Torstaina googlettelin kämpillä mitä Pekingissä voisi tehdä Zhongqiujien aikaan, ja löysin jutun Wanpingin Tempe Fair:ista, josta siis ei ollut sen tarkempaa kuvausta kuin paikan osoite ja että tapahtuma on jokavuotinen. Kysyin yhtä koululla tutustumaamme poikaa mukaan oppaaksi, ja sovimme tapaavamme illalla metroasemalla. En siis tiennyt yhtään, oliko festivaali illalla vai päivällä, mutta kaiken järjen mukaan kuujuhlan aikaan luulisi näkemistä riittävän myös illalle. Usko meinasi loppua metromatkan kestettyä kolme varttia ja bussimatkan toisen mokoman, mutta paikan päältä löysimmekin mitä ihastuttavimmat (todennäköisesti feikit) kaupungin muurit ja vanhan kaupungin niiden sisällä. Koko homma oli hienosti koristeltu valoin. Muurien sisällä kävelyn jälkeen suuntasimme Marco Polon sillalle, jonne piti maksaa Y20 sisäänpääsymaksu. Silta oli hieno iltavalaistuksessa, mutta oikeastaan mitään muuta siellä ei ollutkaan. Oppaamme osti meille paperilyhdyn, jonka yritimme sytyttää useaan otteeseen, mutta aina joku aasi tuli sen tallomaan sammuksiin koska olimme "väärässä paikassa". Kiina... Lopulta löysimme paikan jossa oli muitakin lyhdyn sytyttäjiä, ja saimme hajonneen lyhtymme tilalle kaksi uutta ystävälliseltä papparaiselta. Sytyttämisen suhteen oli hieman ongelmia, mutta kolmas kerta toden sanoo, ja vihreä smiley-lyhtymme lähti matkaan. Joen rannalta lyhtyen leijailu oli lähes maaginen näky, jota en tule hevillä unohtamaan! Illalla vielä kävimme Fengtai-kampuksen vieressä illastamassa katugrillin antimia. Sanoisin, että ilta oli kaikin puolin onnistunut!

Perjantaina lähdimme luokkakaverimme kanssa 798 Art Districtille, jossa meistä kukaan ei ollut vielä käynyt aikaisemmin. Paikka ylitti odotukset joka suhteessa, koska se oli hyvin epäkiinalaisen boheemi. Kävijöitä oli paljon, muttei häiritsevästi. Moniin näyttelyihin pääsi yllätyksekseni ilmaiseksi, koska Kiinassa on tavallista että kaikesta mahdollisesta nyhdetään rahaa. Kävimme Andy Warholin näyttelyssä, johon oli sisäänpääsymaksu. ISIC-opiskelijakortilla kuitenkin sai opiskelija-alennuksen. Win! Kotimatkalla kävimme syömässä Xi Jipingin suosittelemassa baozi-ravintolassa, josta siis sai niitä pullan tapasia nyyttejä, joissa on liha- tai kasvistäyte. Ja hyviähän ne olivat väkisinkin, kun kerran kelpaavat Kiinan päämiehellekin...

Kuten jo mainitsin, yritän nyt aktiivisesti päivitellä tänne Pekingin tapahtumia ja myös muita juttuja. Suunnitelmissa on muun muassa tehdä postaus meidän koulusta ja Kiinassa reissaamisesta. Pari muutakin ideaa on ollut vireillä. Ja blogille pitäisi nyt keksiä uusi nimi! Nykyinen kun on vähän vanhentunut... Ja en edes mainitse niitä videoita... Gopro on ollut aktiivisessa käytössä mutta tällä hetkellä intressit videoiden editoimiseen on next to zero. Syvimmät pahoitteluni.

Lisättäköön vielä updatena, että oleskelulupaa on nyt anottu! Päivitän tiedot aiemmin tekemääni viisumi-postaukseen, jota lupasin päivittää kun saan tarkempaa tietoa aiheesta. Seuraava etappi on lähettää työhakemus CIMO:on Finpron trainee-paikasta Pekingin toimistolla. Jännittää jo nyt ihan hulluna, enkä oikein tiedä miten päin olisi. Tällä hetkellä kun minulla ei oikeastaan ole mitään Plan B:tä, mikä on vähän huono juttu, tiedetään... Mutta tässä sitä nyt opetellaan sitä optimistisempaa elämäntapaa! Toivottavasti ei kostaudu...

Ai niin! Kuvia selatessa tuli mieleen, että mainitsemisen arvoisia olisivat ehkä olleet vielä viimeaikaiset käyntimme Ikeassa, Guijie:n ravintolakadulla, Jingshan-puistossa ja Guloulla. Ollaan me siis Sonjan kanssa jotain saatu aikaiseksi näiden parin viikon aikana, vaikka välillä tuntuu että kaikki päivät vaan laiskotellaan! Yritän olla tekemättä tämmöisiä kahden viikon kaikki-mitä-ikinä-teimme-megakuvapostauksia enää, ja päivitellä blogia tästä lähin vähän useammin...

Tässä rypäs kuvia ilman sen kummempia selostuksia, välillä näinkin:

Guijie

Jingshan

Gulou

Loppuun vielä kuva työporukasta, joka hyppi lounastauolla hyppynarua metroasemamme kupeessa:

Oho, unohdin että älyvapaan kiinasysteemin takia meillä on huomenna (sunnuntaina) koulua, jolloin korvaamme perjantain tunnit (joka siis oli vapaapäivä). Älä kysy, kukaan ei ymmärrä tätä logiikkaa. Enivei, kello on nyt 23:30 ja herätys olisi taas kuudelta, eli taidanpa tästä hipsiä... 晚安！