Eilen sen tajusin. Juoksin koulun urheilukentällä kauniin sään kunniaksi aamulenkkiä ja se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: minä olen nyt täällä, Kiinassa, opiskelijavaihdossa. Kuulostaa varmasti ihan hassulta, mutta kaiken arjen keskellä sitä välillä unohtaa elävänsä unelmaansa. Minullehan opiskelijavaihtoon lähteminen on ollut haave lukioajoista asti. Kiinaan heräsi kiinnostus jo yläasteella ja 15-vuotiaana unelmoin kiinan kielen oppimisesta ja Kiinaan matkustamisesta. Ja täällä sitä nyt vihdoin ollaan!

Välillä minulle myös tulee sellaisia oivalluksia, että hei - minähän olen aikuinen, kohta kolmekymppinen! Olen yksin vastuussa tulevaisuudestani ja valinnoista joita teen. Viimevuosina ongelminani on ollut niin pitkälle tulevaisuuteen tähtääminen, että hetkessä eläminen on jäänyt taka-alalle. Nyt kun olen vihdoin oppinut elämään hetkessä, unohtuu välillä että elämää on vielä kymmenenkin vuoden päästä. Melkein pakahdun innosta kun mietin, mitä kaikkea sitä ehtiikään elämässä tekemään. Jos vaan malttaisi olla asettumatta vielä aloilleen ja tehdä asioita joita haluaa tehdä. Ehtii sitä sitten kotona istumaan tarpeeksi myöhemmin.

Olen myös miettinyt täällä ollessani sitä, miten kiva paikka Kiina olisi asua jos täällä olisi puhtaampaa. Koulussa on ollut paljon puhetta Kiinan talouskasvusta ja siitä, miten Kiina tänään on lähes identtinen verrattuna Japaniin sen talouskasvubuumin aikaan; halpatyövoimamaa, halpaa elektroniikaa, ilmansaasteita... Ja katsokaapa Japania nyt: taloudessa ei ole hurraamista, mutta ainakin siellä voi hengittää puhdasta ilmaa, ihmiset ovat sivistyneitä ja asiakaspalvelu on maailman kärkiluokkaa. Kiinassakin ollaan kovaa vauhtia menossa oikeaan suuntaan, mutta paljon on vielä parannettavaa. Miten hieno paikka tämä olisikaan, jos otettaisiin itänaapurista vähän mallia. Kiinassa kuitenkin vihataan Japania ja Japanilaisia, eikä heissä myönnetä olevan mitään hyvää. Mutta kai se on ihan ihmisrodulle yhteistä tavoitella parempaa elämää? Toivossa on hyvä elää... 

Viime kerralla minulla oli huonoja uutisia... No nyt olisi niitä hyviäkin uutisia tarjolla! Hain harjoittelupaikkaa Shenzhenistä ja sain hetimiten vastauksen. Haastattelu on sovittu maanantaille! Näin se elämä voi yhtäkkkiä taas muuttua ihan toiseen suuntaan. Jos kaikki menee hyvin, minusta saattaakin parin kuukauden päästä tulla 深圳人 - Shenzheniläinen! Kaikille teille, jotka ette tiedä: Shenzhen on iso kaupunki Kiinan eteläosassa, ihan Hong Kongin rajalla. Ihan kivahan sinne olisi päästä lämmittelemään täältä kylmästä pohjolasta keskellä talvea... Mutta eipäs mennä innostumaan liikaa, ettei kohta olla taas naama asfaltissa. Ajatelin vain pitää teidät ajan tasalla!

Kuka tietää, vaikka minun Kiina-eloni ei päättyisikään vaihtovuoteen? Minähän siitä päätän, eikä kukaan muu. No, ennen kun siellä kotopuolessa ehditään tukehtua pullaan, niin mainittakoon että toki harjoittelun lopuksi on palattava Suomeen ja hoidettava koulu kunnialla loppuun. Mutta valmistumisen jälkeen maailma on auki, world is my oyster. Elämä jaksaa kyllä yllättää, jos sitä jaksaa elää täysillä. 

Mukavaa viikonloppua!