paikan, mistä useimmat turistit lähtevät veneretkelle, jolla samalla pääsee myös tutustumaan venemarkettiin. No, mikäs siinä, tuumasimme. Netistä olimme lukeneet, että venematkat Bangkokissa maksavat vain 15 bahtia, eli alle 50 eurosenttiä. Ukko lupasi viedä meidät perille vain 20 bahtilla, mikä on todella halpa hinta. Ja minä halusin kokeilla tuktukia, kun en sellaisella ole vielä päässyt matkustamaan. Win-win siis!

Ajeltuamme jonkun matkaa pääsimme vihdoin perille, maksoimme kuskillemme ja meidät ohjattiin hämyiseen satamaan. Hälytykelloni alkoivat soimaan kun tuktukkeja saapui jatkuvalla syötöllä, kyydissään yhtä hölmistyneen näköisiä turisteja kuin me olimme. Kävelimme vastahakoisesti tiskille ja kuuntelimme mitä meille haluttiin tarjota. Kahden tunnin lauttamatka, hinta VAIN 3000 bahtia... Meinasin lentää tuoliltani. Kiitos ja hei, sanoimme nopeasti ja lähdimme vikkelään karkuun. Eipä ihme, että tuktuk-kyyti oli niin halpa! No, nokkelina löysimme nopeasti vain viiden minuutin kävelyn jälkeen julkisen liikenteen sataman, josta siis ne 15 bahtin venetaksit lähtivät. Sellaisella porskuttelimme kohti Grand Palacea, mutta matkan varrella hyppäsimme kyydistä Wat Arunin kohdalla. Siellä oli tosin taas sama vaatesirkus käynnissä, joten skippasin tämänkin temppelin ja tyydyin ihailemaan sitä vain ulkopuolelta. Harmittaa vähän, mutta ei voi mitään!

Jatkoimme matkaa venetaksilla ja jäimme Grand Palacen asemalla pois. Jos temppeleihin on tiukat vaatesäännökset, niin Grand Palacessa ollaan aivan totaalinatseja. Edes Hung-Yi ei päässyt sisälle ostamatta uusia housuja, sillä shortsejakaan ei sallita. Ostin itselleni riistohintaisen kaavun jonka nakkasin omien vaatteideni päälle. Samalla kirosin, että olin jättänyt huivini hostellille. Mikä sen turhempaa, kuin ostaa riistohintaan jotain sellaista, mitä et tarvitse ja jo omistat... No, eipä auttanut itku markkinoilla, ja maassa pitää mennä maan tavoin. Grand Palace oli kyllä upea, vaikka 15 euron sisäänpääsy kirpaisi hieman. Ostimme sen päälle vielä audio guiden, mutta se oli kyllä melko turha. En koe saaneeni paljoa enempää palatsista irti sen avulla. Parasta antia olivat tietenkin henkeäsalpaavan upeat rakennukset sekä kulta ja kimalle, joilla rakennukset oli kuorrotettu. Paikalla oli noin viisi miljoonaa muutakin ihmistä, neljä noista miljoonista kiinalaisturisteja.

Illalla päädyimme vielä kynsisalonkiin laittamaan geelilakat kynsiini. Hung-Yi sai samalla jalkahoidon, josta näytti pitävän. Kävimme syömässä sushia melko kalliissa ravintolassa, mutta ruoka oli todella hyvää ja taltutti senhetkisen sushihimon. Ravintolassa tarjoiltiin myös olutta sekoitettuna makusiirappeihin, joka oli mielestäni aika jännä. Itse taisin testata olutta luumusiirapilla.

Palattuamme hostellille ehdimme levätä lyhyen hetken, sillä illalla oli hostellin järjestämä retki Bangkokin paardi streetille, eli Khaosan Roadille. Olo oli hieman väsynyt rillutteluun, mutta katu oli siitäkin huolimatta elämys. En tosin olisi sinne enää toista kertaa jaksanut lähteä. Aikamoinen turistirysä... Ilokseni löysin kojun, josta sai ostaa hyönteisiä. Ostin sirkkoja ja toukkia ja napostelin ne iltapalaksi. Nam!

Seuraavana päivänä lähdin taas hostellin retkelle, joka suuntautui tällä kertaa Thai boxingiin ja Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Mukana oli pari espanjalaista tyttöä ja saksalaisia poikia, sekä retken vetäjä, perulainen Andrews. Thainyrkkeily oli ilmainen tapahtuma, mutta sinne piti saapua hyvissä ajoin ennen nyrkkeilymatsin alkamista, sillä paikka oli kirjaimellisesti aivan packed full... Itse en ole koskaan aiemmin ollut missään nyrkkeilytapahtumassa, joten se oli sinänsä spektaakkelina jo mielenkiintoista katsottavaa, mutta mielenkiintoisimmaksi muodostuivat paikalliset katsojat, jotka sormimerkein veikkasivat voittajaa. Tämä vedonlyontityyli jäi minulle täydeksi mysteeriksi, sillä en edelleenkään tajunnut kenelle ihmiset huitoivat ja mitä. Mutta ilmeisen hyvin homma toimi, sillä thainyrkeily oli suosittua ajanvietettä ympäri Thaimaata.

Chatuchakin markkinat olivat aivan nyrkkeilyareenan kupeessa. Tiesin, että tiedossa oli Thaimaan suurimmat markkinat, mutta mitään ihan näin suurta en osannut odottaa. Chatuchakista löytyi ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä ja vieläkin enemmän. Ja sieltä sai maailman parasta fried chickeniä! Vieläkin vesi herahtaa kielelle kun sitä mietin... Jossain mielenhäiriössä en vaan tullut ottaneeksi siellä yhden ainutta kuvaa blogia varten... :( Lopulta päädyimme eksymään oppaastamme, parin tunnin kiertelyn jälkeen suunnistimme saksalaisten ja espanjalaisten tyttöjen kanssa keskenämme takaisin hostellille.

Seuraavana aamuna oli aika suunnata juna-asemalle ja kohti Hua Hiniä. Harmillisesti aika Bangkokissa oli hyvin lyhyt, ja olisin mielelläni viettänyt siellä pidemmänkin tovin. Toisaalta, Bangkokiin palaan vielä kahdesti tämän reissun aikana, ja minulla on sellainen kutina, että saatan palata joskus paremmallakin ajalla. Minulle jäi Bangkokista hyvät fiilikset näinkin lyhyellä pikavisiitillä, ja sellainen tunne että näkemistä olisi ollut vielä paljon enemmänkin!

Dubai tunnetaan kalliina matkakohteena, mutta yllättäen sillä oli paljon tarjottavaa myös meille köyhille opiskelijoille. Alle olen koonnut muutamia vinkkejä budjettimatkailuun Dubaissa:

Dubaista tuli kotiuduttua reilu viikko sitten ja taidanpa olla rakastunut. Dubain magiaa on vaikea selittää, minuun se vain osui ja upposi. Kotiin en olisi halunnut lähteä ollenkaan. Ainakin toiseksi viikoksi olisin voinut helposti jäädä nauttimaan ihanasta lämmöstä, auringosta, rannoista, turkoosista merestä, suurkaupungin vilinästä...

Aikaisemmin kerroin jo hieman uudesta tuttavuudesta Hung-Yista, taiwanilaisesta pojasta jonka tapasin yliopiston leffakerhossa. Viime viikolla saimme vieraaksemme Hung-Yin siskon Hsiao-Mein, jonka kanssa teimme vaikka mitä ja kivaa. Tässä siis pieni kertaus viikon kohokohdista.

Hyvä ystäväni Johanna saapui ilokseni Hollannista Suomeen kesälomalla poikaystävänsä Joerin kanssa. Johannan tunnen jo lukioajoilta ja Hollannissa asuimme yhtä aikaa. Itse asiassa Johannan ja Joerin kautta tutustuin minäkin hollantilaiseen exääni, joka siis on Joerin serkku. Olen siis viettänyt aikoinaan paljonkin aikaa Johannan ja Joerin sekä Joerin perheen ja suvun kanssa, joten he ovat minulle läheisiä. Siksipä olinkin iloinen, että pääsisin tapaamaan heitä pitkästä aikaa, sillä viime kerrasta oli ehtinyt vierähtää jo pari vuotta.

Suomen hieman viileistä keleistä johtuen Johanna ja Joeri saivat ideaksi lähteä nauttimaan etelän lämmöstä, ja kutsuivat minutkin mukaan. Niinpä siis lähdimme viime perjantaina päiväristeilylle Tallinnaan. Innostuin ajatuksesta, koska viime kerralla olen Tallinnassa itse käynyt tämän edellä mainitsemani exän kanssa, muistaakseni vuonna 2008. Aikakin oli jo suunnata nokka kohti etelänaapuria!

Varasimme laivaliput Viking Linelle ja edestakainen matka maksoi huimat 15 € per naama. Lauttamatka kesti 2 h ja harmiksemme laivalla ei ollut ollenkaan kantta, jonne olisi päässyt nauttimaan ihanasta ja aurinkoisesta ilmasta. Piti tyytyä kuvaamiseen likaisten ikkunalasien läpi... Maisemat olisivat kyllä olleet ikuistamisen arvoisia.

Perillä laukkasimme tietenkin heti vanhaan kaupunkiin ja Olde Hansaan, jossa Joeri halusi juoda oluet. Olde Hansasta saa ehkä maailman parasta (hunaja)olutta, joka on todella tuon 15 € lauttamatkan arvoinen. Nautimme oluet terassilla kera mahtavien maistelulautasten. Aloitimme kalalautasella joka oli niin hyvä, että päätimme tilata sen lisäksi vielä toisen maistelulautasen, jossa oli lihaa ja maksapateeta. Kalalautanen vei näistä kahdesta kyllä voiton!

Oluiden jälkeen Joeri jäi vielä toiselle kierrokselle, ja me Johannan kanssa kävimme nopeasti kiertämässä kaupungin kujia. Olisin mielelläni kiertänyt vanhassakaupungissa enemmänkin ja vieraillut viehättävissä puodeissa ja kahviloissa, joita oli joka lähtöön. Sille ei vaan valitettavasti jäänyt aikaa... Olimme sopineet, että kävisimme syömässä eräässä ravintolassa missä Johanna ja Joeri olivat aikanaan käyneet, mutta se vaikutti niin ankealta että otimme sieltä hatkat ja lopulta palasimme Olde Hansaan, jossa iloksemme alkoi myös keskiaikainen musiikkishow. Gezellig - kuten hollantilaiset sanoisivat (sana, jota ei voi kääntää, mutta joka kutakuinkin tarkoittaa viehättävää tai kotoisaa)!

Aikamme Tallinnassa läheni loppuaan ja jouduimme raskain sydämin palaamaan takaisin satamaan. 5 tuntia maissa ei riittänyt alkuunsakaan! Ensi kerralla majoittua hotellissa, kun tulee Tallinnaan. Ehtisi ehkä tekemään muutakin kuin istumaan terassilla ja juomaan kaljaa... Sitä kun ei voikaan Suomessa tehdä... ;)