Kaupunkiin on nyt palattu, ja kaiken koulunalkamisen ja muun hässäkän lomassa ehdin hieman päivittää blogia viime viikkojen tapahtumien pohjalta. Huomenna aamulla Darran saapuu Suomeen, ja sen vierailun jäljiltä onkin sitten taas uusia tarinoita kerrottavana...

Heinäkuun vikalla viikolla suunnattiin auton nokka kohti Savoa ja lähdettiin äidin kanssa mökille. Ensimmäisen yön vietimme matkan varrella, äidin ystävien mökillä, jossa pääsimme nauttimaan harvinaisesta herkusta - karautimme nimittäin moottoriveneellä Holiday Club Saimaaseen. Terassilla oli kylmä, mutta napue ginit maistuivat kyllä erinomaisilta säästä huolimatta. Sen verran olen henkeen ja vereen merimakkara (vai mikäs muu voisi olla hyvä anonyymi maakravulle :D), että jos lottovoitto ikinä osuisi kohdalle, olisi varmaan jonkin sortin paatti ostoslistan kärkipaikoilla. Mutta mitäpä tuota turhaan miettimään kun eipä se lottovoitto kohdalle osu, ainakaan jos ei harrasta lottoamista!

Viime kesänä ehdin omalle mökillemme pikaisesti pariksi päiväksi, mutta nyt pääsin viettämään siellä jopa viikon. Näin pitkää aiempaa vierailua en edes muista, sillä viime vuosina mökkeilyltä aikaa ovat syöneet joko työt tai matkustelu. Säät suosivat suurimmilta osin, ja ehdin tehdä paljon sellaisia juttuja joita on ollut kova ikävä, näistä tärkeimpinä soutaminen ja kalastaminen. Vene on ollut jo vuosia käyttämättömänä, mutta nyt panin sen vesille ja otinpa mukaan vanhan virvelinikin. Vaikka kalasteluni on lähinnä uistimen tutustuttamista pohjamutaan ja -kiviin, satuin eräs ilta nappaamaan oikean suuren hauenkin. Voi sitä surun päivää, kun siima katkesi juuri vonkaletta veneeseen nostaessani. Kalajututhan on niitä kivoimpia kertoa, koska niitä perinteisesti uskotaan tosi hyvin... Mutta iso se oli! ;)

Pakollinen pysähdyspaikka: Virkkukoukkunen Imatralla

Matka jatkuu seuraavana päivänä mökille, pikainen pysähdys Ruokolahdella.

Lustossa oli Lehmä-taidenäyttely. Myöhemmin selvisi, että Huitit omistavat nykyään tuon Luston asemarakennuksen. Se hieman selittää Lehmä-teemaa. Huiteilla tuli käytyä joskus lomitusvuosina... Jonkin asteen nauta-guruja Suomessa.

Vihdoin mökillä!

 

Vedessä tarkeni juuri ja juuri kastautumaan, uimaan ei pystynyt... Suomen kesä!

Kalalle maistunut uistin... RIP kala, RIP uistin.

Löytö torilta: vihdoin kivannäköiset ja mukavat sandaalit!

Omenalörtsy-kahvit

Poliisit vartioivat Olavinlinnaa.

Poliisit jonottavat jäätelökioskille.

Muutama muukin oli odottamassa Putinia. Myöhemmin väkeä oli vielä enemmänkin.

Odottelua... Huomaa poliisimies vasemmanpuoleisen kerrostalon katolla.

Sale ja Putin paatissa!

Ihana perinteinen herkku: rommipulla leipomo-Kupsakassa.

Loppuviikosta kaverini Nea tuli käymään mökillämme ensimmäistä kertaa. Teimme aurinkoisena päivänä souturetken läheiselle hiekkarannalle ja pääsimme uittamaan rakasta yksisarvistani, joka sai ensikasteensa suomalaisessa järvessä.

Breakfast with a view

Yksisarvisen puhaltaminen ilman pumppua osoittautui kovaksi työksi.

Paluumatkan Nea tuli Poniksi ristimänsä yksisarvisen kyydissä ja meikäläinen souti. Huisin hauskaa!

Sunnuntaina kävimme Nean kanssa Punkaharjulla sijaitsevalla Aurinkolaukka-nimisellä issikkatallilla issikkavaelluksella, joka oli ihan mahtava kokemus pitkän ratsastustauon jälkeen. Olemmekin itse asiassa Nean kanssa muinoin tutustuneet tallilla ja tuolloin maastoilimme viikottain yhdessä. Nykyisin vain muistelen kaiholla noita aikoja (joista alkaa hiljalleen olemaan jo kymmenen vuotta... apua!)

Olimme varanneet 2 tunnin maisemaratsastus-maaston, joka lopulta venyi lähes kolmetuntiseksi ilman lisäveloitusta. Ratsastimme Luston metsiköissä ja lopuksi harjualueella, jossa vietimme puolen tunnin levähdysatuon vaikuttavassa Valtiohotellissa (siis siinä samassa, jossa Putin oli käväissyt muutamaa päivää aiemmin). Meitä oli yhteensä vain kolme ulkopuolista ratsastajaa, mikä oli loppujen lopuksi tosi kiva ryhmäkoko, ja oli tilaa hölkytellä omaan tahtiin. Maaston vetäjä ja tallin pitäjä Soile oli ihan huippu, ja tallista jäi muutenkin tosi kiva vaikutelma. Pitää ehdottomasti mennä ensi kesänä uudestaan! Tein maastolenkistä videonkin, jonka kuvasin Goprolla. Video on tosi tylsä - tietedään. Miten sitä ei koskaan kuvatessa tajua millaista materiaalia kannattaa kuvata, että sitä olisi mielekästä katsoa... Huoh. Ehkä mä vielä joskus opin!

Ratsuni Nästi

Huoltotauko

Tiistaina lähdin kohti Lemiä, ja vaikka mökillä olisi voinut viettää vielä toisenkin viikon, odotin innolla myös ystäväni tapaamista Lappeenrannassa. Mukana junassa kulki kanssani Tunturi Poni, jonka olen noin 15-kesäisenä ostanut 20 €:lla Kerimäen kirpputorilta. Vaikka se on alkuperäiskunnossaan säilynyt melko hyvin, oli ruoste päässyt sen verran valloilleen että päätin vihdoin ottaa poniseni kaupunkiin ja kunnostaa sen.

Lemin seikkailuista kirjoitan seuraavalla kerralla, ja sen jälkeen toki siitä, mitä Darran piti Suomesta ja mitä kaikkea ehdimme tehdä. Kiirettä pukkaa, mutta yritän silti pitää bloigin ajantasalla. :)

Viimeinen hetki mökin pihassa.