Matkaa on takana nyt kolme neljäsosaa, tarkalleen 42 päivää trampattu ja 21 edessä. Vaikka Thaimaa on jo takanapäin, en ole vielä saanut niitä muistoja tallennettua blogiin, koska, no... laiskuus. Taipeissa kun minulla ei ole ollut mitään aikataulua eikä agendaa, ei myöskään paineita nähtävyyksien näkemisestä, olen pääasiallisesti vain ollut ja hengaillut, saamatta mitään kovin konkreettista aikaiseksi. Osittain syytän kyllä säätäkin, joka parhaina päivinä on jopa lähemmäs 40 astetta. Ihan turhan kuuma meikäläisen makuun. Olenkin palannut taas Shenzhenin aikaiseen elämääni, jota kutsuin "night crawler" -ajanjaksoksi. Istuin päivät kotona tekemässä töitä, ja poistuin kotoa iltaisin auringonlaskun jälkeen, kun ilma oli viileämpi.

Tämän reissun aikana olen valitettavasti potenut aika pahaa koti-ikävää. En tiedä johtuuko se siitä, että minulla on pitkästä aikaa oma koti odottamassa, vai siitä että ikävöin kissaani todella paljon. Olin jo Thaimaassa ollessani valmiina lähtemään kotiin ja samoja tuntemuksia koen edelleen. Nyt se johtuu tosin suurimmilta osin vain siitä, että olen niin tylsistynyt. Vaikka Taipei on kiva, ehdin viime kerralla näkemään jo lähes kaikki nähtävyydet, ja aasialainen kulttuuri nyt ei jostain kumman syystä enää säväytä niin paljon. Alun perinhän tulin tänne Hung-Yin takia, mutta reissun aikana meillekin on tullut muutamia mutkia matkaan, ja vaikka yhteiselomme on ihan sujuvaa, ei se ihan ole sitä mitä olimme alun perin suunnitelleet.

Olen huomannut itsessäni aika suuren muutoksen viimeisen vuoden aikana. En koe ainoastaan tulleeni vanhemmaksi - ensimmäistä kertaa elämässäni koen oikeasti raihnaistuneeni ja tulleeni vanhemmaksi niin henkisesti kuin fyysisesti - mutta koen myös muutoksen siinä, millaisena koen matkustelun. Tämä vuosi on minulle juhlavuosi matkustamisen kannalta. Ensimmäisestä soolomatkastani on nimittäin 10 vuotta! Muistelen, miltä matkustelu tuntui ennen... Alkuun se oli toki pelottavaa, mutta mitä enemmän maita tuli reissattua ja nähtyä, sitä enemmän pelot hälvenivät ja aloin siitä nauttimaan. Jaksoin tutustua uusiin ihmisiin, majapaikalla ei ollut niin väliä ja saatoin elää koko matkan kuppinuudeleilla jos parempaan ei ollut varaa. Tärkeintä olivat uudet kokemukset ja kohtaamiset.

Siirrytään ajassa 10 vuotta eteenpäin, nykyaikaan. Huomaan muutoksia itsessäni; minusta on tullut mukavuudenhaluinen ja hövelimpi rahankäytön suhteen. Enää en valitsekaan hostellia vain halvan hinnan perusteella, vaan minulla on kriteerejä ja toiveita niiden suhteen. Vieläkään budjettini ei anna periksi majoittua hotelleissa, vaikka salaa haaveilenkin siitä. Ennen halveksuin hotelleja, nyt viehätyn niiden tarjoamasta helppoudesta ja yksityisyydestä. Ei tarvitse odotella vessajonossa tai valvoa öisin kun muut meluavat... Ilmainen hotelliaamiainen on parhaimpia asioita, mitä tiedän. Ikä on saanut minut myös varovaisemmaksi. En koskaan ole ollut yllytyshullu, mutta nykyään kieltäydyn monista extreme-aktiviteeteista koska en uskalla tai halua. Moni hauska ja ikimuistoinen asia jää kokematta, koska olen liian varovainen. Satuin Thaimaassa ollessani lukemaan, kuinka yllättävän vaarallisia thaimaalaiset tiet ovat. Valehtelisin, jos väittäisin etten pelännyt koko yöbussimatkan ajan, että kolaroimme ja kuolemme kaikki. Tiedän, että se on ihan hölmöä, mutta samalla en osaa muuttaa näitä ajatuksia.

Olen myös huomannut, että harvat nähtävyydet saavat minussa enää vahvoja tuntemuksia aikaiseksi. Olen ollut onnekas - olen päässyt reissaamaan Euroopassa, Aasiassa, Oseaniassa ja Lähi-Idässä. Olen nähnyt vuoria, merta, hiekkarantoja, aavikkoa... Lähes kaikkia maailman pinnanmuotoja, eri muodoissaan. Mutta kun on nähnyt temppeleitä Kiinassa, Japanissa, Hong Kongissa, Taiwanissa, Malesiassa, Singaporessa, Nepalissa ja Taimaassa, kadottavat ne jossain vaiheessa hohtonsa, usko tai älä. Vuoret ovat upeita, mutta Himalajaa lukuun ottamatta niissäkin on kovin samanlaisia piirteitä maasta toiseen. Sama koskee hiekkarantoja. Tunnen oloni lähes ylimieliseksi kun en jaksa innostua pienestä vesiputouksesta Taipein kupeessa. Mutta miten mikään vesiputous voisi olla niin hieno, kuin ne jotka näin kansallispuistossa Australiassa?

Mietin, miten ihastuin niin kovasti Dubaihin, johon matkustimme viime keväänä. Ja tajuan sen nyt - matkakohteessa viehätti eniten sen erilaisuus, se, etten ole aiemmin ollut arabimaassa ja kaikki näkemäni oli minulle uutta ja ihmeellistä. Olen huomannut, ettei Aasia saa minussa enää aikaiseksi samanlaisia tuntemuksia. Kaikki on liian tuttavallista, liian tavallista. On kuin olisi tullut kotiin mutta samalla ei kuitenkaan. En minä tänne myöskään tarpeeksi kaipaa, että haluaisin muuttaa takaisin.

Kaksi kuukautta reissun päällä tuntuu liian pitkältä ajalta. Vaikka olenkin onnekas, ja minulla on sentään koti jossa asua Taiwanissa ollessani, eikä koko kahta kuukautta tarvitse viettää hostellissa. Mietin kuitenkin hiljaa mielessäni, että tämä tulee varmaankin olemaan elämäni viimeinen pitkä matka. Toki koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta siltä minusta tuntuu nyt. Haluan vihdoin asettua aloilleni ja keskittyä "aikuisena olemiseen"; hankkia työpaikan ja oman kodin, ehkä jopa sen koiran josta olen aina haaveillut. Matkustelu on kuitenkin aina ollut suuri osa minua enkä voisi kuvitella sitä kokonaan lopettavani. Mutta uskon että minun kohdallani on tullut aika normalisoitua ja matkustella niinkuin muutkin, viikon reissu siellä täällä, suunnaten sinne missä en ole vielä ollut. Olisi hienoa päästä käymään vaikka New Yorkissa tai Afrikassa, Islantikin olisi hieno pyhiinvaelluskohde hevosihmiselle. Ja haave nuoruudestani, Georgiakin, odottaa vielä vierailuani.

Lähestyessäni kolmeakymmentä ikävuotta, uskonkin että aion tästä lähtien panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Ehkäpä olen sen jo ansainnutkin, kaikkien näiden 10 vuoden jälkeen, jotka on tullut vietettyä jos jonkinlaisissa torakkamotelleissa. Tämä matka on ollut minulle kuin matka aikuisuuteen. Koen ensimmäistä kertaa vahvan muutoksen itsessäni, mutta samalla se ei tunnu pelottavalta - kenties jopa tervetulleelta. Vaikka tulevaisuus on epävarma, tunnen löytäneeni oman paikkani maailmasta. Ja se jos mikä tuntuu hyvältä!

Reissuun tuli muuten viime yönä pieni lisäys. Varasin ihan summa mutikassa lennot Vietnamiin, Hanoihin. Jotenkin se on kohteena jo kutkuttanut jonkun aikaa, ja täältä lentää sinne halvalla. Lennän Hanoihin ensi perjantaina ja palaan seuraavan viikon torstaina Taipeihin. Viimeisellä viikolla käyn ehkä vielä etelä-Taiwanissa, jos saan aikaiseksi.