Toisen Singaporen-reissuni pääasiallinen funktio oli käydä uusimassa toukokuun lopussa vanheneva Kiinan viisumini mutta toki tässä oli osittain oma lehmä ojassa, koska Darran oli samaan aikaan myös Singaporessa työmatkalla. Oma syntymäpäiväni on 31.5. joten päätimme lähteä reissun lopuksi juhlistamaan syntymäpäiviäni Indonesian Bintan-saarelle, joka on noin tunnin lauttamatkan päässä Singaporesta.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että menisin ensin maanantaina Hongkongiin kokeilemaan rajaviisumin anomista. Se idea kuitenkin tyssäsi melko nopeasti, sillä Hongkongista viisumeita myönnetään tätä nykyä melko nihkeästi ja vain lyhyeksi aikaa (5 pv, 2 vk, jne). Siispä sovimme, että kokeilen anomista ensin Singaporesta ja jos se ei onnistu, anon rajaviisumia paluumatkalla Hongkongista.  

Lentoni lähti tiistaina aikaisin aamuyöllä, puoli kahden aikaan Hongkongista. Lähdin yhdeksän aikaan illalla töistä ja pääsin kentälle enemmän kuin tarpeeksi aikaisin. Halvimmaksi ja parhaaksi totemani reitti julkisilla Shenzhenistä Check Lap Kokin kentälle on kävellä Luohussa rajan yli, mennä metrolla Sheung Shui -asemalle ja kävellä bussiterminaaliin (iso rakennus metroaseman edessä), josta ajella loppumatka lentokentälle A43-bussilla. Matka maksaa Hongkongin puolella yhteensä noin 50 HKD ja kestää reilun tunnin.

Lennolla en saanut juurikaan nukuttua ja se kestikin vain kolme-neljä tuntia, joten aamulla puoli kuuden aikaan saavuttuamme perille olin lievästi sanottuna töttöröö. Darran asuu lyhyen metromatkan päässä Changi-lentokentältä, ja oli minua vastassa Eunos-asemalla. Singaporessa paikalliset muuten kutsuvat metroja juniksi (train). Kävimme viemässä tavarani Darranin äidin luo ja tarkoitukseni oli lähteä heti samalla Darranin mukaan kaupungille samalla kun tämä lähti töihin. Mutta sänky vei voiton ja jäin tunniksi torkkumaan, ennen kuin lähdin kohti Kiinan viisumitoimistoa keskustassa.

Viisumin anominen ei tietenkään mennyt ihan strömsön malliin, sillä tarvitsin papereihin puuttuvia allekirjoituksia ja papereita piti kopioida ja tulostella ja viisumitädin kanssa vängätä paluulippujen puuttumisesta ja ties mistä. Lopulta sain jätettyä paperit ja pääsin kädet täristen lähtemään - täristen osittain jännityksestä, osittain väsymyksestä ja kahvista, jonka olin juonut torjuakseni väsymystä. Kävin matkalla syömässä Lau Pa Sat:issa. Ateriani oli hienoinen pettymys mutta kyllä sitä nyt söi... Palasin takaisin Darranin luo ja menin suoraan nukkumaan pariksi tunniksi. Illalla jaksoin sitten paremmin ahkeroida töitä ja illastin Darranin äidin kanssa. Darran tuli vasta keskiyön aikaan kotiin, joten emme ehtineet ekana päivänä juurikaan näkemään.

Toisena päivänä lähdin Bedok Public Libraryyn tekemään töitä. Se oli ihan kuin mikä tahansa kirjasto Suomessa, mistä tuli todella kotoisa ja kiva fiilis. Kirjastossa oli myös paljon porukkaa keskiviikko-aamuksi ja siellä oli niin nuoria opiskelemassa kuin pappoja kuuntelemassa musiikkia nappikuulokkeista samalla jammaten ja kiinalaisia sanomalehtiä lukien. Ainut harmi oli, että Singaporelle tyypillisesti sisällä ilmastointi oli jääkaappi-asetuksella joten sisällä oli niin kylmä että sormista katosi välillä tunto. Tästäkin syystä en tehnyt ihan täyttä työpäivää ja lähdin kotiinpäin, missä olin luvannut taas illastaa D:n äidin kanssa. Illalla lähdin vielä Chinatowniin ja tarkoitus oli mennä Darrania vastaan, mutta sillä taas kesti odotettua pidempään joten haahuilin lopulta yksikseni Club Streetiltä löytämälläni baarikadulla ja palasin yksin metrolla kotiin yhden sikahintaisen siiderin ja morkkiksen jälkeen. 

Torstai oli ihan huippupäivä syystä että, päätin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja pidin etäpäivän kissakahvilassa! Valitsin Bugiksessa sijaitsevan The Catcafe:n, koska toisin kuin muissa Singaporen kissakahviloissa, siellä maksettiin sisäänpääsystä kertasumma 15 SGD ja kahvilassa sai oleskella niin pitkään kuin tahtoi. Muissa kahviloissa oli tuntipohjainen velotus. The Catcafe oli ihan mahtava ja siitä sainkin itse asiassa hieman inspiraatiota, josta ehkä lisää myöhemmin. Kissat olivat hyvinvoivia ja niistä pidettiin hyvää huolta. Kahvilan pitäjät olivat todella mukavia ja todella tykkäsivät kissoista ja seurustelivat niiden kaikkien kanssa. Kissakahvilassa vierähti lopulta viitisen tuntia. Kissakahvilan alakerrasta muuten löytyi ihan mahtava basaari, jossa oli kaikki samat roinat mitä Chinatownissakin, mutta valehtelematta puoleen hintaan. Jos olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa, olisin kierrellyt siellä pidempäänkin.

Bugiksesta kävelin illalla Marina Squareen, missä tapasin Darranin ja D:n siskon ja kävimme syömässä Teppanyaki-ravintolassa. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli paljon. Illalla olisin halunnut käydä katsomassa Marina Bay Sands:in lights show'n jonka viime kerralla missasin, mutta ylläri ylläri sitä oltiin juuri uusimassa ja seuraava näytös oli vasta seuraavalla viikolla... Huoh. Lähdettiin sitten taksilla kotiin.

Perjantaina koitti se pitkään ja jännityksellä odottettu hetki, nimittäin passin noutaminen viisumitoimistosta - viisumilla tai ei. Virkailija oli nimittäin sanonut minulle, ettei viisumin myöntäminen ole varmaa koska olin käytännöllisesti katsoen suoraan kentältä rynninyt viisumitoimistoon ja olin Singaporessa vain turistina. Sain kuitenkin 30 päivän single entry M-viisumin, johon olin tyytyväinen. Samalla tein myös päätöksen että minun olsaltani saa nyt tämä viisumipelleily riittää ja rupesin katsomaan heti samana päivänä lentoja Suomeen ja otin asian pomon kanssa puheeksi.

Hienot ramadan-koristeet Eunoksessa, jotka näyttivät entistä upeammilta iltavalaistuksessa!

Kävelin uuvuttavassa helteessä kaikkine tavaroineni Merlion-patsaan kautta City Hall -metroasemalle, josta jatkoin metrolla pari pysäkkiä Orchard Roadille. Siellä ehdin juuri sisälle ennen kaatosateen alkamista. Löysin mukavan Food Republic -food courtin, jossa kävin syömässä maukkaan ja edullisen lounaan. Sen jälkeen tein loppupäivän töitä Starbucksista ja kotimatkalla poikkesin Takashimaya-kauppakeskuksen Kinokuniya-kirjakaupassa ostamassa Pusheen-pehmon, jota olin himoinnut viime reissusta asti. Valitettavasti taaskin piheys iski enkä raaskinut ostaa sitä isompaa, mutta pienempi on kiva kun sen saa reppuun roikkumaan ja se on kaikkialla mukana. Illalla hengasimme Darranin kotona ja valmistauduimme seuraavan aamun aikaiseen lähtöön.

Aamulla lähdettiin aikaisin ja suunnattiin bussilla ja junalla (metrolla) ja toisella bussilla Tanah Merah Ferry Terminaliin. Päästiin perille sen verran aikataulusta edellä, että ehdittiin vaihtaa meidän liput 5 dollarin hintaan tuntia aikaisempaan lauttaan, mikä oli tietty tosi kiva yllätys. Matka kesti tunnin ja vastassa meitä oli yksityisauto, joka ajoi meidät resorttiimme. Ajomatka kesti melkein tunnin, mutta matkalla pääsi näkemään Bintanin luontoa, pikkukyliä ja niiden asukkaita.

Meidän resortti - Bintan Spa Villa - oli todella pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarpeellinen: ranta, uima-allas, ravintola, poreallas, spa, jne, jne... Majoituimme Garden villassa, eli mökissä joka oli muuten ok, mutta vessa oli todella pahanhajuinen. Valitettavasti hajuhaitat jatkuivat koko Spa Villassa olomme ajan, mutta onneksi haju pysyi vessan puolella kun oven piti kiinni. Muutoin huone oli todella siisti ja viihtyisä.

Ensimmäisen pikaisen rannalla ja altaalla lokoilun jälkeen pääsimme hierontaan, joka sisältyi majoituksen hintaan. Minulle se oli ensimmäinen kerta kokovartalohieronnassa ja jännitin todella paljon, kutianko ihan hulluna. Hieroja tajusi kuitenkin melko nopeasti että olen kutiavaa sorttia, joten hän osasi varoa pahimpia paikkoja ja oli todella huomaavainen. Ihan mukavaahan se oli, muttei ehkä ihan meikäläisen juttu. Rentoutumisen sijaan suurin osa ajasta meni sen jännittämiseen, pokaisenko vahingossa hierojaparkaa naamaan jos hän sattuu osumaan tarpeeksi pahaan nauruhermoon. Ohimennen tietoknoppi, mutta opin juuri netin ihmeellisestä maailmasta, että nauru on paniikkireaktio kutinaan ja sen vuoksi ei ole mahdollista kutittaa itse itseään niin, että se naurattaisi. Muistuu kyllä elävästi mieleen lapsuudessa kun minuakin on kutitettu niin että tuntuu että taju lähtee, mutta kaverit ovat vain jatkaneet kun olen nauranut (eli minullahan on ollut hauskaa...). Ehkä siksi olen näin aikuisenakin vielä niin herkkä kutiamaan?

Illalliseksi hemmottelin itseäni ja ostin Seafood barbecuen, johon Darran ei ruokavammaisena osallistunut. Sain siis yksikseni nauttia herkuista. Valitsin listalta kalan (en muista enää mikä kala oli kyseessä), kana saté -vartaita, jotain outoja tikkusia jotka oli tehty kai bambusta ja sisälle oli pistetty sitkeää raputahnaa, crayfish eli lobsterin muotoinen ja makuinen rapu joka oli ihan hillittömän hyvää sekä D:lle syöttämäni spring chicken joka oli siis kokonainen pikku-kana. Kaikki paitsi bambu-tikut olivat todella hyviä ja juomakin oli ihan mahtavaa, lemon-mint cooler joka oli nimensä mukaisesti tehty sitruunasta ja mintusta ja maistui juuri siltä. 

Yksisarvinen odotti kiltisti kuistilla.

Toinen päivä Bintanissa alkoi tietenkin runsaalla aamiaisella, joka oli ihan mahtava. Aamiaisella oli niin tuoreita vohveleita kuin hedelmiäkin, ranskalaisia sämpylöitä ja muroja sekä tietenkin myös aasialaisten makuun lämmintä ruokaa, jos sitä mieli. Heti aamupäivästä varasimme venekyydin kaukaisuudessa siintävälle White Sands -saarelle, jossa meillä oli pari tuntia aikaa vain olla ja ihmetellä. Ilma oli melko synkkä joka hieman harmitti, mutta siitäkin huolimatta Darran onnistui polttamaan itsensä kun ei suostunut laittamaan aurinkorasvaa... Onneksi itse olin vuorannut itseni Australiasta ylimääräiseksi jääneellä 50 SPF-aurinkorasvalla ja siltikin onnistuin saamaan väriä pintaan! Kyllä se aurinko siis paistaa pilviselläkin ilmalla... Rannat White Sandsissa olivat harmittavan roskaisia ja tuli vähän surku kun tajusi miten paljon muovia meressä onkaan...

Kahden tunnin "retkeen" kuului myös lounas, johon emme olleet varautuneet ja aamiaisesta vielä ähkyisinä emme saaneet paljoa alas. Ehdimme vielä hetken lillua meressä ennen takaisin lähtemistä. Mukaan saarelle otimme venepoikien huvitukseksi Kiinasta asti mukanani tuoman donitsin, joka oli minulla tuotetestauksessa. Lisäsin sen muuten reissun jälkeen kauppaan. Jos kiinnostuit niin sellaisen voi käydä ostamassa omaksi e-villen verkkokaupasta.

Meidän resortin hierontapaikka, jossa edellispäivänä oltiin murjottavana.

Altaalta löytyi seuraa; pikkupoika joka halusi leikkiä meidän ja yksisarvisen kanssa. Suloinen poika!

Illaksi ostimme itsellemme vielä yhden aktiviteetin, nimittäin lähdimme öiselle veneretkelle Mangrove-metsään katsomaan tulikärpäsiä. Niitä oltiin mainostettu meille "luonnon jouluvaloina" ja odotukset olivat korkealla. Todellisuudessa välke ei ollut ihan niin intensiivistä kuin olimme odottaneet, ja kärpäsiä näkyi vain yksittäisissä puissa. Olipahan sekin kuitenkin kokemus, mutten usko että lähtisin vastaavalle reissulle uudestaan. Videosta saa vähän osviittaa siitä huikeasta välkkeestä... Kannattaa katsoa HQ:na ja kokoruudun näytöltä jos mielii nähdä yhtään mitään. :D

Meidän kanssa samalla tourilla oli kolmihenkinen intialaisperhe.

Kalastajien koteja.

Kalastusaluksia, muistaakseni näillä kalastettiin rauskuja tai tonnikalaa.

Lisää kalastajien koteja. Vasta hiljattain he olivat saaneet sähköt. Talot olivat myös liikuteltavia.

Mangrove-juurakkoa

Ravut kiipeilivät juurissa

Illalla juhlistin hieman synttäreitä (etukäteen) jättimäisellä kookos-drinkillä.

Illan pimeydessä oli kivaa lillua porealtaassa ja käydä välillä vilvoittelemassa meressä ja palata taas kuumaan jacuzziin.

Viimeisenä aamuna heräsimme aikaisin katsomaan auringonnousua. Yllätykseksemme meri olikin kokonaan paennut, ja läheiselle saarelle pääsi helposti kävellen. Niinpä kävelimme aamunkajossa Meteor Islandille ja kiipesimme kivelle katsomaan auringonnousua. Aika maaginen hetki! Meri ei harmi vaan ehtinyt palata ennen lähtöämme, joten en päässyt todistamaan sitä ihmettä. Nyt jää vain arvoitukseksi, tuleeko se takaisin suurin aalloin, samalla tavalla kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvassa...

Meteor Island

Rapu mietti samaa kuin mekin: missä meri?

Resortin työntekijä kiipeili palmussa ilman minkäänlaisia turvaköysiä... Huhhu.

Bintan Spa Villan jätimme taaksemme jo yhdeksältä aamulla ja suuntasimme yhteen Bintanin suurimmista resorteista - Nirwana Gardensiin - sillä olin saanut vihiä että siellä voisi päästä ratsastamaan hevosilla. Saimme taas privaattikyydin resortin autolla ja Nirwanaan saavuttuamme jätimme kamppeemme "narikkaan" ja lähdimme tutustumaan paikkoihin. Resortin alueella kulki ilmainen bussi, jolla päädyimme jollekin rannalle jossa poukkoilimme hetken ennen ranchille menoa. Kun huomasimme, että Nirwanassa on mahdollista päästä myös ratsastamaan norsuilla, olimme molemmat ihan myytyjä ja ostimme yhden norsuratsastuskierroksen ja kaksi poniratsastuskierrosta per naama.

Nirwanan näyttävä sisäänkäynti

Poni pallo päässä

Paratiisiranta... Harmi kun aikaa ei jäänyt uimiselle.

Ensin menimme ratsastamaan norsuilla, jossa olikin ruuhkaa joten saimme odottaa tovin. Mutta mikäs siinä, noita mahtavia eläimiä katsellessa. Norsut vaikuttivat todella hyvinvoivilta ja hoitajat olivat niille lempeitä. Norsut eivät kiertäneet kehää, vaan ratsastusreitti meni metsässä joka vaikutti varsin luonnolliselta ympäristöltä norsuille. Päädyimme D:n kanssa lopulta saman norsun selkään. Emme olisi muuten päässeet samaan kuvaan, sillä seuraavaa norsua olisi pitänyt odotella pitkän aikaa. Mutta hauskaa se oli noin tandeminakin! Kiitos ja anteeksi pieni elefantti, olit elämys! Turistien lakattua käymästä, oli kiva nähdä että norsut päästettiin juomatauolle ja osa niistä pääsi vapaalle syömään heiniä pellolle. Norsut kantoivat laitumelle itse omat rehunsa, mikä oli minun mielestä huvittava näky.
















Norsu-elämyksen jälkeen oli vuorossa vielä toinen elämys, nimittäin poniratsastus, josta en tiennyt mitä odottaa. Harmillisesti resortilla oli vain yksi poni joka sattui juuri meidän saavuttuamme olemaan jossain maastolenkillä, joten jouduimme odottelemaan sen paluuta tovin. Lopulta poni palasi ja päästin Darranin ensin sen kyytiin. Hyvin tuo pärjäsi ponin kyydissä ravissakin, vaikkei ole kai hevosen selässä istunut kuin muutaman kerran eläessään! Taisi hevoskärpänen hieman purra, niin iloista poikaa sitä oltiin... ;)

Itse kavuttuani satulaan taluttaja-miekkonen tajusi melko nopeasti etten ole ensimmäistä kertaa hevosen selässä, joten sain aikalailla tehdä mitä halusin ja ratsastaa niin pitkään kuin mieli teki. Parin kierroksen jälkeen luovutin kuitenkin ponin takaisin, mutta tulipas huikea olo kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla hevosen selkään ja vähän revittelemään! Ponilla oli kunnon menohalut. Pakko päästä taas ratsastamaan kun menen takaisin Suomeen! On se kyllä ihmisen parasta huvia.

Viimeinen katsaus Nirwanan upeille rannoille, ennen lähtöä...

Allasosasto, oih voih...

Lähdimme Bintanista klo 14 lautalla ja takaisin Darranin kotona Singaporessa olimme noin viideltä. Nautimme D:n siskon ja äidin kanssa vielä viimeisen ehtoollisen ennen pakkaamista, sillä minun lentoni lähti keskiyöllä ja Darranin aikaisin aamulla. Singaporen reissu oli mennyt ohi ihan liian nopeasti, ja Bintanissakin olisi vielä voinut viettää toiset kolme päivää. Saari oli todella kiva ja voisin ehdottomasti mennä sinne vielä uudelleen. Hintataso Bintanissa on melko kallis, mutta kaikki kokemamme ja näkemämme sekä juomamme ja syömämme asiat olivat kyllä maksamamme rahan arvoisia. Loman parasta antia olivat käynti White Sands Islandissa, altaalla lokoilu ja eläinaktiviteetit Nirwanassa. Singaporesta parhaiten jäi mieleen etätyöpäivä kissakahvilassa. Elämysrikas loma siis, ja täydellinen syntymäpäivälahja! Seuraavaa Singaporenreissua odotellessa...

Kiina näytti harvinaisen masentavalta ja kommunistiselta palatessani Shenzheniin Hongkongista Huanggangin rajalta...