Tällä viikolla päästiin Helsingissä todistamaan harvinaista tapahtumaa, kun Kiinan presidentti Xi Jinping oli valtiovierailulla Suomessa. Suomen asiat täällä Shenzhenissä kuitenkin välillä tuntuvat kovin kaukaisilta, joten tämänkertaisessa kirjotuksessa keskityn oman elämäni valtiovierailuun; nimittäin viime viikolla äitini tuli kera salmiakkien ja ruisleipien kylmästä Suomesta lämmittelemään hetkeksi Etelä-Kiinan lämpöön.

Äidin lennon oli määrä saapua Hongkongiin lauantaina aamulla, mutta kuinka kävikään... Lento peruttiin ja korvaava lento monen mutkan kautta saapui vasta sunnuntaina. Itse olin kuitenkin lähtenyt Hongkongiin jo perjantaina illalla, heti suoraan töistä, odottamaan valtiovieraan saapumista aikaisin lauantaina. Niinpä suunnitelmien muututtua, lauantaille piti hienoisen pettymyksen saattelemana keksiä jotain korvaavaa toimintaa ja päätinkin lähteä kauan haikailemalleni trekkaukselle Dragon's Backiin. Odotukset olivat korkealla, mutta viime kerran Lamma Islandin haikin jälkeen Dragon's Back oli hieman laimea. Parasta antia olivat kuitenkin hienot maisemat, hiljaisuus ja luonnon tuoksu. Niitä onkin Shenzhenin vilskeessä päässyt tulemaan ikävä. 

Aikaisin seuraavana aamuna lähdin kohti Hongkongin Check Lap Kokin lentokenttää, jossa en kauaakaan joutunut odottamaan ennen kuin odotettu vieras ilmestyi lasiovien takaa odotusaulaan. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme Kowloonin sykkeeseen. Majoituimme samassa guesthousessa Golden Crown Courtissa kuin viime kerralla Hongkongissa matkatessani. Hetken aloille asettumisen jälkeen lähdimme Victoria Harbourin kautta lautalla kohti Centralia ja kiertelimme sil puolel jokkee päivän, ja illalla palasimme Kowlooniin ja kävimme Temple Street marketilla.

Toisena päivänä lähdimme käymään Macaossa, mikä ei sinänsä ollut ihan helppo tehtävä koska lauttaterminaalin löytäminen tuotti hieman vaikeuksia. Olisin luullut sen olevan muiden lauttaterminaalien kupeessa, mutta se olikin kauempana, Kowloon Park Drivella. Pääsimme siis lähtemään matkaan melko myöhään, mikä oli hienoinen pettymys kun tarkoituksena oli vierailla kyseisellä erityishallintoalueella vain päiväseltään. Saimme liput 11:30 lähtevään lauttaan, ja rajamuodollisuuksineen matkaan meni noin pari tuntia. Macaoon tarvitsee siis mennä passintarkastuksen läpi, mutta suomalaisilta sinne ei vaadita viisumia. Paluuliput varasimme 19:30 lähtevään lauttaan. Liput yllättivät kalleudellaan, hinta per suunta oli noin 180 HKD, eli noin 25 €. Mutta onneksi paikka oli hintansa väärti!

Macau on entinen Portugalin siirtovalta, ja portugalilaisuus oli siellä vahvasti esillä. Se oli mahtava sekoitus itää ja länttä ja eurooppalaisuus oli näkyvämpää kuin esimerkiksi Hongkongissa. Kadunkyltit ja opasteet olivat kiinaksi ja portugaliksi, kadut olivat kapeita ja talot Etelä-Eurooppalaisia. Macaon erikoisuus ovat kasinot, joiden ansiosta siellä liikkuminen oli erittäin helppoa. Satamasta lähti lukematon määrä ilmaisia kasinobusseja, joilla pääsi huristelemaan ympäri Macauta ja Taipan saarta. Itse suunnistimme ensitöiksemme Taipaan ja Venetian-kasinolle, joka kaipa on yksi kuuluisimmista kasinoista. Macauta ei turhaan kutsuta Aasian Vegasiksi. Vaikken Las Vegasissa olekaan päässyt käymään, voisin kuvitella siellä olevan juuri tällaista: övereitä kasinorakennuksia, joista raha tihkuu ikkunoista sisään. Ihan vaikka vaan yhdessä kasinossa olisi voinut viettää koko päivän kierrellen, niin valtavia ne olivat ja niin paljon nähtävää ne sisälsivät. Valitettavasti meidän aikamme oli rajallinen, joten kävimme tutustumassa Venetsian katukuvaan (kasinon sisälle oli siis rakennettu mini-Venetsia kanaalineen päivineen) sekä Parisian-kasinon ulkopuolella nököttävään Eiffel-torniin. Tämän jälkeen hyppäsimme taas bussiin ja huristelimme takaisin Macaun puolelle, Grand Lisboa -kasinon liepeille josta jatkoimme jalan vanhaan kaupunginosaan ja Pyhän Paulin katedralin raunioille. Itse rakastuin Macaun katukuvaan ja henkeen ihan totaalisesti, ja lähtisin sinne mielellään uudestaan. Kasinot jäi tällä kertaa näkemättä iltavalaistuksessa, sillä lautalle piti kiirehtiä passintarkastuksen vuoksi tarpeeksi ajoissa. Mutta kaipa sitä pitää aina jättää jotain seuraavallekin kerralle! Macaussa muuten turistin elämää helpotti myös se, että siellä pystyi kaikkialla maksamaan Hongkongin dollareilla, eikä rahaa siis tarvinnut erikseen vaihtaa. Macaun oma valuutta on Pataca.

Viimeisenä honkkaripäivänä olin suunnitellut reissua Lantau-saarelle isoa Buddhaa katsomaan. Aamun aloitimme kuitenkin lähtemällä aamukahveille Victoria Peakille. Ilma ei ollut mikään älyttömän kirkas, mutta sää oli hyvä ja mäkkärin aamumätöt maistuivat erinomaisilta ulkoilmassa, auringon paistaessa. 

Ngong Pingin kaapelivaunu oli suljettu, joten lähdimme matkaan kohti Lantauta Centralista lautalla. Mui Wo:on saavuttuamme hyppäsimme bussiin nro 2 ja huristelimme pitkän matkan saaren läpi Ngong Pingin kylään. Yllättäen bussi ajoi ihan ylös asti, eikä haikkaamista tai kiipeämistä vaadittu muuten kuin ne muutama hassua porrasta, jotka piti kivuta Big Buddhan juurelle. Buddha oli vakuuttava ja kylä ihan mahtava: henkilökohtainen suosikkini oli alueella vapaasti käyskentelevät naudat, jotka ahdistelivat eväitään syöviä turisti-parkoja. Lantaussa näytti olevan paljon mielenkiintoisia rantoja ja kävelyreittejä, ja sielläkin olisi voinut helposti viettää pidemmän aikaa. Ngong Pingistä lähti takaisinpäin kaksi bussia, muistaakseni numero 23 olisi vienyt suoraan metroasemalle mutta sen jono oli varmaan kilometrin mittainen. Niinpä päätimme palata samaa reittiä kuin tulimmekin, eli bussi nro 2:lla Mui Wuoon ja sieltä lautalla Centraliin. Bussimatka kesti noin 45 min ja lautta 30 min.

Tiistaina illalla suuntasimme kohti Manner-Kiinaa, ja metrolla ajelimme Luowun/Luohun rajapisteelle. Honkkareista ei olisi millään tehnyt mieli palata Kiinan puolelle, mutta pakkohan se oli sillä keskiviikkona oli taas aamulla paluu töihin. Miniloma oli kyllä tehnyt hyvää, ja kiristyneet hermot saaneet kauan kaipaamaansa lepuutusta. Hotelliksi olin valikoinut The Pavilion Century Towerin, joka on ihan toimistoni kupeessa. Kyseisessä 4 tähden lukaalissa oli myös uima-allasalue saunoineen, kuntosali ja tenniskentät. Hinta ei ollut Shenzhenin halvimmasta päästä, mutta hinnalle sai kyllä vastinetta. Huone oli varmaan isoin hotellihuone, jossa olen ikinä ollut, ja pitkän päivän päätteeksi oli taivaallista päästä rentoutumaan saunan lauteille.

Viime kerran postauksesta on jo niin pitkä aika, etten olekaan ehtinyt päivitellä kuulumisia. Uudet tuulethan ovat puhaltaneet varsin voimakkaalla volyymilla, sillä vanha, lievästi sanottuna rupuinen toimistomme muutti uusiin, hienoihin tiloihin maaliskuun puolessavälissä. Siispä oli aika alkaa etsiä uutta kämppääkin, koska vanha sijaitsi kaukana keskustasta, lähellä vanhaa toimistoamme. Nyt uuden toimiston ollessa lähellä keskustaa, ei ollut mitään mieltä jäädä kauas lähiöön, josta töihin joutui tekemään matkaa ruuhkametrossa tunnin suuntaansa. Lopulta löysin wechatin kautta välittäjän, joka antoi minulle erään tytön yhteystiedot. Hänellä oli huone vapaana jaetussa asunnossa kesäkuun lopulle asti. Ja sehän sopi meikäläiselle hyvin, sillä näillä näkymin suunnittelen Suomeen paluuta jo heinäkuun alussa. Mikä parasta, asunto sijaitsee vain 15 minuutin pyöräilymatkan päässä uudelta toimistolta ja se on muutenkin loistavalla paikalla. Vuokrakin on parisataa halvempi kuin aikaisemmassa huoneessa, joten olen enemmän kuin tyytyväinen. Nyt asun kahden kiinalaisen tytön kanssa, ja yhteiselomme on ollut saumatonta. Tunnen viihtyväni täällä paljon paremmin, vaikka aikaisempi asuntoni oli paljon uudempi ja hienompi. Muutamista torakoista huolimatta tämä paikka tuntuu enemmän kodilta, ja tieto siitä että parin askeleen päässä on Lizhi Park - yksi Shenzhenin suurimmista puistoista - tekee mielen rauhalliseksi.

Hongkongista äiti tuntui tykkäävän, mutta olin ihan varma, että Shenzheniä hän tulee inhoamaan: töykeitä itsekkäitä ihmisiä jotka eivät osaa käyttäytyä, likaa ja roskaa kaikkialla, tuuppivat kansalaiset ruuhkametroissa, englannintaidottomuus, nähtävyyksien vähyys. Pelkoni olivat kuitenkin aiheettomia ja äiti viihtyi täällä hyvin: hän kävi itsenäisesti Lizhi Parkissa, Window of the Worldissa ja Luohun marketeilla. Yhdessä kävimme Dongmenin ostoskadulla, ja viikonloppuna Darranin saavuttua Pekingistä, kiipesimme pitkän matkan (edestakaisin 20 km!) Wutong-vuorelle ja vierailimme Dafenin öljymaalauskylässä. Kaikilla tuntui olevan kivaa, ja liian nopeasti koitti valtiovierailun viimeinen päivä. Sunnuntaina äiti lähti takaisin Hongkongiin, josta maanantaina lensi takaisin Suomeen. Darran oli Shenzhenissä vielä maanantain ja tiistain, jotka olivat vapaita Qingmingjien eli haudanlakaisunpäivän takia. Itse jouduin palaamaan sorvin ääreen jo tiistaina, joten yhteinen aikamme jäi valitettavasti odotettua lyhyemmäksi. Nyt toivon vaan, että huhtikuu menee nopeasti ja toukokuussa näemme jälleen. Olenpa vähän miettinyt Singaporeenkin lähtemistä toukokuun lopulla, mutta siitä sitten lisää myöhemmin. 

Mt Wutong:

Dafen: (osa kuvista otettu jo aiemmin)

Sain muuten kunnian aloittaa e-villen instagram-tilin ylläpitämisen, eli käykäähän kaikki seuraamassa: @evillecom! Luvassa on takuuvarmasti ihan huikeaa settiä. :)