Juttua tulee nyt vähän tiheämpään tahtiin, koska meillä on viikon loma, kiitos Kiinan kansallispäivän. Sonja lähti loman ajaksi Suomeen (mistä olen vähän kade) ja jätti minut tänne ihan yksikseni... Edellisestä postauksestani voi ehkä päätellä miksi päätin (tai olin pakotettu) säästää matkakuluissa ja jäin Pekingiin koko viikoksi.

Alkuviikko ei mennyt ihan suunnitellusti, koska heti ensimmäisenä lomapäivänä koulun wifi sanoi itsensä lopullisesti irti. Ihan kiva ajoitus sinänsä, koska International office - mistä voisi käydä kysymässä apua ja tarvittaessa ostaa lisäkredittiä - on tietysti kiinni 10.10. asti. Mikäs sen mukavampaa kuin istua koko päivä huoneessa ja tuijotella seiniä. Onnistuin minä maanantaina ottamaan kahdet päiväunetkin siinä tohinassa. Juu, opiskellakin voisi, mutta kun ne materiaalitkin on siellä netissä... No, sain lopulta kiinalaisen opiskelijakaverin tunnukset käyttöön. Hän asuu loman ajan perheensä luona, joten ei itse tarvitse koulu-nettiään. Elämä pelastettu.

Peking on paikoitellen muistuttanut ihan aavekaupunkia. Kaikki yli viikonlopun kestävät lomat tarkoittavat sitä, että kaupungeista palataan maalle viettämään aikaa perheen ja suvun kanssa. Välillä tulee sellainen olo, että on yksin koko kaupungissa. Mutta vaikka kaduilla on välillä ihan maailmanlopun meininki, niin kyllä niitä ihmisiäkin sitten löytyy. Walmartissa oli pari päivää sitten vuosisadan jonot ja Sanlitunin Apple Storeen oli kävijöitä tungokseksi asti. Olen myös kuullut, että nähtävyyksissä turreja riittää, joten niitä olen yrittänyt vältellä. Hassusti tuntuvat kaikki ihmiset pakkautuneen samoihin paikkoihin. Ehkäpä kiinalaisia ahdistaa yksinäisyys ja pyrkivät laumaeläiminä toistensa läheisyyteen (no, olikos nyt vähän ilkeästi sanottu.... mutta totta se toisaalta on)...?

Metrossa ei oikeasti IKINÄ ole näin tyhjää... Luulin, että se oli suljettu.

Jono ja Apple storen poket. Jono jatkui vielä sisällä.

Ilmoja ei nyt ole pidellyt, sillä joko ulkona on tuhottoman kuuma ja saasteista, tai sitten sataa ja on saasteista. Saasteita tuntuu olevan ihan joka päivä, mikä alkaa hiljalleen vähän nyppimään. Minä kun luulin, että syksy on vuoden parasta aikaa ja sinisestä taivaasta saataisiin nauttia pitkälle marraskuuhun. Taitaa jäädä toiveajatteluksi... En olisi uskonut koskaan sanovani tätä, mutta ulkoliikuntaa alkaa hiljalleen olla vähän ikävä... Tai oikeastaan ihan mitä tahansa liikuntaa! Tällä hetkellä menisin salillekin ihan mielelläni... Urheilun pitäisi kuitenkin olla terveellistä, mutta näissä saasteissa huhkimisessa hyötysuhde taitaa olla plus-miinus-nolla.

Iltahämy. Tänään AIQ oli alle 150 eli "Unhealthy for sensitive groups". Taidan kuulua siihen ryhmään.

Lyhyen postauksen loppuun kerron maailman kahdeksannesta ihmeestä, joka sijaitsee ihan täällä meidän lähellä, Chaoyang parkin kupeessa. Kyseessä on supermarketti, johon päädyin alun perin ihan sattumalta, mutta joka on sittemmin osoittautunut yhdeksi tärkeimmistä selviytymisen kannalta: nimittäin Jenny Lou's! Tämä ihana kauppa pitää sisällään kaiken, mitä länsimaalainen sydän voi halajaa: on tuoretta leipää, maitotuotteita ja juustoja, lihoja, kalaa (savulohi!!!), vihanneksia ja hedelmiä, muroja, mysliä, pakastepizzoja, Ben&Jerry's -jäätelöä, always-siteitä ja tampaxeja...... IHAN KAIKKEA! Pakko myöntää, että meinasin alkuun vähän seota kun löysin tämän kaupan ohikulkumatkalla. Olen käynyt siellä nyt kolme kertaa ja joka kerta olen löytänyt kaikkea koti-ikävää lievittävää. Etenkin sitä koti-ikävää, joka tulee normi-kaupassa kun ei voi ostaa muuta kuin kiinalaista höttöä, joka on AINA makeutettu sokerilla (siis ihan aina: myös vesi, maito, sipsit, popcornit ja leivät, muutamia mainitakseni)... Lisään tähän vielä kuvatulvan kaupan antimista. Myyjä vähän naureskeli minulle, kun juoksin ympäri kauppaa räpsimässä kuvia kuin järkeni menettänyt...

Sonja valkkaa baguetteja

Karkkihylly ja Arthur

Juustohylly

Kahvia joka makuun

Pakastepizzaa! Olispa uuni...

BEN&JERRY's!!!! Elämä pelastettu jälleen. Täällä on kans eri maut kuin Suomessa!

Juustoja kilotavarana

Sitä lohta...!

Lihojakin sais jos olis missä kokata...

Salaatteja tutun näköisissä pakkauksissa!

Ilmoittelen, jos loppuviikosta tapahtuu vielä jotain jännittävää. Todennäköisesti kuitenkaan ei, joten mukavaa loppuviikkoa! Ja kaikille Kiinassa majaileville tietty rentouttavaa lomaa! Ta-ta!