Rinkan huoneeseen jätettyäni suuntasin heti kohti Three Sistersiä. Matkalla kuljin läpi Katoomban pääkadun ja päädyin erääseen pikku-kahviloista lounaalle. Kala-ateriani oli maukas mutta hieman liian suolainen. Paikka oli kuitenkin todella viihtyisä, joten lounas oli mieleinen. Jatkoin matkaa suoraa pääkatua, ja ihastelin matkan varrella paikallisten pihoja ja ja taloja. Perillä Three Sistersillä oli paljon porukkaa, joten muutaman kuvan ottamisen jälkeen suuntasin suoraan bush walkille ja aloitin laskeutumisen jyrkkiä portaita alas sademetsään.

Three Sisters Walk to Scenic World via Giant Stairway oli reitin nimi, ja se alkoi rankalla laskulla alas portaita ihan Three Sistersin kupeessa. Lasku kesti varmaan tunnin ja se oli todella raskas, koska portaat olivat jyrkät ja kapeat. Ylöspäin portaita kiipeävät näyttivät vetelevän viimeisiään, ja portaat olivatkin varmasti vielä tuplasti rankemmat ylöspäin. Vihdoin alas päästyäni itse "bush walk" oli tasainen ja helppokulkuinen. 

Matka Scenic Wordliin kesti pari tuntia, ja perillä odotti Scenic Railway, joka on Hong Kongin Peak Tramia vastaava, painovoimaa uhmaava, raiteilla kulkeva vaunu, joka kulkee 52 asteen kulmassa. Scenic Worldista olisi päässyt ylös myös kaapelivaunulla, mutta itse päätin jäädä pyörimään Scenic Worldiin ja kiivetä ylös Furber steps -portaita pitkin. Scenic Worldissa oli rakennettu maan päälliset pitkospuut, joiden ansiosta sademetsään ja sen eläimiin pääsi tutustumaan melko läheltä. Puistossa oli myös paljon interaktiivisia infotauluja jotka oli suunnattu lapsille, mutta luin niitä itsekin mielenkiinnolla.

Nousu Furber stepsejä pitkin oli rankka, mutta muutaman vuoren Kiinassa kiivenneenä ei mikään mahdoton. Maisemat vain paranivat paranemistaan, ja nousun kohokohta oli vesiputous, jonne satuin samaan aikaan yhden aussipojan kanssa. Siinä sitten ihailimme luonnon kauneutta ja otimme kuvia toisistamme. Tämä oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun olen nähnyt tällaisen vesiputouksen, ja se todella oli henkeäsalpaava näky. Jopa aussipoika oli maisemista ihan ymmällään, hänkään ei ollut nähnyt vastaavaa koskaan aiemmin. 

Vesiputouksen jälkeen nousu ylös meni onnen huumassa ja itseäni kirittäen, sillä halusin kiivetä ylös katsomaan auringonlaskua. Ehdinkin paikalle juuri ajoissa, ja auringonlasku kansallispuiston yllä oli yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Loppumatkasta jalkoja hieman pakotti, mutta kävelin silti parin kilometrin matkan takaisin hostellille. Koko päivän vaellus kesti noin 7 tuntia. 

Blue Mountainsilla oli mahdollista päästä myös ratsastamaan, ja yritin kovasti järjestää itselleni trail ridea toiselle tai kolmannelle päivälleni Katoombassa. Valitettavasti yritykseni tyssäsi siihen, ettei tallille päässyt muulla kuin omalla autolla tai kalliilla taksikyydillä. Niinpä jouduin tyytymään toiseen haikkiin National Parkissa, mutta sepä ei ollut yhtään huono idea. Tällä kertaa suunnistin Wentworth Fallseille, jonne piti mennä junalla yksi pysäkki Sydneyyn päin. Trekkini alkoi hieman huonosti, sillä heti saavuttuani alkoi satamaan kaatamalla. Kävin hakemassa aseman viereisestä kiinalaisesta ravintolasta takeaway-sapuskat ja menin syömään niitä katetun bussipysäkin alle, odotellen sateen lakkaamista.

Aloituspisteelle pääsi kävelemällä parin kilometrin matkan junalta Conservation Hutille lähellä Queen Victoria Lookoutia. Sieltä laskeuduin National Pass:ille ja kävelin koko matkan Wentworth Fallseille. National Passilla maisemat olivat todella huikeat, ja näin parikin vesiputousta, joista toiseen pääsin uimaankin! Kallioilla tuli viruttua varmaan pari tuntia, mutta mikäs siinä ollessa ja maisemia ihaillessa! Vesiputouksen jälkeen odotti vielä jyrkkä nousu, mutta se ei tuntunut niin pahalta, kun oli päässyt lillumaan virkistävässä vedessä. Ylhäältä maisemat olivat jälleen uskomattoman hienot, ja pääsin näkemään vesiputouksenkin koko komeudessaan.

Takaisin juna-asemalle palasin Darwins Walkin kautta, joka on parin kilometrin mittainen kävely kauniin metsän/puistoalueen läpi.  

Päivä 3 

Kolmas päivä Katoombassa oli melko rento, koska kävin vain shoppailemassa ja lyhyellä bush walkilla Leura Falls:eilla. Löysin kauniin puron, jossa oli mukava vilvoitella edellispäivien trekkaamisesta väsyneitä jalkoja. Seuraavana päivänä lähdin Katoombasta takaisin Sydneyyn, ja matkalla poikkesin Feathersdale WIldlife Parkissa, josta kerronkin lisää seuraavalla kerralla.

Sanomattakin on selvää, että Blue Mountains National Park oli vailla vertaa ja Katoombakin viihtyisä kylä, josta oli helppo tutustua kansallispuistoon. Mukaan kannattaa varata hyvät kävelykengät koska puistossa voi luikerrella vastaan myrkyllisiä käärmeitä. Vettä ei saanut muualta kuin lähtöpisteiltä, joten sitä pitää varata mukaan. Lämpötila alhaalla sademetsässä ja bush walkeilla oli miellyttävä, vaikka lämpötila muuten hipoi 40 astetta. Sade- ja ukkoskuurot olivat yleisiä, mutta kunnon rankkasateita ei kai oikeastaan ole. Kävelyreitit olivat melko haastavia, mutta niitä löytyi kyllä jokaiseen makuun. Näköalatasanteita oli myös mahdollista kiertää pisteeltä pisteelle maksullisella turistibussilla.