Kauan kaivattu hermoloma koitti viimein viime viikolla kun Onnibus starttasi Kampista suuntanaan Ruka. Olin Rukalla hiihtolomareissulla jo pari vuotta sitten saman porukan kanssa, tosin nyt mukana oli myös Hung-Yi. Ystäväni Anna-Mari ja Esa olivat vuokranneet mökin Kuusamosta, tällä kertaa hieman kauempaa laskettelukeskuksesta, Pulkkajärveltä. Onneksi käytössä oli kuitenkin auto, joten liikkuminen oli vaivatonta.

Onnibusin yövuoro Rukalle on ihan mahtava, koska sillä pääsee halvalla ja lähes huomaamatta toiselle puolelle Suomea. Tämä oli nyt toinen kertani kun matkasin Onnibusilla Rukalle, ja voin vain suositella. Maksoimme menolipusta 25 € per naama, viimeksi muistelen lipun olleen vieläkin halvempi kun ostin sen hyvissä ajoin. Valloitimme alakerran tyhjäksi jääneen pöytäpaikan, jossa pääsimme molemmat mukavasti pitkäksemme. Ainoa miinus on se, että mitä pohjoisemmaksi saavutaan, sitä kylmempi bussissa on ja varsinkin nukkuminen on hankalaa jos on ihan jäässä. Mukaan kannattaa oikeasti varata viltti tai ainakin kunnolla vaatetta!



Ansku tuli maanantaina aamulla hakemaan meitä Kuusamon pysäkiltä ja sieltä ajelimme autolla Pulkkajärvelle. Maisemat olivat taas ihan henkeäsalpaavat ja tällä kertaa taivas oli ihanan sininen ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Viime Rukan reissullani aurinko oli koko ajan pilvessä, vaikka eipä sekään maisemia onnistunut pilaamaan. Mutta näin etelän kaamoksesta saavuttaessa, auringon näkeminen tuntui lähes maagiselta!

Ensimmäisenä päivänä ajoimme autolla ylös hiihtokeskuksen mastolle, ja sillä aikaa kun Ansku ja Esa laskivat, me Hung-Yin kanssa seurasimme auringon laskua horisonttiin. Todella upea tapa startata loma, sillä maisemat olivat sanoin kuvailemattoman kauniit. On välillä hyvä muistuttaa itseään, että on meilläkin Suomessa upeita maisemia ja matkakohteita, ja niistä pitää olla ylpeä! Välillä Helsingin harmaudessa tämä tosiasia tuppaa unohtumaan...

Jäiset olosuhteet iltalenkin jälkeen...

Toisena päivänä menimme heti aamupäivästä Lammintuvalle koska itse halusin ehdottomasti päästä tällä kertaa huskyajelulle. Huskyajelut eivät ole halpaa puuhaa; Lammintupa veloittaa asiakkailta 30 € per naama 2,5 km lenkistä, joka on siis ajettava itse. Me kaksi siis maksoimme yhteensä 60 € tästä 10 minuutin huvista, ja tämä varmaan lukeutuukin heti kalleimpiin aktiviteetteihin, jota olen elämäni aikana kokeillut! Enpä silti sano, etteikö se olisi ollut rahan arvoista... Kokemus oli aivan huikea ja todellinen once in a lifetime experience. Yllätyin siitä, kuinka kovaa huskyt vetivät rekeä! Huskyajelun jälkeen menimme vielä mökkimme läheiselle kodalle paistamaan makkaraa ja Kujansuun tilan omaa Miun nakkia.

Vauhdin hurmaa

Illaksi bongasin meille aktiviteetiksi laskettelun, nimittäin tiistai-iltaisin viidestä seitsemään sai hissilipun ja välinevuokrauksen yhteishintaan 20 €. Pitihän se käyttää hyväkseen! Otin haasteeksi opettaa Hung-Yin näin lyhyessä ajassa laskemaan. Se ei osoittautunutkaan ihan niin helpoksi, kun opettajana on ihminen joka ei paljoa laskettelusta perusta ja opetettavana on henkilö, joka ei ole eläessään edes suksia nähnyt. Hetken lasten mäessä harjoittelun jälkeen suuntasimme kuitenkin uhkarohkeasti isoon mäkeen. Itseäni jännitti eniten, miten selviämme tuolihissistä, koska minullekin siitä poistuminen tuottaa aina hieman vaikeuksia. Onnistuimme kuitenkin ulostautumaan vain yhden suksen irtoamisella ja rikkomatta raajojamme, joten mission accomplished. Alastulo oli hidasta koska vasta-alkajaa tietty hieman pelotti Bridget Jonesmainen takaperin-syöksykiito -alastulo, mutta lopputulos oli varsin mallikelpoinen ja pääsimme alas hengissä, voittajina, ja kaksi minuuttia ennen välinevuokraamon sulkemista. Time well spent, I'd say! Itse en syty laskettelusta juurikaan, joten minulle tämä parin tunnin tehopläjäys oli oikein sopiva sessio.

Taikamatolla lasten mäessä

Seuraavan päivän aktiviteetteihin lukeutui mm. Anskun ja Esan 1-vuotiaan vauvan Ainon babysittaaminen, josta mainittakoon erikseen että Hung-Yista kuoriutui oikea nanny! Vitsailimmekin, että A&E voisivat palkata Hung-Yin tilalleen au-pairiksi, niin hyvin hän tuli Ainon kanssa toimeen, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Illalla kävimme vielä HY:n kanssa kahdestaan hiihtämässä. Pääsimme lähtemään vasta myöhään, joten emme ehtineet kovin pitkää lenkkiä tehdä ennen kuin piti kääntyä takaisin kotiinpäin. Pimeässä metsässä kun ei ole kovin mukavaa rämpiä. HY hiihti (yllätys yllätys) ensimmäistä kertaa, ja siihen nähden suoritus oli oikein hyvä!

Viimeisenä kokonaisena päivänä pääsimme aktiviteetin pariin, jota olin odottanut kaikista eniten: nimittäin vuokrasimme moottorikelkat! Mukaan lähti Esa omalla kelkallaan ja minä ja Hung-Yi yhdessä omassa kelkassamme. Huskyihin verrattuna kelkkojen vuokraus oli halpaa hupia, sillä 2 h vuokraus kustansi 60 € per kelkka. 2 tunnissa saimme siis ajella oman mielemme mukaan, ja päätimme lähteä Rukan ympärysreitille. Esan ajettua kerran metsään ja jäätyä jumiin, sekä luultuamme että eksyimme, päätimme palata samaa reittiä takaisin vain todetaksemme, että olimme loppujen lopuksi ihan oikealla reitillä... Mutta ei se mitään! Lopuksi kävimme vielä järven jäällä vähän revittelemässä ja tuli todettua että kyllä se kelkka kovaa menee! Kokemus oli kaiken kaikkiaan ihan mahtava ja toisin kuin huskyajelu, tätä tulisin kokeilemaan uudestaankin, ja ehkä jopa vähän pidemmäksikin aikaa! Kaksi tuntia meni lopulta todella hujauksessa ja ajaminen oli huisin kivaa. Mainittakoot vielä lopuksi, että polttoaine täytyy maksaa itse ja mietimme ennen vuokrausta, paljonko se tulisi kustantamaan... Meidän kahden polttoaineet oli 8 € ja Esan, joka oli kelkassa yksin, 3 €. Eipä siis tarvitse sitäkään stressata, jos halajaa moottorikelkkailemaan!

Perjantai meillä kului täysin autossa istuessa, sillä ajoimme Kuusamosta Lemille päiväseltään. Jäimme HY:n kanssa Lemille vielä viikonlopuksi, ja sunnuntaina palasimme Helsinkiin. Lemillä ehdimme pilkkimään, HY pääsi ajamaan traktorilla, seurasimme sonnien lähtöä teuraaksi ja leivoimme laskiaispullaa. Oikein onnistunut viikonloppu siis! Kyllä tuli monenlaista uutta nähtävää ja koettavaa myös Taiwanilaiselle kaupunkilaispojalle!

Esa laittaa matoa koukkuun, pojat avustaa :)

Omien kanojen munia!

Lopuksi vielä hyvät uudenvuodentoivotukset! Koiran vuosi vaihtui 15.2. Keskiviikkona kävimme perinteisellä hotpot-illallisella vuoden vaihtumisen ja ystävänpäivän kunniaksi, ja torstaina olin taas Keskuskadulla seuraamassa vuoden vaihtumista. Perjantaina konfutse-instituutti järjesti myös juhlat kiinalaisen uudenvuoden kunniaksi, johon osallistuin kiinantunti-kaverini Marien kanssa. Ohjelmassa oli dumplingsien tekoa, niiden syöntiä ja kalligrafiaa.

Kuva Konfutse-instituutin facebook-sivuilta

新年快乐！