Australia on aina ollut matkustuksen bucket listilläni kärkipaikalla niin kauan kuin muistan. Niinpä myös odotukset tälle reissulle olivat melkoiset; vaikka matkasuunnitelmia en ollut tehnytkään ennen koneeseen astumista, odotin kai kaiken vain järjestyvän niin kuin Taiwanin matkallakin. Vastoinkäymiset alkoivat kuitenkin jo heti saavuttuani hostellille, koska olin aikaeroista hölmistyneenä varannut huoneen vasta seuraavasta paivasta alkaen. Kello oli jo 23 paikkeilla illalla, eikä hostellissani ollut enää tilaa. Jätin tavarani säilöön ja lähdin kävelemään Sydneyn öisiä katuja. Hetken mielessäni kävi jo vaihtoehto majoittua puiston penkille; olinhan vasta saapunut kaupunkiin, voisin kierrellä paikkoja ja nukkua pari tuntia, sitten aamulla suunnata hostellille. Tajusin kuitenkin, että jos tekisin niin, menisi seuraavakin päivä ihan hukkaan koska nukkuisin todennäköisesti monta tuntia paivalla. Niinpä varasin booking.comista ensimmäisen vähiten kiskurihintaisen hostellihuoneen yhdestä Pitt Streetin backpacker-hostelleista. Paikka oli melko hirveä, mutta olipahan ainakin seinät ympärillä ja katto pään päällä.

Sydneyssä minuun iski lähes heti saavuttuani ennalta odottamaton koti-ikava. Ei Suomeen, vaan Kiinaan. Miksi? Ensimmäinen shokki oli hintataso. Osasin odottaa Australian olevan kallis, mutta vielä koskaan aiemmin en ole matkustanut Suomea kalliimpaan matkakohteeseen. Sydneyssä kaikki on kallista: majoitus, julkinen liikenne, ravintolat, ruokaostokset, juomavesi (myohemmin selvisi että kraanavettakin voi juoda), alkoholi, tupakka (vaikken polta, mutta kuulin että askit maksaa tyyliin $1 per savuke), vaatteet, nähtävyydet... Lisaksi hinnoittelussa ei ole mitään järkeä, koska kahden pysäkin välinen junamatka maksaa saman verran kuin kahden tunnin matka, ja lentäen pääsee puolet halvemmalla kuin pitkänmatkan bussilla. Sateisena päivänä halusin käydä elokuvissa, mutta lipulla oli hintaa $21,50... Jäi elokuva näkemättä. Kuumalla ilmalla jaatelo olisi maistunut, mutta Ben&Jerry's-purkki maksoi $14...  Jäi jäätelö syömättä. Pariin paivaan en raaskinut syoda mitaan, koska kaikki oli Kiinan jälkeen niin kallista. Yllatyksekseni sushi oli melko hyvaa hinta-laatusuhteeltaan, joten sillä selvisin muutaman ensimmäisen paivan.



Julkinen liikenne toimii Sydneyssa hyvin ja silla paasee moneen paikkaan, mutta jokainen yhdensuuntainen matka maksaa ainakin $5, lauttamatkat enemmän. Latasin viikon aikana Opal-matkakorttiin varmaan $60 dollaria, ja tein yhteensä korkeintaan 10 matkaa. Ja siihen laskelmaan ei vielä sisälly $17 lentokenttäjunan riistohinta, jonka saa siis pulittaa n. 6 km matkasta paikallisjunalla kentältä keskustaan tai vice versa. Matkakortista ei sentaan tarvinnut maksaa mitaan, mutta minimilataussumma on $10 ja rahoja ei saa takaisin jos kortille jää ylimaaraista.

Suurin ahdistus reissussa muodostui siis huolesta siita, etta miten saan varani riittamaan. Ja eivathan ne ensimmaisen viikon jalkeen tupanneet riittamaankaan. Onneksi opintolainaa saa anottua näppärästi netistä, lainapäätöstä odotellessa... Huoh. 

Niin, se koti-ikava. Kuka hullu sinne Kiinaan nyt kaipaa? Niinpä, näin minäkin ajattelin, mutta välillä kaipuu oli niin kova että olisi tehnyt mieli purskahtaa itkuun. Kiinassa olen tottunut toimimaan kiinalaisten tavoilla, ja nyt pitikin yhtäkkiä osata kayttaytya: vieraita tervehditään, kaupassa kiitetään, puistossa harrastetaan small talkia, kaikkea pyydetaan anteeksi, kaikille hymyillaan, tietä ei saa ylittää kuin suojatien kohdalta ja vihreää valoa pitää odottaa ikuisuus, ravintolassa syodaan sivistyneesti haarukalla ja veitsellä... Niin, kuulostaa varmaan hassulta mutta minulle - Kiinaan oikein mainosti integroituneelle - tämä oli eräänlainen kulttuurishokki! Lisaksi joka paikassa tuntui olevan kännisiä teinejä joilla oli hädin tuskin mitään päällä (kiinalaiset pukeutuvat melko konservatiivisesti ja humalaisia näkee todella harvoin). Kiinalaista uuttavuotta toivotettiin joka kaupan ikkunassa, ja kadut olivat aasialaisia tulvillaan (17% Sydneyn asukkaista on aasialaistaustaisia), mikä ei sekään osaltaan auttanut koti-ikavaan.

Jottei koko postaus menisi ihan valitukseksi, kyllä mina jotain onnistuin tekemäänkin. Kävelin Coogee Beachilta Bondille ja ihailin kauniita merimaisemia, löysin heppatallit Sydneyn keskustasta ja kävin taputtelemassa polleja, kelluin pariin otteeseen hostellin viereisen maauimalan altaalla, osallistuin Sydneyn mielenkiintoiselle walking tourille, kävelin luontoreittia Manleyyn ja palasin lautalla, juhlin Australia-paivaa ja kiinalaista uuttavuotta Sydneyssa, tein parin päivän reissun Blue Mountains National Parkiin ja kävin Wildlife Parkissa silittelemässä koaloja ja kenguruita. Huomenna - viimeisenä paivanani - menen vielä kaymaan Palm Beachilla, joka on parin tunnin bussimatkan paassa Sydneyn keskustasta.

Mutta hetkinen.... Miten niin viimeisenä paivana? Eikö minun pitänyt olla Australiassa kolme viikkoa? No... Siitä pääsemmekin seuraavaan puheenaiheeseen. Suunnitelmana oli olla Sydneyssa ensimmäinen viikko odotellessani viisumia ja passia takaisin suurlahestystosta (viisumi myönnettiin, mutta passin saa takaisin vasta huomenna - 3 paivaa myohassa - koska Australia-paiva ja kiinalainen uusivuosi...). Taman jälkeen lähtisin bussilla Brisbaneen tapaamaan yhtä vanhaa koulukaveria, joka nyt majailee siellä, ja jota en ole moneen vuoteen nähnyt. Kävin ostamassa jo hop on hop off -bussilipunkin, joka 100 euron hintaan antaa matkustaa 30 päivän sisällä Sydneysta Brisbaneen tehden niin monta välietappia kuin haluan. Tarkoitus oli viettää pari viikkoa tien paalla ja lentää sitten takaisin Sydneyyn. Erinäisistä syistä johtuen sain kuitenkin paahanpiston lahtea koko Australiasta ja karata kotimatkalla Singaporeen viikoksi. Nopeat laskelmat osoittivat, että uudet lentoliput ja hostellit Singaporesta saa yhteensä halvemmalla kuin jos jäisin Aussilaan. Niinpä alkoi matkasuunnitelmien mullistaminen, josta lopulta tuli sellainen surkeiden sattumusten sarja, etten siihen jaksa edes välttämättä palata. Sanotaanko nyt lyhytkaisyydessaan näin: bussilipusta en saanut kuin puolet takaisin koska ostin sen väärästä puljusta, lentoliput ostin väärälle paivamaaralle ja paivaa ei voinut muuttaa tai rahoja saada takaisin... Voin sanoa, että jo entisestään katastrofaalisessa finanssikriisissä tämän tason taloudelliset riemuvoitot eivät tuntuneet kovin mukavilta saavutuksilta. Kyynel jos toinenkin tuli vuodatettua harmituksesta, mutta onneksi eras pelastava enkeli osti minulle uudet liput ja alteroitu matkasuunnitelma pistettiin uudelleen kaytantoon: ylihuomenna lahden aamupaivalla kohti Singaporea!

Kirjoitan tätä viimeisen Aussi-hostellini koneelta, jossa ei ole ààkkòsnàppàimistòà, eika oikeinkirjoitus-sanakirjakaan saa joka sanaa korjattua. Niinpä teksti on varmaan vahan hankalalukuinen, siitä pahoittelut. Päätin kuitenkin tehdä tämmöisen missä mennään -päivityksen ennen maasta poistumista. Teen sitten paremmalla ajalla erikseen postaukset kuvineen kaikista paikoista, joissa kävin. Lupaan että ne tulevat olemaan vahan iloisemmassa hengessä kirjoitettuja. Talla hetkellä olen vain aika täynnä koko tätä maata ja haluan taalta pois niin nopeasti kuin mahdollista. 

Myöhäiset kukon vuoden onnittelut kaikille lukijoille! 新年快乐!

Tavataan Singaporessa!