Viimeinen viikko Pekingissä on ollut sellaista tunteiden vuoristorataa, että sitä on vaikea sanoiksi purkaa. Harbinista paluun jälkeen ilma on ollut mitä täydellisin, kiinankoe meni nappiin, päivät ovat täyttyneet hauskasta tekemisestä, mutta myös huoli tulevasta ahdistaa ja painaa. Muutama vihan liekkikin on ehtinyt syttyä, mutta niistä lisää myöhemmin. Lisään tähän postaukseen sekalaisia kuvia kaikesta, mitä viikon aikana on ehtinyt tapahtua. En tiedä jääkö tämä viimeiseksi postauksekseni Pekingistä tällä erää...

Pekingin ilmat on viimeaikoina olleet ihan huikeita!

Sonja teki ylläripaluun sillä aikaa kun olin itse Wudaokoulla (kts. aikaisempi postaus), ja tuntuipa kivalta kun oli taas seuraa. Käytiin vikaa kertaa syömässä Annie'sissä. Tuntuu todella oudolta käydä paikoissa ja ajatella että tämä on nyt se viimeinen kerta. Tulee ihan semmoinen olo, etten halua lähteä ollenkaan, koska näistä kulmista on näinkin lyhyessä ajassa ehtinyt muodostua koti. Viimeinen kerta Annie'sissa, viimeinen kerta Bank of Beijingissä, jossa käytiin sulkemassa meidän tilit, viimeinen kerta Fengtaissa ja tässä luokassa, viimeinen kerta Walmartissa, viimeinen kerta Hutongeissa... Onhan näitä. Mutta eipä se Peking mihinkään katoa, täällä se odottaa vielä seuraavaakin vierailua varten. Harmittaa vaan, että tiedän tuskin palaavani tähän kaupunkiin koskaan enää asumaan. Se tarkoittaa yhden oven sulkemista, yhden aikakauden loppua. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa koskaan.

Uudenvuoden kala ravintolassa tuomaan onnea ja vaurautta kukon vuodelle!

Kokeet on nyt lusittu ja koulu taputeltu. Kiinankoe meni ihan yli odotusten, 92 pistettä sadasta. Olin todella tyytyväinen lopputulokseen, ja vielä enemmän siihen että koko koe oli kiinaksi (merkeillä) ja ymmärsin kaiken ja osasin vastata... merkein. Kiinan kielessä on siis tapahtunut huikeaa kehittymistä ja siitä olen iloinen. Sitähän varten tänne tultiin! Jos vielä puhuttua kieltä saisi aktivoitua enemmän, olisin todella tyytyväinen. Ehkäpä Shenzhenissä sitten, kun E-villen tarjoamat kiinankielentunnit starttaavat. Ja olenpa miettinyt, että voisin ehkä ottaa yksityistuntejakin jos rahatilanne antaa periksi. Suomalainen Sara antaa yksityistunteja Guangzhoussa. Kokeesta en harmikseni muistanut ottaa kuvaa, emmekä saaneet kokeita takaisin. Olisin mielelläni esitellyt täällä merkkienkirjoitustaitojani...

Ehdinpä kokea jotain uuttakin ennen lähtöä, nimittäin otin käyttööni Mobike-pyöräsovelluksen, jolla saa vuokrata kaupunkipyöriä. Mobike ei ole käytössä ainoastaan Pekingissä vaan myös muualla Kiinassa, mutta ainakin täällä se on todella suosittua ja pyöriä löytyy ympäri kaupunkia. Ero Suomen Alepa-pyöriin on se, että pyöriä ei palauteta mihinkään telakkaan vaan sen voi napata mistä vaan ja palauttaa mihin vaan. Sovellus on linkitetty wechat-tiliin, mistä ladataan sovellukseen kredittiä, ja kun haluat vuokrata pyörän voit etsiä sen kartasta (mitä ei yleensä tarvitse tehdä koska riittää että katselet ympärillesi - niitä todella on joka paikassa!), skannaat QR-koodin ja pyörän lukko avautuu itsekseen. Ja sitten vaan ajelet! Vuokrahinta on 0,5 yuania puolelta tunnilta eli alle kymmenen eurosenttiä. Ajon lopuksi pyörän voi jättää mihin vaan (ajaa vaikka kotiovelle), ja se lukitaan manuaalisesti, jolloin kännykkääsi tulee ilmoitus kuinka paljon ajosta veloitettiin. Ainut miinus oli Y299 arvoinen pantti, joka piti maksaa tiliä avatessa sekä passitunnistautuminen, joka täytyi ulkomaalaisena tehdä rekisteröityessä. Mutta siihen ei onneksi mennyt montaa tuntia, ja pantin palautuskin pitäisi tapahtua melko nopeasti kun tilin sulkee. Itse olen käyttänyt pyörää nyt joka päivä sen jälkeen kun aloin sovellusta käyttää, ja se on todella kätevä lyhyillä matkoilla. Pyörät ovat melko epäergonomiset ja selvästikin kääpiöille mitotettu, joten pitkiä matkoja niillä ei jaksa suhata mutta juuri lyhyet matkat esim kotoa metrolle menevät pyörällä tuhat kertaa nopeammin. Ja onhan pyöräily vaan niin mahtavaa!

Pekingissä on hyvät pyörätiet.

Pyöräillessä bongattu hieno tönö!

Sitten niihin vähemmän hauskoihin aiheisiin... Sonja lähti perjantaina ja ennen sitä käytiin taas Rosewoodissa Ladie's Nightissa juhlimassa. Ja olipa taas ihan huikea ilta! Aamulla tosin tuli herättyä vähän toiseen todellisuuteen, koska Sonja joutui selkkaukseen koulun kanssa maksamattomasta vuokrasta. Olemme siis ilmeisesti maksaneet vuokraa vain 6.1. asti (MIKSI?!?!?) ja nyt meiltä karhutaan maksua lopusta kuukaudesta. Olen ihan voimaton tämän edessä, koska minun kohdallani se tarkoittaa n. 500 yuanin lisämaksua, johon minulla ei tällä hetkellä yksinkertaisesti ole varaa. Tai olisihan sitä rahaa siellä suomalaisella tilillä, mutta yuanit on loppu ja muutenkin periaatteesta en haluaisi maksaa koska on ihan huijattu olo! Syy, miksi jäin Pekingiin näin pitkäksi aikaa, oli koska täällä sain asua "ilmaiseksi" kun vuokra oli jo maksettu. Tai niin luulin... Muutenhan olisin voinut lähteä jo aikapäiviä sitten. Lisäksi, miksi me muka ollaan maksettu vain 6.1. asti, jos alun perin varasimme huoneen 20.1. asti ja viimeinen koekin oli 12.1.? En ymmärrä. Harmittaa, surettaa ja huolettaa. Asiaa ei auta yhtään se, että en puhu kiinaa ja alakerran respan tytöt eivät puhu englantia. Lisäksi avainpanttia ei kuulemma saa takaisin, ja Sonjan minulle jättämä pesulapolettikin hävisi jäljettömiin (siivoojat pöllineet?). Siitäkin pitää sitten vielä maksaa... Perkele.

Rosewood-vessapose

Jotta elämä ei olisi liian kivaa ja helppoa, niin iskipä se nielutulehduskin sitten taas, tällä kertaa tosin miedommassa muodossa kuin viime kerralla mutta taaskaan ei suu aukea ja kurkkuun sattuu. Syömisvaikeuksien takia lähdin siis taas lääkäriin ja antibioottikuurihan sieltä määrättiin. Epäilen vahvasti että Harbinin saastepäivällä (jolloin unohdin maskin hostellille ja olin koko päivän ulkona) oli asiaan osaa, koska sen jälkeen on kurkku ollut täynnä räkää ja kipeä. Että semmoista. En tajua miten jotkut pystyvät kaikki päivät olemaan ilman maskia täällä. Kai kaikkeen tottuu, mutta johonkinhan ne paskat sieltä ilmasta kerääntyvät. Anteeksi sanankäyttö mutta eipä paljoa naurata.

Taas lääkärissä... Vista Medical Center Kerry Centerissä.

 Pakkaaminenkin on oma operaationsa, sillä sotasuunnitelma on nyt tämä: yksi matkalaukku (joka tulee varmaan olemaan reilusti ylipainoinen, sallittu paino on vain 20kg ja sekin tulee sitten maksamaan taas lisää, jipii), rinkka (sekin varmaan ylipainoinen mutta menee käsimatkatavarana... toivottavasti), iso Ikea-kassillinen (varmaan yli 10 kg) sekalaista roinaa olisi tarkoitus lähettää postissa E-villen toimistolle (koska en vielä ole varma tulevasta osoitteestani). Yhtään en tiedä miten paljon sekin huvi tulee kustantamaan ja miten selviän siitäkin toimituksesta kiinan kielellä, mutta pakkohan se on. Näissä tilanteissa iskee aina ahdistus ja tekisi mieli vaan käpertyä johonkin nurkkaan itkemään, vaikka normaalisti olen toiminnan nainen ja osaan ottaa härkää sarvista. Täällä ei vaan välillä saa asioita hoidettua vaikka kuinka yrittäisi, koska jos virkailija ei halua sinua ymmärtää, ei hän ymmärrä. Joskus tekisi mieli itkeä turhautuneisuudesta, mutta toivottavasti kaikki nyt menee hyvin ja saan paketin matkaan. Patjakin olisi vielä, mutta sen kohtalo taitaa jäädä nyt myöhemmin ratkaistavaksi. Onneksi on ystäviä, joiden luo sen voi jättää for the time being.

Pakkauskaaos

Asunto minulla on jo katsottuna Shenzhenistä, ja torstaina menen tsekkaamaan sen. Toivottavasti se on ilmoituksen mukainen, ettei tarvitse viime tingassa ruveta etsimään jotain toista kämppää. Se olisi nimittäin tosi kiva, piskuinen huone luksuskämpästä parin kilsan päässä työpaikalta ja ihan metro-aseman kupeessa. Vuokrakin on todella huokea. Eniten tällä hetkellä huolettaa viisumi, joka minun on tarkoitus anoa Sydneyn Kiinan suurlähetystössä. Sain juuri uutisia toiselta harkkarilta (ei tosin E-villen) että hänen hakemuksensa oli evätty, ja se toki nostaa stressitasoja ihan huomattavasti. Paluulento Sydneystä on suoraan Shenzheniin eli mantereen puolelle, joka tarkoittaa sitä että viisumi on oltava paluuta varten. No panic!

Viimeisellä viikolla Pekingissä tekemiäni mainitsemisen arvoisia juttuja:

Käytiin Suomi-porukalla syömässä Yunnanilaisessa todella kivan näköisessä ravintolassa nimeltään Ha Ni Ge Jiu, lähellä Drum Toweria. Oli hauska ilta ja paikalle oli saapunut suurlähetystön uusi harjoittelijakin, joka toi kivan kontrastin ja jatkumon tunteen. Yksi lähtee ja toinen tulee, elämän kiertokulku.

Samalla juhlittiin Jannan synttäreitä.

Sunnuntaina pääsin vihdoin ja viimein sinne Summer Palaceen, joka ylitti kaikki odotukset ja oli todella kiva kokemus. Tällä kertaa jopa hillitsin itseni kuvien ottamisessa, ja tässä parhaat palat:



















Kävinpä kissakahvilassakin, joka on ollut yksi monien vuosien takaisista haaveistani. Tämä kissapaikka löytyi läheltä Lama-temppeliä. Tarkkaa osoitetta en tiedä, mutta lähin metroasema on Beixinqiao ja läheltä löytyy Bungalow Tiki cocktail bar, jossa muuten myös kävimme menneellä viikolla ja nautimme erinomaisista juomista. Kissakahvila oli todella kiva kokemus ja mielestäni tämä paikka oli todella viihtyisä. Kissat näyttivät silmiinnähden hyväkuntoisilta (mitä nyt osalla vähän silmät vuoti), ja kaikki olivat kilttejä ja osa jaksoi leikkiäkin.

Kissakahvilan metsästystä Wudaoying Hutongissa, mutta siellä kaikki kissat oli talvilomalla.

Baari, jossa oli pari kattia.

Kissakahvilan hieman hapannaamainen vastaanotto.

Nämä mirrit oli myynnissä, halvimmat lähti tonnilla ja bengalit Y3500.

Tiki Barissa Marien läksiäisissä

Viikon rändom oli konsertti, johon päädyin erään tuttavan kautta. Esiintyjä ja musiikki oli afrikkalaista. Ei ehkä ihan lempisettiä, mutta kiva kokemus ja hauska ilta.


Tänään menen illalla tapaamaan Taiwaninreissun ystäviäni ja huominen on pyhitetty pakkaamiselle ja viisumianomusvalmisteluille sun muille. Postissa pitää käydä, toimistolla pitäisi käydä tappelemassa... Pyykkiäkin pitäisi pestä vaikka se poletti nyt hävisikin jäljettömiin, eipä noita pyykkejä voi kuukaudeksi jättää haisemaankaan.

Keskiviikkona illalla lennän Shenzheniin, torstaina käyn E-villen toimistolla ja katsastamassa kämpän, ja perjantaina kolmelta aamuyöllä lähtee lento Sydneyyn Kuala Lumpurin kautta. Australianreissua varten en ole paljoa ehtinyt tehdä suunnitelmia, ensimmäisen viikon vietän Sydenyssä ja sen jälkeen olisi tarkoitus suunnata Brisbaneen tapaamaan vanhaa koulukaveria Suomesta. Muutoin luotan joulun ihmeeseen ja toivon että päädyn sattuman kautta johonkin. Tässä painaa nyt niin monta muuta stressiä päälle, että matkasta en jaksa ruveta ressaamaan. Vaikka makaisin koko kolme viikkoa Bondi Beachilla, ei se ole yhtään hullumpi loma. Kunhan vain rahat riittäisi. Sekin stressaa. AAARGH!

Vaikka stressi painaa päälle, koulun käytös raivostuttaa, postipaketin lähetys ahdistaa ja muutto hermostuttaa, on päällimmäiseksi jäävä fiilis kuitenkin haikeus. Haikea olo, että tämä oli nyt tässä. Semmoinen olo, että voisin vaan mennä nukkumaan ja unohtaa koko lähdön. Jäädä tänne ja odottaa kevättä. Vaikka eipä minulla täälläkään mitään ole. Ehkä se on vain se muutos joka ahdistaa. Mutta ei tietenkään huonolla tavalla. Innolla odotan, mitä Shenzhenillä on minulle tarjolla. Sitä ennen pitää vaan päästä yli aikamoisesta byrokratian viidakosta ja temppuradasta. Mutta eipä tässä muuta voi kuin kestää ja toivoa parasta. Pitäkää peukkuja!

谢谢北京我很喜欢你! 再见！