Lähtötunnelmia Hongkongin kentällä.

Niin vain meni ohi viimeinen kuukausi Kiinassa, vaikka välillä se tuntui matelevan hyvinkin tuskaisaa etanavauhtia. Alkaa hiljalleen olemaan Kiina-mitta täynnä ja Suomeen paluu houkuttelee aina vain enemmän mitä lähempänä lähtö häämöttää. Eniten Suomesta odotan tietty kaikkien ihanien ihmisten tapaamista, ruokaa, kauniita kesäiltoja, raikasta hengitysilmaa, ja kieltämättä jopa koulunpenkkikin on alkanut houkutella tulevaisuudensuunnitelmien hiljalleen alkaessa muovautumaan. Ekaa kertaa pitkään aikaan tuntuu että on joku maali mitä kohti mennä, eikä elämä ole vaan semmoista tyhjän päällä räpeltämistä, mitä se on nyt jo monta vuotta ollut. Hyvillä fiiliksillä olen siis palaamassa kotimaahan, ja vaikka tiedostankin että kyllästyn Suomen meininkiin varmaan heti ekan viikon jälkeen, osaan varmaan taas hiukan paremmin arvostaa sitä miten hyvin kaikki asiat kotona on. 

Viime aikoina olen viettänyt aika paljon aikaa työporukan kanssa, ainakin verrattuna aikaisempaan. En ole harjoittelun aikana hirvesti tehnyt juttuja työkavereiden kanssa koska en ehkä koe kuuluvani siihen porukkaan kovin hyvin emmekä ole ihan saman henkisiä. Niinpä tajusin yksi päivä että olen aika pitkälti ollut yksikseni nämä 4,5 Shenzhenissä viettämääni kuukautta, mikä on ollut aikamoinen tutkimusmatka itseeni. En muutenkaan ole mikään seurapiirikana tai bilehile, mutta enpä muista aiemmin näin pitkää ajanjaksoa, jolloin en olisi viettänyt yhtään aikaa kaverien kanssa. Viimeisenä kuukautena oli siis aika petrata ja eräs viikonloppu kävimme Jennyn ja Iidan kanssa marketeilla shoppailemassa ja vaihtamassa läppärini akun joka on ollut hajalla viimeiset 1,5 vuotta. Shenzhenin marketeilla tällainenkin operaatio onnistuu puolessa tunnissa, ja työstä ja uudesta akusta maksoin yhteensä 200 yuania. Illalla kävimme vielä manikyyrissa ja pedikyyrissa n. 15 euron hintaan ja shoppailimme Dongmenin marketeilla iltamyöhään.

Jenny valkkaa spinnereitä.

Löysin ehkä maailman hienoimman spinnerin ikinä!

Marketti, jolla korjasimme koneeni. Täältä löytyi kaikki maailman komponentit mihin tahansa vempaimeen ikinä.

Mielenkiintoisia kuoria mallia KFC ja kalareissu.

Dongmen

Kolme kiinalaista työn touhussa.

Valmista tuli!

Iltapalaa!

Tulipa samana viikonloppuna ex-tempore korkattua Iidan kanssa myös Shenzhenin kissakahvila Meowbar, joka löytyy ihan Chegongmiao-aseman vierestä. Kahvila oli ihan kiva mutta kissat olivat melko rähjäisiä. Emme siis kovin kauaa jaksaneet niitä rapsutella ja suuntasimme suosikkiini Shenzhen Bay parkiin, jossa seurasimme myrskyrintaman lähetymistä (joka ei lopulta ikinä tullutkaan, eli selvisimme kuivin jaloin). Nurtsilla hetken aikaa löhöiltyämme päädyimme vielä tien toiselle puolelle OCT Harbouriin, josta jälleen hieman ex-tempore päädyimme katsomaan jotain valo-vesi -spektaakkelia, joka oli kyllä melkoinen floppi. No, onneksi show ei ollut hinnalla pilattu, liput irtosivat viime tinkaan 80 yuanilla per pää. 

Käsipäivää

Maailman surullisimman näköinen kissa

Meowna Lisa

Kattu tuijotti tympääntyneenä selkänojaa...

Shenzhen Bay park

OCT Harbour

Karaoike-koppeja

Vapise, Minna Parikka!

Shenzhenissä on viime viikkoina riehunut taifuuni, joka ei tosin saanut täällä muuta aikaiseksi kuin yli viikon kestäneet rankkasateet. Parina yönä heräsin sellaiseen luonnon valoshow'hun ja paukkeeseen että hermot meinasi mennä! Ärsytti myös, että jalat kastui aina töihin kahlatessa, mutta minkäs sille voi. Onneksi nyt huono sää näyttää menneen ohi ja viimeisinä päivinäni olen saanut nauttia kunnon Etelä-Kiinan helteistä.

Ainiin! Kävipä yksi päivä melkein katastrofi! Ajelin tuttuun tapaani pyörällä töihin ja kirosin mennessäni teitä tukkivia kiinalaisia. Työpaikan pihaan päästyäni pistin pyörän lukkoon ja rupesin kaivamaan laukusta puhelinta, koska tapanani on aina tarkistaa että puhelimen appi on rekisteröinyt matkan loppumisen (pyörä tulee siis manuaalisesti lukita itse, jolloin app saa siitä ilmoituksen ja laskuttaa kuluneen ajoajan mukaan). Mutta kännykkääpäs ei löytynyt mistään! Menin ihan paniikkiin, koska en ole vielä koskaan kadottanut elämäni aikana mitään arvokasta (lukuun ottamatta lompakko, joka varastettiin Lontoossa). Mutta jotenkin kännykän häviäminen olisi jopa pahempi katastrofi... Varsinkin kun olin vielä edellisenä päivänä tallettanut suurimman osan palkastani wechat wallettiin, johon ei tosin kenenkään pitäisi päästä käsiksi koska se on salasanalla suojattu. Mutta enpä minä sitä siinä hetkellä muistanut ja menin ihan paniikkiin, juoksentelin helteessä katuja edes takas kunnes tajusin että minun pitää mennä toimistolle ja pyytää jotakuta soittamaan puhelimeen. Voisin vaikka maksaa siitä lunnaita, jos vain saisin sen takaisin,  vuoden vanha puhelin... No, kiinalainen työkaverini soitti puhelimeen ja onni onnettomuudessa sen oli napannut työmatkani varrella olevan sairaalan vartija. Puhelin oli siis tippunut ihan sairaalan eteen, mikä tuuri! Lopulta sain siis puhelimeni takaisin ja rauha palasi maailmaan. Pitää kiittää ylempiä voimia, että Kiinalaiset ovat melko kuuliaista ja rehellistä kansaa... Siis ainakin tässä mielessä. Onni onnettomuudessa tosin sekin, ettei puhelimeni ole Apple, joilla on täällä paljon kysytymmät markkinat kuin Samsungilla.

Täysin asiaan kuulumaton lounaskuva lemppari-lounasravintolastani Supertofusta, josta ei edes saa tofua, mutta ruoka on hillittömän hyvää!

Mutta takaisin rientoihin... Työkaverini Mikan läksiäisten kunniaksi kävimme viime viikon lauantaina Tairyo teppanyakissa (taas), jonka jälkeen suuntasimme KTV-karaokeclubille. Tairyossa tuli käytyä myös aiemmin tässä kuussa pienemmällä porukalla. Mikan läksiäisissä meitä oli parikymmentä, aikaisemmalla kerralla vain minä, Tuomo, Alex ja firman uusin tulokas Tianyi, joka on siis Suomen kiinalainen. Tianyin kanssa kävi muuten hassu sattuma, olemme nimittäin tavanneet jo kerran aiemminkin, syksyllä Shanghain Finnish Career Nightissa. Sanoimme jopa käsipäivää, ja muistan hänet hämärästi. Tianyi on ollut ennen Roviolla töissä ja kulkee toimistolla aina Angrybirds-paita päällä. Hauska tyyppi! :)

Minä, Tianyi, Tuomo ja Alex Tairyossa

Huveista aasinsiltaa töihin - pääsin eräs päivä käymään Teemun ja Alexin kanssa Tech Crunch -tapahtumassa joka järjestettiin Shekoussa. Itse tapahtuma oli melko tylsä, mutta puitteet hienot. Tapahtuma järjestettiin vanhassa tehtaassa, jossa oli lukuisia hienoja muraaleja.

Lipussani luki Antti, mutta mikäs siinä kun eihän kiinalaiset tunnista suomalaisia nimiä... ;)

Futuristisia asuja, jotka oli tehty heijastinkankaasta.

Piano kertoi tytölle, mitä koskettimia painaa jotta soitto sujuu.

Viimeisimpänä tapahtumana kävimme jälleen kerran työporukan kanssa Huizhoussa Vicha-baarin järjestämissä rantabileissä. Olinkin ajatellut täksi viikonlopuksi reissua Shantouhun rannalle, joten rantabileet tulivat enemmän kuin hyvään saumaan. Meille järjestettiin bussikuljetus ihan minun kodin vierestä, meille oli varattu oma priva-ranta, juoda sai niin paljon kuin lystäsi ja ruokaakin oli, tosin liian vähän jotta sitä olisi riittänyt kaikille nälkäisille. Ehkä juuri tyhjän vatsan takia minulla olikin seuraavana aamuna aika maailmanluokan darra (mistä harvoin kärsin), mutta oli se sen arvoistakin. Reissu oli huikea ja goprokin oli pitkästä aikaa matkassa mukana (videon editoin ja julkaisen kunhan kotiinpaluultani ehdin). Tässä vielä kuvia esimaistiaisiksi:

Muutama muukin menossa biitsille...

Yksisarvinen bongattu!

Pääsin kuin pääsinkin yksisarvisen selkään, tällä kertaa lainayksisarvisen koska oma oli jo pakattu matkalaukkuun...

Vika ilta Shenzhenissä kului työkavereiden seurassa. Kävimme ensin keilaamassa ja sen jälkeen syömässä mahtavat burgerit Blue Frog -ravintolassa. Hieman haikeathan tunnelmat siinä kieltämättä tuli, mutta kyllä silti ensisijainen tunnelma oli innostunut. Tuntui niin kivalta, kun kavereilta tuli tekstiviestejä joissa kertoivat odottavansa jo minun näkemistä. Ihanaa, että kohta pääsen tapaamaan kaikkia kavereita, joita on ollut tosi ikävä!















Nyt istun Hongkongin lentokentällä ja boarding alkaa viiden minuutin päästä. Pääsin kentälle hyvin, vaikka siihen menikin monta tuntia, ja monta hikikarpaloa tuli vuodatettua.

Suomi, täältä tullaan!!!