Qingdaoon saavuin myöhään illalla Shandong Airlinesin lennolla Zhengzhousta. Lentokenttäbussisekoiluista voi lukea edellisestä Luoyang-postauksesta. Tie Qingdaoon oli siis pitkä ja kivinen, mutta perille päästiin lopulta ja kaikki oli hyvin. Olin vaihtanut ensimmäisen yöni majoituksen hostellista lentokenttähotelliin, joka sijaitsi parin kilometrin päässä lentokentältä. Otin taksin, mutta taksikuskilla ei ollut tuon taivaallista hajua kohteen sijainnista, ja hän tuntui varsin näreiseltä kun en osannut antaa ajo-ohjeita kiinaksi. Täällä mielestäni yksi suurista mysteereistä on se, että jos matkustat taksilla, oletetaan sinun osaavan reitti ja selittävän se kuskille. Mikseivät he käytä navigaattoria? Tämäkin urpo soitteli taksikeskukseen radiopuhelimella ja kirosi typerää weiguoreniä (ulkomaalaista). Pyysin sitten lopulta kuskia soittamaan hotelliin, jonka jälkeen oikea sijainti löytyikin nopeasti. Kuski päivitteli hotellin edessä että tämä on huono hotelli, pyöritteli päätään ja suostui viemään minut jonnekin parempaan hotelliin. Kiitin vain kyydistä ja sanoin tämän olevan ihan fine. Rehellisesti sanottuna en ollut yhtään varma hotellin kelpoisuudesta, koska se oli saanut vain kaksi arvostelua (yhden hyvän ja yhden huonon), ja hinta yhdelle yölle parihuoneesta oli Y66 eli noin 9 € (joka kieltämättä kuulostaa vähän epäilyttävältä). Iloinen hotellin omistaja odotteli minua jo ulkona ja hän oli kuin itse naantalin aurinko. Selvisi, että hotellin huone ei nyt ollutkaan sen Y66 vaan Y88. Kysyttyäni miksi sain vaan ympäripyöreitä selityksiä, mutta kello oli jo kolme yöllä enkä jaksanut alkaa vänkäämään, joten maksoin mukisematta. Hotellin omistaja halusi vielä ottaa pari selfietä kanssani. Hänessä oli vain jotain niin sanoinkuvailemattoman liikuttavaa, että tällaista asiakaspalvelua en ole vielä Kiinassa tähän päivään mennessä kohdannut...

Huoneeni oli nro 666 4. kerroksessa, ja siellä oli oma kylpyhuone, parisänky, TV ja ilmastointi, eli kaikki tarpeellinen. Huone oli siisti, ja tuntui aivan taivaalliselta majoittua ihan omassa huoneessa yksin monen jaetussa huoneessa vietetyn yön jälkeen. Pesin suihkussa vuorikiipeilyn pölyt ja menin nukkumaan.

Seuraavana aamuna hotellin omistaja oli perheineen lounastamassa kun menin tekemään check-outia. Totta kai se tarkoitti, että otettiin kuvat joka mummon ja lapsen kanssa. Onnistuinpas nappaamaan yhden kuvan hotellin pitäjästäkin! Sain herralta hyvät ohjeet miten pääsen keskustaan, ja bussi lähtikin ihan tien toiselta puolelta. Matkalla ostin kadulta ihan älyttömän herkullisen munakas-pannukakun, minkä sisään oli laitettu salaattia, joku rapsakka systeemi ja nakki, sekä tietenkin jonkin sortin sooseja. Bussimatka keskustaan kesti ikuisuuden, mutta onneksi minulla oli istumapaikka. Hyppäsin bussista pois ja päätin mennä loppumatkan metrolla, mutta metroaseman sisäänkäynnillä selvisi, että koko metroa ei ole edes olemassa... Mystistä, sillä metroasemia oli ympäri kaupunkia. Ehkä se ollaan vasta avaamassa... Vaihdoin toiseen bussiin, jolla matkustin rautatieasemalle ja sieltä nappasin taksin. Koko matkaan meni lopulta noin kolme tuntia, vaikka etäisyys on noin 20 km... Tämä on Kiinassa ihan tyypillistä.

Bussin ikkunasta bongattua... Suomi mainittu (Helsingin v. 1952 Olympialaiset)! Torilla tavataan!

Qingdaon juna-asema

Qingdao oli rakkautta ensisilmäyksellä. Rakkauteen vaikutti toisaalta varmasti myös viileä merituuli, mikä tuntui niin raikkaalta Xi'anin polttavan kuumuuden jälkeen. Ilmasto muistutti ehkä enemmän Suomen (lämmintä) kesää. Mutta jotta elämä ei olisi liian täydellistä, hostellini 25 Four Season Youth Hostel olikin sitten ihan painajainen... Olin odottanut tältä paikalta paljon, sillä booking.comissa sen arvostelupisteet olivat 8,3! Vastaanotossa minua oli vastassa nuorimies, jonka englanti oli vähän heikoilla kantimilla, mutta hän tarjosi minulle heti ilmaista upgradea, jos perun edellisen varaukseni. Olin varannut vuoteen 10 hengen makuusalista, ja nyt pääsisin 6 hengen huoneeseen, jossa on oma vessa. Tämähän kuulosti ihan hyvältä, joten suostuin. Outoa oli se, että minun piti saman tein peruuttaa netissä tekemäni varaus, mutta se nyt oli suhteellisen helppoa sovelluksen kautta. Maksettuani huoneen sain avaimet ja pääsin katsomaan huonettani. Meinasin lentää selälleni, koska huone oli niin pieni, että sinne juuri ja juuri mahtui kuusi sänkyä, ja joka sänky oli myllätty ja täynnä tavaraa. Näytti kuin huoneessa majoittuvat olisivat asuneet siellä viimeiset kolme vuotta. Marssin kyllästyneenä takaisin respaan, mutta respan poika oli kadonnut tielle tietämättömille, ja loppu henkilökunta ei osannut puhua englantia. Pyysin saada nähdä alun perin varaamani huoneen, ja siivooja vastentahtoisesti esitteli sen minulle. Huone oli noin 10 kertaa isompi kuin kuuden hengen huone, ja se oli aivan tyhjä. Sanoin haluavani majoittua sittenkin tähän huoneeseen, ja lopulta suihkusta löytynyt respan poika suhtautui tähän vähän nihkeästi, mutta suostui. Vietettyäni huoneessa viisi minuuttia tajusin kuitenkin, että kaikki huoneen seinät oli ihan mustina homeesta. En kuitenkaan enää kehdannut vaihtaa huonetta, ja kellokin oli jo niin paljon että halusin lähteä kaupungille... Nyt kuitenkin ymmärsin, miksi huone oli tyhjä, ja miksi minulle ei sitä haluttu antaa...

Ensimmäiseksi suunnistin rannalle, jonne hostellilta oli vartin kävelymatka. Menin no 6 Bathing beachille, joka on ihan Huilian pavillionin vieressä. Huilian Pavillion on siis se pytinki, joka komistaa Tsingtao-oluiden etikettejä. Pytingille oli melkoisesti ruuhkaa, mutta siihen tutustuttuani marssin rannalle, joka oli taas erinomainen esimerkki kiinalaisten rahastustaidoista: tavaroiden säilytys maksaa Y30, suihku Y20, jalkojen pesu Y5... Onnistuin käymään suihkukopissa vaihtamassa vaatteeni ilman, että minulta perittiin mitään maksua ja laitoin tavarani ylihinnoiteltuun säilytyslokeroon. Uintikerta ei ollut kyllä rahan arvoinen, sillä meren pohja oli ihan täynnä levää ja pulahduksesta jäi lähinnä likainen olo. Asiaa ei parantanut yhtään se, että vaihdoin vaatteet rannan yleisessä vessassa, koska en periaatteesta halunnut maksaa suihkusta ylihinnoiteltua hintaa. Mutta tulipahan käytyä uimassa! Ja olihan se ihan kivaa lillua vedessä, uimista onkin jo ollut vähän ikävä!

Katuparturi

Kiinassa harvoin näkee liikenne-onnettomuuksia, vaikka liikenne on ihan sekopäistä. Tässä oli kai auto töytäissyt pyöräilevää lasta. Asianmukaisesti tapahtuman ympärille oli kerääntynyt puoli kaupunkia. Lapsi näytti olevan ihan ok.

No. 6 Bathing Beach

Kiinalaisia kuin meren mutaa... Kirjaimellisesti.

Huilian-pytinki

Uimareissun jälkeen alkoi jo hämärtyä, joten lähdin etsimään ruokaa. Päädyin sattumalta maan alle alikulkukäytävälle, josta löytyikin oikea ruokaparatiisi: meren herkkuja maasta taivaisiin, lihavartaita, nuudeleita, dumplingseja... Mitä ikinä tekikään mieli! Tsingtaoa myytiin kannuissa suoraan tynnyreistä... Itselleni ostin meritähden, ravun ja pari katkarapuvarrasta sekä tietenkin kannullisen olutta. Ruoka oli todella hyvää ja edullista. Ruoan jälkeen kävelin vielä kaupungin katuja. Löysin paljon kivannäköisiä kauppoja ja kuppiloita. Qingdao oli ihana yöaikaankin!

Catching pokemon!

Syy, miksi alun perinkin halusin Qingdaoon oli siellä järjestettävät Beer Festivalt, jotka osuivat sopivasti juuri samalle viikonlopulle jolloin olin kaupungissa. Tosin vasta Qingdaossa selvisi, että festivaalin järjestyspaikka olikin jossain ihan hornan kukkulassa, ja sinne olisi pitänyt matkustaa bussilla toista tuntia. Minulla ei kuitenkaan ollut muitakaan suunnitelmia ja halusin kovasti päästä näkemään festivaalin, joten hostellin työntekijän epäröinneistä huolimatta päätin suunnata lahden toiselle puolelle Golden Sandy Beachille. Se ei siis varsinaisesti sijaitse Qingdaon kaupungissa, ja hostellin työntekijän mukaan sinne matka kestäisi bussilla kaksi tuntia. Päätin  kuitenkin lähteä, ja olin positiivisesti yllättynyt, kun tunnelibussi teki matkaa vain noin vartin. Kiinalaisilta ei pitäisi ikinä kysyä reittiohjeita... Matkalla bussipysäkiltä rannalle kävin ostamassa ison uimarenkaan, koska sen päällä on mukava kellua aalloissa. Myyjä vähän naureskeli minulle... Onneksi en sentään ostanut mitään noloa puhallettavaa yksisarvista, vaikka ihan varmasti olisin ostanut, jos sellaisia olisi ollut tarjolla!

Kana sidottuna puuhun. Mahtoikohan odottaa pataan päätymistä...

Salakuvausta bussipysäkillä: paikalliset ostivat olutta tällaisissa muovikasseissa.

Ranta osoittautui ihan napakympiksi. Todellakin nimensä mukainen Golden Sandy Beach! Populaa oli tietysti Kiinan tapaan ihan riittävästi, mutta rannalla oli onneksi tilaa kaikille. Aurinkoa ottaessani pari päästä varpaisiin pukeutunutta mummelia tuli kysymään olenko ok, kun makasin renkaani päällä ottamassa aurinkoa bikineissä. Kiinassa on ihan tyypillistä olla rannalla kaikki vaatteet päällä ja istua UV-suojatun sateenvarjon alla. Uimassakin käydään vaatteet päällä. Näin tietysti pyritään suojautumaan rusketukselta, joka täälläpäin maailmaa nähdään paheena. Rannalla oli myrskyvaroitus korkeista aalloista, mutta siitä huolimatta lähdin testaamaan uutta uimarengastani. Rantaa kohden aallot olivatkin melko voimakkaita, mutta pidemmällä ne vain keinuttivat mukavasti. Rannalla (ja varsinkin vedessä) olisi voinut löhötä vaikka koko päivän, mutta pelkäsin itsekin palavani (aurinkorasvasta huolimatta), enkä uskaltanut jättää tavaroitani vartioimatta pitkäksi aikaa yksin rannalle, joten pari tuntia rannalla riitti. Täällä suihkussa käymisestä tarvitsi maksaa vain Y15, mikä oli mielestäni ihan kohtuullinen hinta.





Biitsin jälkeen lähdin katsastamaan beer festivalin, joka oli kolmen aikaan päivällä ihan kuollut. Yllätykseksi ensimmäinen teltoista oli Suomi-teltta, josta sai ostaa Sandelsia superkalliiseen hintaan (nimellä Sandz... haha). Telttojen pääfunktio oli pääasiassa näyttää TV-ohjelmia ja elokuvia isolta screeniltä penkkien toimiessa nukkumapaikkoina väsyneille kiinalaisille. Itse menin Tsingtao-telttaan, jossa katsoin 1,5 elokuvaa ja join yhden ylihinnoitellun pullollisen erikoisen näköistä Tsingtaoa ja lähdin kävelemään. Ehkä illalla paikka olisi herännyt enemmän eloon, mutten jaksanut jäädä odottelemaan, ja olutkin oli niin kallista, että kaupungilta sitä sai paljon halvemmalla. Matka takaisin hostellille kestikin sitten vähän kauemmin, koska tunnelibussi pysähtyi vain tietyillä bussipysäkeillä, joita oli vain parin kilometrin välein...

Kappas!

Erikoisolut "Sandz"

Elokuva nro 2 kera paikallisbissen.

Illalla lähdin vielä kaupungille. Halusin käydä tutustumassa Badaguanin alueeseen, mutta illan jo hämärtyessä päätin hylätä suunnitelmani ja lähdin kävelemään rantaa pitkin takaisin. Menin lopulta syömään samaan paikkaan, missä edellisenäkin iltana söin meren antimia. Myyjä muisti minut ja heti minut nähtyään kysyi, mitäs tänään laitetaan... Ihmiset Qingdaossa olivat muutenkin todella ystävällisiä. Myös hostellini viereisen marketin myyjä aina tervehti minua aamuisin ja kysyi mihin olen tällä kertaa matkalla. Illalla puistossa istuessani vanha pariskunta tuli viereeni ja alkoi kyselemään kaikenlaista, kuten mistä olen ja miksi matkustan yksin, missä vanhempani ovat ja mitä pidän Qingdaosta. Tuntui kivalta, kun pystyin käymään heidän kanssaan alkeellista keskustelua kiinaksi.

Olympic Park

No nyt olis My Little Ponya tarjolla!!!

Viimeisenä aamuna lähdin aikaisin Badaguaniin, jonne pääsi helposti hostellilta bussilla. Badaguan on siis asuinalue, jossa on paljon länsimaalais-tyyppisiä huviloita, joissa siis kai ihan oikeasti asuu ihmisiä. Alue on valittu Kiinan kauneimmaksi kaupunginosaksi vuonna 2005. Badaguanissa oli meneillään lukematon määrä hääkuvauksia, joista suosikkini oli photoshoot rannalla valkoisen hevosen kanssa. Kiinassa hääparit investoivat todella paljon hääkuvien ottamiseen. Badaguan oli todella viihtyisä ja kaunis, ja siellä olisi kyllä viihtynyt pidemmänkin aikaa. Osaan taloista olisi päässyt sisällekin sisäänpääsymaksua vastaan (tietty), mutta itse tyydyin ihailemaan niitä ulkopuolelta.

























Aamulla muuten check outia tehdessäni tiskillä oli paikan omistaja, joka yllätyksekseni puhui ihan sujuvaa englantia. Kysyin, saisinko jättää tavarani huoneeseen iltapäivään asti huoneen ollessa tyhjä, mutta hän vaikutti varsin närkästyneeltä päätöksestäni majoittautua 10 hengen huoneessa minulle tarjotun "upgraden" sijaan. Hän sanoi, että huoneeseen on heti minun jälkeeni tulossa poikia. En siis tiedä, olivatko he joutuneet kieltäytymään jostain varauksista, koska 10 hengen huonetta oli saastuttamassa yksi tyttö. Vaikka netin mukaan se oli unisex-huone... Toisaalta tuntuu, että tein muille reissaajille palveluksen, sillä oikeasti siinä huoneessa majoittuminen ei voi olla terveellistä! Luulin, että syy, miksi huonetta ei minulle haluttu antaa, oli homeongelma. Mutta olinkin siis vissiin väärässä...  Tästä hostellista jäi paha maku, enkä suosittelisi sitä kenellekään!

Viimeisiä hyvästejä Qingdaon kauniille kaduille!

Junani lähti iltapäivällä takaisin Pekingiin. Junassa pari paikallismuksua pitivät minulle seuraa. Kyselivät paljon kaikkea kiinaksi, mistä en tietenkään ymmärtänyt yhtään mitään. Mutta yhteinen kieli löytyi, kun mukulat osoittelivat ruumiinosia tai näyttivät isänsä puhelimesta kuvia, ja minun piti sanoa ne englanniksi. Suloisia lapsia!

Qingdaon juna-asema

Joskus käy näinkin, ja voi elää leveästi...

Vaikka Pekingiin oli kiva palata, reissusta jäi todella hyvä mieli ja olen iloinen, että päätin lähteä. Kävin monissa mielenkiintoisissa paikoissa ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista sain hyviä ystäviä. Koulukin oli kivempi aloittaa monta kokemusta rikkaampana. Ja nyt voin ylpeänä sanoa vierailleeni jo 18 Kiinan kaupungissa, ellen nyt pahasti sekoa laskuissa! To be continued...