Kunming & Dongchuan Red Lands (osa 1)



Yunnan on ollut mun ykkös-Kiinanmatkakohteissa jo ennen kun tulin Pekingiin. Kunming on Yunnanin pääkaupunki ja tunnettu siitä että siellä on "ikuinen kevät". Niinpä ajattelin, että keväällä tämä kevätkaupunki on varmaan keväisimmillään, joten varasin reissun vappuviikonlopulle, jolloin täälläkin maanantai on pyhäpäivä.

Meno oli Shenzhenistä Kunmingiin perjantaina iltajunalla noin puoli neljän aikaan. Matkan varrella ehti ennen auringon laskemista näkemään uskomattoman kauniit karstavuoret, jotka olivat minulle jo ennestään tuttuja Guilinista ja Yangshuosta. Tämä junamatka oli tähänastisista matkoistani varmaan yksi kauneimmista maisemien osalta. Matkalla pääsi vuorien lisäksi seuraamaan paikallisten työskentelyä ja vesipuhvelien käyskentelyä riisipelloilla.


Shenzhen North -asemalla oli paljon populaa pitkän viikonlopun takia.









Saavuin Kunmingiin vasta yöllä ja ainoa mahdollinen kulkuväine juna-asemalta hostellille oli taxi. Tämä vähän harmitti tiukassa taloustilanteessa, mutta olin laskeskellut että n. 10 km matkasta pitäisi selvitä noin 50 yuanilla, joten nappasin taksijonosta vanhan taksinrotiskon. Kuskilla meni hetki tajuta minne halusin mennä, mutta lopulta hän näpytteli osoitteen navigaattoriinsa ja matka alkoi. Navigaattorista näin, että matkan olisi pitänyt kestää 13 km, mutta lopulta päädyimme kiertelemään ties minkä tietullimaksullisten moottoriteiden kautta. Aloin hiillostumaan kuskille kun mittarissa oli yli 20 km ja seisoimme ruuhkassa tietullimaksupisteessä. Aikani tapeltuani kuskin kanssa lopputulema oli, että perille päästyämme hän veloitti minulta vain 60 yuania mittarin 90 yuanin sijaan, ja tämähän sopi minulle hyvin. Lopulta kuski pyyteli anteeksikin, kyllähän hän tiesi yrittäneensä vedättää. Mielestäni taksikuskien kanssa kannattaa täällä aina pysyä melko tiukkana vaikka he näennäisesti suuttuisivatkin siitä että moitit heidän reittivalintaansa tai matkan hintaa (osa teatteria). Jos tulee todella pahasti höynäytetyksi ja joutuu tiukkaan tilanteeseen, on yksi hyvä keino ottaa kuva kuskin ajoluvasta (joka pitäisi olla aina näkyvillä kojelaudalla). Yleensä viimeistään tässä vaiheessa kuskit rupeavat hieman perääntymään koska pelkäävät joutuvansa ongelmiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, stressistä huolimatta pääsin lopulta perille ja ilokseni huomasin että hostellini oli mahtavalla paikalla Guandu Ancient Townin kupeessa. Ehdin nopeasti vilkuilla aluetta ennen nukkumaanmenoa, mutta painuin pian pehkuihin sillä seuraavana aamuna herätys oli jo ennen kuutta.

Kunmingin taksikanta oli tosi vanhaa.

Guangdu Ancient Town




Aamulla lähdin tarpomaan kohti metroasemaa. Vanhakaupunki oli autio je hieman aavemainen mutta vaikutti todella mielenkiintoiselta. Yksi asia johon olin heti alkuunsa pettynyt Kunmingissa, oli se, että oletin Yunnanissa olevan puhdas ilma kuin Suomessa, mutta todellisuudessa saastetaso oli paljon Shenzheniä pahempi ja ilma oli melko harmaa. Eipä vaikuttanut kovin keväiseltä! Vanhastakaupungista poistuttuani löysin Mobiken ja poljin sillä n. 1 km matkan metrolle. Ehdin ensimmäiseen metroon ja suuntasin kohti Kunming North bus stationia.










Tarkoituksenani oli siis ottaa North bus stationilta bussi kohti Dongchuan Red Landia. Sen tarkempaa tietoa minulla ei yksityiskohdista ollut, kuin että tiesin bussin lähtevän pohjoiselta bussiasemalta puoli yhdeksältä. En edes oikein tiennyt varsinaista kohdettani, tiesin vain mihin bussiin minun tulisi hypätä (suuntana Fazhe). Suunnitelmani oli mennä mönkään heti alkajaisiksi, koska bussiasemalle saavuttuani lippuvirkailija sanoi ettei tänään ollut bussia Fazheen. Hetken aikaa hikikarpalot nousivat otsalleni sillä olihan kyseessä lauantai ja ehkä jostain kumman syystä tosiaan viikonloppuna ei bussia olisikaan... Lopulta paikalle kutsuttiin avuksi toinen virkailija joka osasi myydä minulle oikeat liput ja käski minun jäädä pois bussista Hongtudissa. Hän mainitsi jotain sen olevan turistikohde, josta sain hieman lohtua sillä "turistikohde" kuulosti siltä että siellä voisi olla muutakin kuin punaisia peltoja.

Bussi oli hyvin alkukantainen ja maailmaa nähnyt, mutta se oli melko täynnä heti alusta alkaen vaikka matkan varrella kyytiin noukittiin vielä lisää porukkaa. Sain bussikuskilta udeltua seuraavan päivän paluubusseista ja maksoin paluumatkan heti, jolloin hän lupasi tulla noutamaan minut klo 9:50 samasta paikasta mihin meidät muutamat jätettiin Hongtudissa. Bussimatka kesti viitisen tuntia ja maksoi 45 yuania suuntaansa. Matka oli pitkä ja puuduttava, mutta matkaa tehtiin pikkukylien läpi ja oli kiva päästä näkemään paikallisten elämää. Paikoitellen korkealta bussista näki courtyardien sisälle jossa vesipuhvelit ja ponit käyskentelivät, ja pientareilla perinteiseen tyyliin pukeutuneet mummot kantelivat vauvoja bambukoreissa selässään.

Bussin tuulilasissa lukee bussin reitti. Tässä lukee Kunming <--> Fazhe ja välissä vielä Hongtudi.




Bussiliput voi "lukutaidottomille" olla aika hepreaa, mutta tärkeimmät bongattavat ovat
reitti (Kunming 昆明 --> Hongtudi 红土地), päivämäärä ja aika (2017-04-29 08:30) ja hinta Y 43.
Busseissa on usein vapaat istumapaikat, ja jos penkkejä ei riitä, voi istua
käytävällä muovijakkaralla... Lipussa kuitenkin lukee paikkanro 8.


Välipysähdys


Vasemmanpuolinen parakki oli WC, missä lattiareijät oli vierivieressä ilman minkäänlaisia seiniä tai näköestettä,
siellä sitten rivissä pissattiin kuin kanat orrella.

Välillä tiet oli pomppuisia ja huonokuntoisia...

... ja kapeita...

Hongtudiin päästyämme olin ilahtunut, sillä kyseisessä kylässä oli majapaikkoja ja ravintoloita, joten en joutuisi asumaan taivasalla ja olemaan nälissäni seuraavaan päivään asti. Kävin muutamassa guesthousessa kyselemässä huoneen hintoja ja kaikissa näytti olevan saman näköiset huoneet. Siistejä ja kookkaita, mutta kylmiä kuin jääkaappi. Parissa ensimmäisessä hinta oli 80 yuania yöltä, mutta lopulta löysin huoneen 60 yuanilla ja sinne asetuin. Huone oli tosiaan muuten tosi hieno ja uutuudenkarhea, mutta sisällä oli kylmempi kuin ulkona! Onneksi sängyssä oli sähkölämmitettävä patja...










Lähdin heti katselemaan maisemia jotka olivat kylästä katsoen todella upeat. Hongtudissa ei ole siis muuta viihdykettä tai näkemistä kuin ympäröivät pellot ja vuoret, mutta ne riittivät minulle. Maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit ja ihmisiä oli todella vähän. Tosin tiellä oli paljon trafiikkia, sillä monet turisteista olivat tuleet omilla tai vuokra-autoillaan ja ajoivat nähtävyydestä toiseen ottamaan kuvia. Kunmingissa oli tapana töötätä aina kun toista ajoneuvoa tai ihmistä ohitettiin, jonka takia melua oli paikoitellen enemmän kuin tarpeeksi, mutta onneksi tiellä ei kuitenkaan mitään ruuhkaa ollut. Itse kävelin paikasta toiseen ja istuskelin pitkän tovin mäennyppylällä, josta oli hienot maisemat pelloille. Oli kiva istua pitkästä aikaa jossain paikassa, missä ei ollut yhden ainutta toista ihmistä, ja kuunnella kun tuuli ujelsi korvissa. Tielle palatessani löysin puskasta pari vuohipaimenta yhden kutun ja kaksi pikku-kiliä. Mummeli antoi minulle karamellin, mutten ymmärtänyt oliko minun tarkotus syödä se itse vai antaa vuohelle. Hämmennyksissä sitten söin sen itse, koska karkkien syöttäminen vuohelle tuntui hieman hassulta ajatukselta, vaikka kaikkeahan nuo loputtomalla ruokahalulla varustetut eläimet söisivät!





Vuohipaimen ja vuohet




Hongtudista seuraava kylä oli Huashitou, jonne matkaa oli vain pari kilometriä, jos sitäkään. Siellä oli kova rakentaminen käynnissä niinkuin koko alueella. Välillä rakennusmateriaaleja siksakkisia vuoristoteitä pitkin tuovia rekkoja oli ihan ruuhkaksi asti ja paikalliset ahkeroivat puolivalmiiden rakennusten katolla. Alueesta varmaan yritetään tehdä nykyistä suositumpaa turistinähtävyyttä, joten olen iloinen että ehdin näkemään sen vielä kun se oli "alkuperäisessä" tilassaan.

















Iltaa kohden alkoi jalat jo hieman painaa kaikeasta kävelystä, mutta kyllähän se silti piti vielä käydä siellä pelloillakin ihailemassa maisemia. Lopulta suhasin edes-takas kylänraittia koska päätin pelloilla poukkouilun jälkeen palata vielä sinne mäennyppylälle jossa aiemmin päivällä sain istuskella yksin. Katselin siinä sitten yksinäisyydessä auringonlaskua, harmi vaan että iltaa myöten tuli niin kylmä ja kova puhuri, ettei siellä ylhäällä jaksanut kovin kauaa nököttää. Pitkästä aikaa sai tuntea millaista on olla sormet kohmeessa! Tälle reissulle kannattaa siis varata lämmintäkin vaatetta mukaan, vaikka päivällä ulkona olikin ihan lämmintä. Illallisen nautin guesthouseni yhteydessä olevassa ravintolassa, jossa nuudelisoppa oluen kera kustansi muistaakseni noin Y15. Kyllä niiden ja pitkän päivän jälkeen uni maittoi!














Pieni, uusi ystävä






Kylmä!




Aamulla heräsin ennen kukonlaulua, jo kuudelta, katsomaan auringonnousua. Lähtiessäni ulkona oli vielä pimeää, mutta valoisaa tuli nopeasti. Liikkeellä ei minun lisäkseni ollut ketään muita, ja viiletin peltojen läpi oikoreittejä takaisin eiliselle kyttäyspaikalleni. Siellä sitten istuskelin ja odottelin auringon nousua, nautin hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä ja luonnon rauhasta.










Pahoittelut taas kuvien runsaudesta, paikka oli vaan niin uskomattoman hieno! Juuri kuvien suuren määrän vuoksi päätinkin jakaa tämän Kunming-postauksen kahteen osaan. Seuraavassa tekstissä kerron kahdesta Kunmingista viettämästäni päivästä ja käynnistäni Yunnan Nationalities Villagessa.

Loppuun vielä video auringonnoususta. Kuvattu vapaalla kädellä ja sen huomaa... Nopeutettu x10.




You Might Also Like

1 kommenttia

Flickr Images