Tiina maistelee kiinalaisia herkkuja.

Kiinalaisten expattien keskuudessa liikkuu ilmiö, joka on nimetty BCD:ksi. BCD siis tarkoittaa Bad China Day ja sen piikkiin voi laittaa kaikki ärsyyntymiset ja kiukkukohtaukset. Onhan Kiinassa eläminen välillä oikeasti rasittavaa! Minullakin on aina välillä sellaisia päiviä, että tekisi mieli motata jokaista vastaantulijaa, jokaista ärsyttävää myyjää, moottoripyöräilijää, metron turvatarkastajaa ja tuijottavaa maalaistolloa... Ärsytyksen kohteita riittää. Näitä päiviä on kuitenkin onneksi melko harvoin.

Ystäväni Tiina saapui tänne Pekingiin ilokseni keskiviikko-aamuna. Vaikka emme kiireisen kouluaikatauluni takia ole vielä paljoa ehtineet tehdä, olemme käyneet useaan kertaan syömässä, kävelleet kaupungilla ja liikkuneet julkisilla. Vasta nyt kun olen ensimmäistä kertaa itse asettunut siihen oppaan ja tulkin rooliin, olen tajunnut kuinka paljon oikeastaan jo osaan kiinaa ja kuinka hyvin sovin tänne. Selviän jo vaivattomasti ostoksilla ja ravintolassa, osaan suunnistaa busseilla vaikka pysäkin nimet on kirjoitettu vain kiinaksi ja tarvittaessa osaan pyytää neuvoa. Kiinalaisetkaan ei enää tunnu vierailta outoine tapoineen. Peking rupeaa hiljalleen tuntumaan omalta paikalta.

Vaikka välillä Kiinassa asuminen on hermoja raastavaa, tällä viikolla olen nauttinut siitä. Huomenna (jos säät suosivat) lähdemme Kiinanmuurille. Kiva välillä tehdä turistijuttujakin, niin ei ihan kokonaan unohdu että on vieraassa maassa!

p.s. Käytiin muuten tänään koululuokan kanssa Beijing Hyundain tehtaalla. En edes tiennyt, että se on puoliksi kiinalaisomisteinen, luulin sitä kokonaan korealaiseksi! Kuvat on melko surkeita, koska sisällä ei saanut kuvata. Nappasin kuitenkin pari salakuvaa. Oli ihan huikean mielenkiintoista! (Äiti käski poistamaan kuvat etten joudu linnaan... Rauha on nyt palautettu maailmaan!)

Aamulla oli ihan järkyttävä sumu!