Olen nyt ollut Kiinassa kolme kuukautta, ja syksyn aikana moni asia on ehtinyt muuttua. Ajattelinkin siis vähän päivitellä kuulumisia. Laitan tähän blogikirjoitukseen sekalaisia kuvia joita olen tämän syksyn aikana ottanut, jotka eivät ole sopineet muihin postauksiin.

Syksy tuli Pekingiin kuin veitsellä leikaten. Syyskuussa pystyi vielä kävelemään shortseissa,  mutta yhden viikon aikana lämpötila laski eikä siitä enää noussut. Nyt olemme jo pari kuukautta hytisseet ja untuvatakillekin on ollut käyttöä. Lämpötila ei ole kai kertaakaan mennyt nollan alle ja sateista tai lumesta ei ole tietoakaan, mutta ulkona vaan on kylmä! Ennen lämmitysten päälle pistämistä sisälläkin oli aina kylmä ja tunneilla sai istua takki päällä. Nyt kun lämmitykset vihdoin viikko sitten  laitettiin päälle, on huoneessamme jatkuvasti n. 30 asteen trooppinen  ilmasto, eikä lämpötilaa voi muuttaa. Se ahdistaa vähän, koska kylmyyttä vastaan nyt sentään voi taistella,  mutta lämpöä vastaan ei voi oikein tehdä mitään. Ainut positiivinen asia on, että suihkusta tulee nykyään päivittäin lämmintä vettä, mikä on kiva juttu siihen nähden että aiemmin sitä tuli vaihtelevalla menestyksellä pari kertaa viikossa.

Meidän asuntolaan saatiin muuten vihdoin kunnollinen, uusi keittiö! Hip hurraa. Mikä parasta, meillä on nyt myös mikro, mikä mahdollistaa ravintolasta ylimääräisen ruoan mukaan ottamisen kotiin ja esimerkiksi popcornien syömisen! Parasta.

Koulussa alkuviehätyksen jälkeen oppiaineet ovat alkaneet vähän tökkimään. International Trade on ihan hepreaa, enkä tiedä miten tulen sen kurssikokeesta ikinä pääsemään läpi. Samoilla linjoilla mennään HRM:n kanssa. Näiden kahden oppiaineen opettajat lukevat tunnin sisällön suoraan kirjasta  (tai slideilta jotka on kopioitu kirjasta) ja asiasta ei käydä minkäännäköistä keskustelua. Ainoat oppitunnit, jotka olen kokenut kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi ovat Chinese Business Environment (joka sekin on välillä hyvä ja välillä huono, riippuen opettajasta joka vaihtuu viikoittain), tällä viikolla päättynyt kolmen viikon pikakurssi Application Entrepreneurship  (vaikka kyseisen kurssin olenkin jo tehnyt H-H:ssa, mutta kiinalaisten luokkakaverien kanssa työskentely oli hauskaa) ja tietenkin kiinantunnit. Kiinan kielessä on nähtävissä suurimmat edistysaskeleet. Suureksi harmiksemme meillä on nykyään kiinantunteja enää vain kerran viikossa, joten sekin edistyminen varmaan alkaa hiljalleen vähän hiipumaan. Mutta eipä sitä kouluakaan ole enää paljoa jäljellä!

Tulevaisuus näyttää tällä hetkellä aika valoisalta: työharjoittelu on nyt lyöty lukkoon, ja aloitan 14.2. jos kaikki menee viisumien sun muiden kanssa suunitelmien mukaan. Työsopimus on aluksi 5 kk, jonka jälkeen minulla on mahdollisuus jäädä kesän loppuun asti töihin, jos kaikki menee hyvin. Viikon päästä olemme Sonjan kanssa Kuala Lumpurissa neljä päivää ja joulu olisi tarkoitus viettää Taiwanissa, jossa eräs ystäväni Suomesta on silloin käymässä. Kiinalaiseksi uudeksivuodeksi lähden Australiaan kolmeksi viikoksi, mikä on kerta kaikkiaan unelmien täyttymys! Tätä reissua on odotettu monta vuotta, ja nyt sen aika on vihdoin koittanut! Lähitulevaisuudessakin on kivoja juttuja tiedossa. Tänään meille tulee käymään suomalaiset Noora ja Marie, joihin tutustuimme pari viikkoa sitten Finpron harkkarien illallisella. Vietämme "pikkujouluja" ja illalla lähdemme tutustumaan Wudaokoun yöelämään. 5.12. meidät on kutsuttu laulamaan joululauluja Suomen Suurlähetystöön. Se onkin kiva tapa kohottaa vähän joulutunnelmia, mihin täällä Pekingissä on muuten vähän vaikea päästä. Täällä ei joulua vietetä, joten se ei myöskään näy katukuvassa. Koulustakaan ei periaatteessa ole yhtään lomaa, mutta ajattelin kyllä ottaa vapaudet omiin käsiini ja skipata pari tuntia... 

Ikävöinkö Suomeen? No, enpä oikeastaan. Kavereita on toki ikävä, mutta Tiina kävi juuri vierailulla ja siitä on hetkeksi aikaa iloa. Tuntuu, että minun elämäni on nyt täällä ja Suomi vaikuttaa hyvin kaukaiselta. Ajatuskin lumessa tai loskassa tarpomisesta puistattaa. Ystävälläni oli tällä viikolla laskettu aika ja toki olisin todella mielelläni Suomessa kun vauva syntyy. Näillä näkymin näen uuden tulokkaan vasta vajaan vuoden ikäisenä! Mutta sellaista elämä on... Rautaa pitää takoa, kun se on kuuma.

Älkää hajotko pakkaseen! <3