Pääsipä vahingossa käymään niin, etten ehtinyt blogissa lainkaan toivottamaan hyvää joulua. Eli tehdäänpä se nyt heti alkuun, vaikkakin hieman myöhään: hyvää joulua kaikille lukijoille! Myöhästymiselle on kuitenkin ihan hyvä syy, tosin en oikein edes tiedä mistä aloittaisin tämän uskomattoman tarinan kertomisen...

Kuten ehkä jo tiedätte, jouluksi ja uudeksivuodeksi olin varannut lennot Taiwaniin. Tarkoituksenani oli siis viettää täällä kymmenisen päivää ja reissata yhden tutun kanssa, mutta se suunnitelma kariutui melko nopeasti ja sen jälkeen olin vähän laiska tekemään uutta matkasuunnitelmaa. Vielä lähtöpäivänä olin perua koko reissun koska intressit olivat nollassa eikä joulun vietto yksin, vieraassa maassa, tuntunut kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta. Lisäksi lähtöaamuna oli melkoiset olot, koska lähdimme edellisenä päivänä suomiporukalla juhlistamaan viimeistä yhteistä iltaamme Pekingissä.

Olin varannut halvat lennot, joissa on pitkät välilaskut Shangdong-provinssin piskuisella lentokentällä keskellä ei mitään. Vieressäni koneessa istui kiinalainen tyttö, jonka kanssa poistuimme koneesta viimeisinä, molemmat punaisine rinkkoinemme. Sujuvalla englannilla tyttö kysyi ihmeissään, oliko tämä todella matkakohteeni... Nauroin ja sanoin että ei suinkaan, vaan tarkoituksenani on suunnata jatkolennolla Taipeihin. Ja kuinka ollakaan, vierustoverillani oli sama agenda! Matkasuunnitelmistamme löytyi muitakin yhtäläisyyksiä, sillä olimme varanneet melkein saman paluulennonkin, Xin tosin lentäisi takaisin 2.1. ja minä 1.1.

Hyvin pian kävi ilmi, ettei minulla ollut mitään reissusuunnitelmia, kun taas Xin aikoi tavata amerikkalaiset ystävänsä Taipeissa ja sieltä aloittaa yhdessä heidän kanssaan roadtripin Taiwanin itärannikolle. He olivat vuokranneet 7-paikkaisen auton kuskeineen, mutta olivat vain nelistään, joten Xin kysyi haluaisinko lähteä mukaan. Itse olin ajatellut suunnata länsirannikolle, mutta kansallispuistot, vuoristo ja rannat kuulostivat paljon kiinnostavammilta kuin länsirannikon kaupunkikohteet. ItTäyskäännöksen teko reissusuunnitelmiini ei siis vaatinut paljon taivuttelua, ja tunnin sisään minulle täysin vieraan ihmisen tapaamisesta peruutin kaikki varaamani hostellit ja varasin uudet uuden ystäväni matkasuunnitelman mukaan.

Perille Taipeihin pääsimme vasta myöhään illalla, ja seuraavana aamuna tapasimme koko matkaporukalla. Jenkit Paul ja Malina työskentelivät fysioterapeutteina Xinin kanssa Pekingissä. Lisäksi matkassa oli myös mukana Paulin vaimo Keisha. Kaikki olivat todella mukavia ja toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi mukaan matkalleen - ilman ennakkoluuloja. Jouluaaton aamuna lähdimme matkaan kohti itärannikkoa ja Hualienia. Neljän ajopäivän aikana ehdimme ihailla vaihtuvia maisemia auton ikkunasta, käydä temppelissä, syödä tuoreita mereneläviä kalastajakylässä, maistella paikallista viskiä, ihailla luonnon suuruutta rotkon pohjalta, käydä night marketilla syömässä paikallisia herkkuja, vierailla hylätyssä sokeritehtaassa ja syödä jäätelöä joka oli maustettu brandylla ja wasabilla, nähdä kravun kääntöpiiri, vierailla paikallisella maitotilalla ja syöttää strutseja, ihailla meren pauhua kallioilta, nauttia  lihaisa jouluateria amerikkalaisessa grilliravintolassa, syödä maailman paras brownie-annos, kiivetä vuorelle, syödä kokonainen kana päineen ja jalkoineen, jahdata lampaita sekä katsella auringonlaskua ja -nousua järven rannalta. Eilen yhteinen taipaleemme päättyi Taichungin kaupunkiin, johon minä ja Xin jäimme yöksi ja muut jatkoivat matkaansa Taipein kautta takaisin Pekingiin.

Ihmiset usein kysyvät minulta, miten uskallan matkustaa yksin. En tiedä, mitä uskallettavaa siinä on... Jos toinen vaihtoehto on jäädä kotiin, ei minun tarvitse montaa kertaa harkita, mitä teen. Jokaisella yksin tekemälläni matkallani olen aina tutustunut uusiin ihmisiin, mutta tällä kertaa onni todella potkaisi minua! Joulun ihme tapahtui, ja sain maailman parhaan joululahjan. Yksinäinen, harmaa joulu vaihtui ystävien ja seikkailujen täytteiseksi. Muuta en olisi osannut edes toivoa!

Teen reissusta kuva- ja videopostauksen kunhan pääsen takaisin Pekingiin. Tällä kertaa gopro on ollut ahkerassa käytössä, ja aion myös olla ahkera ja editoida videon hetimiten. Siihen asti; terveiset sateisesta Taichungista ja hurmaavaa loppuvuotta! Tavataan ensi vuoden puolella!