Pöndeboogie


Mökillä vietetyn viikon jälkeen lähdin Lemille tuttavaperheen luo. Olen tutustunut Anna-Mariin aikoinaan kun tein maaseutuoppilaitos-aikana hänen silloisella kotitilallaan työharjoittelua. Koska asuin tilalla, olin myös tiiviisti perhe-elämässä kiinni, ja vuosien saatossa meistä on tullut hyviä ystäviä. Nykyään Anna-Mari asuu Lemillä, jossa hän ja Esa pyörittävät Kujansuun tilaa. 

Jo vielä Kiinassa ollessani meillä oli Anna-Marin kanssa suunnitelmissa lähteä tällä kyseisellä viikolla autolla pohjoiseen, aina Norjaan asti. Ajankohta oli kuitenkin hieman huono, joten päätimme siirtää reissun tuonnemmaksi. Ja lopulta se olikin ihan hyvä päätös, sillä hommia ja kivaa tekemistä riitti ilman sen kummempaa reissaamistakin. 

Pakko muuten tähän väliin laittaa tuo originaali böndeboogie-video. Se oli kova hitti aikoinaan, mutten tiedä onko se levinnyt muiden kuin jyväjemmarien tietouteen. Se on tässä blogipostausta kirjoitellessani kuitenkin pyörinyt mukavasti päässä...



Anna-Mari tuli hakemaan minut Lappeenrannasta, jonne saavuin poneineni (kts. edellinen postaus) junalla tiistaina. Vastassa oli Anna-Marin lisäksi uusin perheenjäsen Aino, joka syntyi Kiinassa ollessani. Tapasimme tämän söpöläisen kanssa siis nyt ensimmäistä kertaa. Päässä tulevalla karjatytöllä oli Taiwanilaiselta maitotilalta ostamani lehmä-lätsä. (Taiwanin reissusta voi lukea täältä.) Kävimme torilla syömässä Marttojen vohvelit ja kävelimme Hiekkalinnaan tutustumaan hiekkataideteoksiin. 











Kotona odottivat vielä Anskun kaksi lasta, jotka tunnen siis jo pienestä pitäen niiltä ajoilta, kun olen työskennellyt Anskun edellisellä kotitilalla. Nuorempi pojista on kummipoikani. Ehdin olla heidän kanssaan vain päivän ennen kuin veimme pojat isänsä luo, mutta onneksi saimme edes tuon pienen hetken nauttia toistemme seurasta.

Ilokseni huomasin, että Ansku ja Esa ovat aloittaneet lihan suoramyynnin. Tilan pääelinkeino on siis lihanautojen kasvatus, jonka lisäksi tilalla on myös lampaita ja uusimpana lisäyksenä kanoja ja yksi kukko.








Ruuti harjoittelee paimennusta.



Roni on innoissaan Kiinan tuliais-spinneristä.
Pojat pääsivät mökillä yksisarvisen kyytin, vaikka aluksi jännitti...

Ja mitäpä olisi maalaismatkailu ilman maatilan töitä! Heti ensimmäiseksi pääsin tyhjentämään apevaunua, mikä on siis kaikkien sääntöjen vastaista. Jos et satu tietämään mikä apevaunu on, niin sitä käytetään rehun sekoittamiseen ja jakamiseen ja siinä on useita teriä jotka tekevät ihmisestä nopeasti silppua jos ne sattuvat pyörimään. Siksi apevaunuun tai siiloon ei saisi koskaan mennä. Tällä kertaa hätä ei tosin lukenut lakia, sillä apevaunu oli mennyt rikki ja se täytyi saada tyhjäksi, jotta se voidaan korjata. Voin kyllä sanoa että oli kuumottavaa hommaa, mutta mikä on tehtävä, on tehtävä! Ainakin toivon hikoilleeni muutaman läskikilon vyötäröltä, sillä kevyttä hommaa tuo ei ole!

Tämän lisäksi pääsin myös lempparihommiini eli traktorin ja pienkuormaajan ajoon. Olipa mukava huomata, että vuosien jälkeen ajotaito on ainakin jossain määrin vielä tallella. Sain jopa vain yhdellä suoristuksella peruutettua perävaunun traktorin kanssa kapeasta oviaukosta sisään! En turhaan kehuskele että kouluaikoina voitin traktorinajokisan... Heh. Pitäähän sitä köyhällä hyvit olla, eikö.



Hukkakaurojen bongaamista hernepellossa.

Massikka





Yhtenä iltana pakattiin nakkeja myyntipakkauksiin, hoito-Saluki himoitsi niitä aidan takana.

Lähdimme tekemään lammas-aitaa ja pääsin pellon toiselle laidalle pienkuormaajan kauhassa. 

Super-hauskaa!




Yksi Lemillä käynnin parhaista aspekteista on päästä viettämään aikaa lempi-koirani Ruskan kanssa. Ruskan lisäksi tilalla asustelee myös toinen bordercollie, vuoden vanha Ruuti-tyttö. Olen aina ollut bortsu-ihminen, mutta Ruskan myötä bortsu-kuumeeni on vain kasvanut ja kasvanut ja tulevaisuuden haaveissa olisikin oma bordercollie.

Ruskan aamu-herätys <3





Ponin kulunut takarengas oli koirien mielestä ihan paras lelu!



Yhtenä sateisena päivänä kävimme hakemassa Anskun ja perheen jo aiemmin valikoiman Oiva-kissan paikallisesta löytöeläintalosta. Oiva oli heti ensimmäisestä päivästä asti kuin kotonaan. Voi mitä söpöliinejä sinne tarhalle jäikään... Voi kun pystyisin itsekin ottamaan yhden noista nappisilmistä!





Oiva ja uusi koti

Ruuti ja Oiva tutustuvat.

Lauantaisin Kujansuun tilalla on myyntipaikka Lemin maalaismarkkinoilla, joten sinnepä me suuntasimme Anna-Marin kanssa - kera lihojen. Sateisen ilman vuoksi päivä oli hieman hiljainen, mutta hauska kokemus siitä huolimatta. 



Paikallisratio :D

Isoimpia sonneja tultiin hakemaan teuraaksi, ja sain olla seuraamassa poikien viimeistä matkaa. Kujansuun tilan eläimet ovat tottuneet käsittelyyn, joten melko pienin elein ne marssivat autoon. Toki uudet asiat jännittävät eläintä kuin eläintä, mutta teurasautot ovat niin nykyaikaisia ja hienoja, että niihin siirtyminen on tehty eläimille todella helpoksi. Yhden osaston lähdettyä siivosimme paikat ja siirsimme toisiksi isoimmat tyhjään karsinaan ja näin saimme siivottua koko navetan toisen puolen karsinat. Ikkunatkin pestiin! Seuraavana päivänä erottelimme vielä nuorisopuolelta vanhimmat vasikat ja siirsimme ne isompien navettaan. On aina kiva nähdä kun porukkaa karsitaan ja asukit saavat enemmän tilaa elää ja temmeltää.











Ja lihasonneista aasinsiltaa siihen tärkeinpään, nimittäin ruokaan. Koska lihatilalla ollaan, on ruoka myös usein tilan omaa lihaa ja Ansku osaa kokata ihan mielettömiä juttuja! Lihoan aina vierailujeni aikana varmaan pari kiloa koska ruoka vaan on niin hyvää. Pääsin itsekin vähän kokkaamaan ja leipomaan pitkästä aikaa, sillä Kiinassa olon aikana en kokannut oikeastaan ollenkaan.

Hampurilaisia tilan omasta jauhelihasta.

Lehtipihviä... Tietty omasta lihasta. <3_<3

Iloista pullien leivontaa


Saluki himoitsee jälleen safkoja...

Ehdittiin me sienimetsäänkin, josta löytyi hullu määrä kanttarelleja!



Pakollinen vierailu Tuen Grillillä Lappeenrannassa.

Vikana iltana lähdimme mökille, jonne matkaa tilalta on vain pari kilometriä. Järvi oli ihanan tyyni ja vesi lämmintä, tarkenin jopa uimaan! Yksisarvinenkin sai kastautua todennäköisesti viimeistä kertaa tänä kesänä. Pimeys tulee jo harmillisen aikaisin, mutta toisaalta kuu näytti todella upealta järvenselällä! Niin se syksy tulee hiipien...

Aino nousi ekaa kertaa seisomaan!



Ruska ja kuu

Lähtöpäivänä sain kokeilla elämää nanny:na, sillä vahdin Ainoa sen aikaa kun Ansku kävi kampaajalla. Mukana oli myös Ruska. En ollut vielä käynyt Lappeenrannan linnoituksessa, joten suuntasin sinne. Vaikka rattaiden työntely mukulakivistä ylämäkeä ei ollut sitä kaikkein keveintä hommaa, oli alueella kuitenkin kiva kierrellä ja ylhäältä oli hienot näkymät satamaan. Ennen lähtöä kävimme vielä torilla syömässä vedyt ja Ansku saattoi minut linja-autoasemalle. 













Kiitokset Anna-Marille ja Esalle jälleen kerran ihanasta maalaislomasta. Muistathan käydä tutustumassa Kujansuun tilan Facebook-sivuihin. Sieltä voit tilata lihaa ja löydät tilan yhteystiedot. 16.9. on Osta tilalta -päivä, jolloin tilalle pääsee tutustumaan, vaikka muinakin ajankohtina se on toki mahdollista. Tuetaan yhdessä suomalaisia tuottajia!

You Might Also Like

0 kommenttia

Flickr Images