Tarina sinisilmäisyydestä

Tässä blogipostauksessa kerron ensimmäisestä kiinanmatkastani, joka toimiikoon varoittavana esimerkkinä muille matkailijoille (pätee kyllä muihinkin turismimaihin kuin Kiinaan). Aihe on tärkeä, joten päätin palata siihen vaikka matkasta onkin ehtinyt vierähtää jo tovi.


Syksyllä 2014 olin juuri lopettanut työt ja seuraavan työsuhteen alkamiseen oli pari viikkoa. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä voisin tehdä, varsinkin kun karjanhoitajan hommissa en ollut tottunut paljoa lomailemaan (tuotantoeläimet eivät valitettavasti tunne käsitettä vapaapäivä). Sattumoisin stokkan hullut päivät olivat juuri tulevana viikonloppuna ja sain hullun idean käydä ostamassa lentoliput kuukauden päähän Pekingiin. Olihan kiinanopintoja tässä vaiheessa takana jo jonkun verran ja "taidot" olisi mukava pistää käytäntöön. Niinpä lähdin yksin matkaan eräänä marraskuisena päivänä, mieli avoinna ja muutama perhonen vatsanpohjalla.

Ensimmäinen päivä Pekingissä meni melkolailla sekavissa merkeissä; olin kuin huumaantunut kaikesta ympärilläni tapahtuvasta ja näkyvästä ja sen paljoudesta sekä tietenkin aikaerosta. Ensimmäisenä tahdoin nähdä Pekingin tunnetuimman nähtävyyden, Tiananmenin aukion. Päästyäni Tiananmen East -metroasemalle, onni potkaisi minua. Rullaportaissa kaksi kiinalaista tyttöä takanani alkoivat jutella kanssani, tahtoivat olla ystäviäni. He kyselivät mistä olin kotoisin ja kertoivat samalla paljon itsestään. He olivat myös menossa Tiananmenin aukiolle ja kysyivät halusinko tulla heidän kanssaan. Miksipä ei, ajattelin. En olisi ikinä uskonut, että paikallisiin tutustuminen oli näin helppoa.


Kävelimme porukassa (ihmetyksekseni) poispäin aukiolta, mutta ajattelin että näillä tytöillä oli varmasti tiedossaan joku kiertotie. Kävelimme turistikadulla, jossa oli paljon krääsäkojuja ja turisteja. Tällaiset paikat normaalisti kartan melko kaukaa, muttä nyt seurasin vain lammasmaisesti uusia, iloisia ystäviäni. He kysyivät, haluaisinko lähteä heidän kanssaan kahville ja sanoin, etten juo kahvia, mutta kiinalainen tee maistuisi. Niinpä he veivät minut läheseen kahvilaan. Kahvila oli pieni, ja meidät ohjattiin omaan huoneeseemme, suljetun oven taaskse. Istuuduttuamme meille esitettiin menu hintoineen. Viimeistään tässä vaiheessa olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soimaan pienessä pääkopassa. Olin kuitenkin tuossa tilanteessa varmasti vielä sen verran aikaerotokkurassa, ettei päässälasku ja valuuttakurssit oikein muistuneet mieleen. Ja eihän minulla kyllä ollut mitään, mihin hintoja verratakaan. Tämä oli ensimmäinen kertani kiinalaisessa kuppilassa, ja ylipäätänsä Kiinassa! Olin ollut maassa varmaan kymmenisen tuntia. Tytöt hoitivat tilauspuolen ja minä nautin hyvästä seurasta ja mietin, miten onni olikaan potkaissut minua!

Ainakin juomani oli kaunis!
Teet juotuamme tytöt sanoivat, että he olivat menossa tapaamaan vielä jotain ystäväänsä illalla. Niinpä tuli lähdön aika, ja minä rehellisenä suomalaisena ja kiitollisena uusista ystävistä, tarjouduin maksamaan koko laskun. Ja kun lasku sitten tuotiin, ihmettelin hetken sen suuruutta, mutten kehdannut pistää vastaankaan. Jopa tytöt kyselivät minulta, onko hinta mielestäni ok. Vakuuttelin vaan että juu juu, visa vinkumaan. Miten typerä voikaan ihminen olla...! Sain kuitenkin mukaani muutamaa eri sorttia "laatu"teetä, joten homma vakutti olevan ok. Rahalle vastinetta, laadukas teehän on ihan pirun kallista!

Tytöt saattelivat minut tien kulmaan, mistä osasin jo suunnistaa itse lähimmälle metroasemalle. Vaihdoimme yhteytietoja ja kiitin seurasta. Toivotimme hyvät yöt toisillemme ja palasin hotellille. Illalla sain vielä viestin tytöiltä. He kutsuivat minut mukaan laulamaan karaokea KTV-paikkaan joku ilta, ja lupasin olla yhteyksissä. Iloisin mielin menin nukkumaan.

Keskellä yötä kuitenkin heräsin, liekö syynä aikaero vai se, että yhtäkkiä tajusin tulleeni huijatuksi. Ajatus iski päähäni kuin vasaranisku ja yhtäkkiä oloni oli hyvin ontto ja toivoton. Kiinassa Google ei toimi, mutta Bingin avulla googletin heti "tea room scam" ja eteeni avautui sadoittain tismalleen samanlaisia kertomuksia, joissa ihmiset pävittelivät samaa kuin minäkin: miten saatoinkin mennä halpaan?!? Kertomukset olivat lähes identtisiä, vain paikka ja henkilöiden nimet vaihtelivat. Juttuja luettuani meinasin purskahtaa itkuun. En siksi, että olin juuri menettänyt huomattavan summan rahaa, vaan siksi, että pidin itseäni kokeneena travellerina ja silti olin tullut hujatuksi. Mikä pahinta: olin ongelmineni aivan yksin. En tuntenut Pekingistä ketään, joka voisi tulla avukseni poliisiasemalle. Kiinassa tunnetusti edes virkamiehet eivät puhu englantia. Itkua vääntäen vaivuin uneen ja toivoin herääväni aamulla Suomesta.

Seuraava päivä kuitenkin koitti Pekingissä, ja edellisen päivän epätoivo oli jäänyt taakse. Nyt tunsin pelkkää vihaa ja päätin hankkia rahani takaisin, hinnalla millä hyvänsä. Netistä luin muiden kokemuksista; osa oli mennyt poliisiasemalle, mutta poliisi oli haluton tekemään asialle mitään (yllätys yllätys). Lisäksi olisin maassa vain 10 päivää, joten mitä todennäköisimmin asiaa ei ehdittäsi edes pistää alulle. Osa huijatuista oli palannut takaisin kahvilaan ja vaatinut rahojaan takaisin, mutta varoittelivat, että kahviloilla voi olla "ovimiehiä", joiden tarkoitus on hakata takahuoneessa kaikki rahojensa perään haikailevat. Tässä vaheessa mietin, onko raha oikeasti sen arvoista, että henki saattaisi mennä. Olin kuitenkin menettänyt suhteessa paljon vähemmän rahaa kuin monet muut, joiden kokemuksista luin netissä. Päätin kuitenkin yrittää ja illansuussa lähdin suunnistamaan takaisin tuolle turistikadulle. Ajattelin, että nappaan matkalla jonkun länkkärimiehen mukaani ja pyydän, että hän voisi esittää poikaystävääni. Kaksilahkeisilla kun yleensä on enemmän vaikutusvaltaa, ja seurassa on aina turvallisempaa.

Katu löytyi helposti, ja matkalla kahvilaan kiinnitin erityistä huomiota länkkäripoikaan ja kiinalaiseen tyttöön, jotka kävelivät edelläni. Jäin tarkoituksella muutaman metrin päähän kuuloetäisyydelle. Keskustelun sisällöstä kävi melko nopeasti ilmi, että tyttö ja poika juttelivat ensimmäistä kertaa. Kun sitten kuulin kiinalaisen tytön ehdottavan kavilakäyntiä pojalle, nykäisin tätä hihasta ja varoitin mahdollisesta huijauksesta. Kiinalainen tyttö jäi huutamaan ja sadattelemaan perääni ja jatkoin matkaa. Hetken kuluttua poika juoksi minut kiinni ja kiitti vuolaasti avustani. Mitä todennäköisemmin hänkin olisi joutunut huijauksen uhriksi, jos en olisi sattunut paikalle. Kerroin hänelle, että olin itse juuri matkalla kahvilaan pyytämään rahojani takaisin. Kuin vastauksena rukouksiini, hän tarjoutui tulemaan mukaan. 

Niinpä marssimme yhdessä kahvilaan, jossa odotti sama nainen, joka oli edellisenä päivänä tarjoillut minulle teetä. Onneksi olin saanut maksusta kuitin. Sitä näytettyäni nainen lykkäsi käteeni laskimen. Tästä hieman hämmentyneenä näpyttelin laskimeen jonkinnäköisen luvun. Jälkiviisaana voin taas sanoa, että olisi pitänyt heti vaatia koko summaa takaisin. Olin kuitenkin aivan varma, etten tule saamaan mitään takaisin, joten pyysin kahta kolmasosaa. Nainen antoi minulle mukisematta rahat kouraan, ja pää hieman pyörällä poistuimme kahvilasta. Kiitin poikaa hänen avustaan, ja vaihdoimme yhteystietoja. Olivier oli ikäiseni ranskalaispoika, ja hän tarjoutui näyttämään minulle Pekingiä. Kävimme syömässä ja tutustumassa läheisiin Hutongeihin. Hän myös kertoi, että hän olisi menossa parin päivän päästä Tuoksuvuorille opiskelijaryhmänsä kanssa ja kutsui minut mukaan. 

Ranskalainen Olvier ja minä Tuoksuvuorilla
Päiväretki Tuoksuvuorille oli kauniina ja aurinkoisena syyspäivänä. Vaikka kuuluisa ruska-aika oli juuri päättynyt, oli ilma kuitenkin kirkas ja näkymä vuorilta henkeäsalpaava. Retkellä tutustuin lukemattomiin uusiin ihmisiin, jotka joko opiskelivat tai tekivät työharjoittelua Pekingissä. Minut kutsuttiin myös mukaan Pekingin oopperaan ja illalla lähdimme pienellä porukalla syömään. Tutustuin hongkongilaissyntyiseen ranskalaistyttöön Victoriaan, jonka kanssa vietin paljon aikaa loppuloman ajan. Uudet ystäväni pitivät minusta jopa huolta saatuani ruokamyrkytyksen ja jouduttuani päiväksi hotellihuoneeni vangiksi. He toivat ruokaa ja kiinalaista lääkettä, josta olin hyvin kiitollinen!

Victorian kanssa ravntolaa etsimässä
Myöhäisillan korealaista BBQ:ta vasenkätisten tapaan
Hutong Schoolin ryhmän kanssa.
Viimeisenä iltanani Pekingissä lähdimme uusien ystävieni kanssa syömään Pekingin ankkaa. Olimme myös varanneet karaokehuoneen KTV-paikasta. Meillä kaikilla oli ihan mahtava ilta, ja kun tiemme viimein erosivat, olivat kyyneleet herkässä. Lupasimme kuitenkin pitää yhteyttä ja vielä nykypäivänäki viestittelemme whatsapissa. Molemmat Olivier ja Victoria ovat jo palanneet Ranskaan, ja suunnitelmissani onkin ollut jo pitkään käydä tapaamassa heitä Pariisissa. Aika ja budjetti ovat kuitenkin sopivasti olleet vuoroin kortilla, joten tänäkin keväänä suunnitelmissa ollut reissu taitaa jäädä jälleen kerran tekemättä...




Mitä tästä siis opimme? Kyllä, tulin huijatuksi Pekingissä, mutta toisaalta - jos en olisi tullut huijatuksi, en olisi ikinä tutustunut näihin ihaniin ihmisiin, jotka edelleen ovat ystäviäni. Lisäksi minulta olisi jäänyt moni kokemus kokematta. En tietenkään suosittele huijatuksi tulemista kenellekään! Pahimmillaan se saattaa olla jopa hengenvaarallista, ja järjestäytynyttä rikollisuutta ei tulisi tukea missään nimessä. Minun tilanteessani kuitenkin häviö koitui voitoksi, ja vaikken onnistunutkaan saamaan rahojani kokonaisuudessaan takaisin, oli menetetty summa pieni korvaus siitä kaikesta, mitä sain matkallani kokea!


Vime kesänä törmäsin myös Shanghaissa vastaavaan vedätykseen. Siellä etenkin Bundilla ja Old Townissa kiinalaiset nuoret pyytävät ottamaan kuvan heistä ja samalla juttelevat mukavia. Toki kiinalaset muutenkin usein haluavat länkkärien kanssa kuvaan, mutta huijarit tunnistaa lähes poikkeuksetta täydellisestä englanninkelen taidosta ja suuresta kinnostuksesta sinua ja kotimaatasi kohtaan. Miespuolisille turisteille tarjottiin joka kulmalla hierontaa. Huijarit iskevät aina vain yksinäisiin matkustajiin, joten jäitä hattuun, soolotravellerit. Pitäkää rahapussestanne tiukasti kiinni, älkääkä lähtekö ventoveraiden mukaan.

Vielä muistui mieleen yksi "huijari" Hangzhoun hostellissa. Nuori mies asui meidän kanssa samassa dormissa ja jälleen kerran puhui melko sujuvaa englantia. Hommasta teki oudon se, että kundi oli matkassa yksin (kiinalaiset nuoret liikkuvat lähes poikkeuksetta aina laumoina) ja hän tuntui olevan erityisen kinnostunut mielipiteestämme kommunismista, Kiinan kansantasavallasta ja puolueesta, sekä kyseli olemmeko aikomuksissa vierailla Tiibetissä. Nykyään olen jo oppinut hieman skeptisemmäksi ja pidin vastaukseni melko lyhyinä ja ympäripyöreinä. Vaikka en takuuseen voi koskaan mennä, luulen että kyseessä oli jonkun sortin puolueen nuuskija, joka yritti saada kiinni travellereja, jotka ovat aikessa matkustaa poliittisesti aroille alueille.

Vaikka reissatessa pitää olla varuillaan (älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä sanon), ei matkaa kannata ikinä jättää tekemättä koska pelkää tulevansa huijatuksi tai ryöstetyksi. Sattuu sitä kotimaassakin! Matadornetwork on koonnut hyvän artikkelin tyypillisimmistä turistihuijauksista, ja tässä vielä pohdiskelun aiheitta matkustamisen vaaroista.

Safe travels!

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hei hienoa, että huijaustarina päätyi noin hienolla tavalla! Ymmärrän tuskan, huijatuksi tuleminen ei tietenkään ole mitään herkkua (itse olen langennut "taidenäyttely"-huijaukseen, mutta onneksi sinne meni vain parikymppiä. kaveri taas osti aavistuksen kallimpaa teetä...). Ne huijarit todella osaavat asiansa! Mutta kommenttina tähän, tavalliset kiinalaiset onneksi ovat melko luotettavaa sakkia ja aivan eri sorttia kuin ammattihuijarit. Itse olen mm. matkannut Kiinassa reppu auki ja unohtanut kerran läppärini päiväksi kahvilaan. Ohikulkija kehoitti sulkemaan repun ja läppäri löytyi talteen otettuna kahvilasta vielä 12h jättämisen jälkeenkin. Noista tilanteista opin, että vaikka maahan mahtuu jonkinverran huijareita, niin onneksi paljon myös hyvin rehellisiä ja avuliata ihmisiä.

    Mutta silti nopeasti vielä huijauksista: taxikuskit pyrkivät joskus vaihtamaan rahasi feikkirahaksi. Ojennat setelin ja kuski ojentaa sen syystä tai toisesta takaisin. Oikeasti tässä vaiheessa se on vaihdettu väärennökseksi. Eli jos kuski ikinä tyrkyttää antaamaasi seteliä takaisin, älä koskaan ota sitä! Useimmin näihin kuskeihin törmää ulkomaalainen ottaessaan taxin ulkkisten suosimilta baarialueilta yöaikaan. Jos kieltäydyt ottamasta seteliä takaisin alkaa taxikuski kirota hyvin vakuuttavasti, mutta siitä ei kannata välittää.

    VastaaPoista
  2. Joo, samaa mieltä! Ennen ekaa matkaa Kiinaan odotukseni turvallisuutta kohtaan olivat samaa tasoa Venäjän suhteen: laukusta visusti kiinni (ekoina päivinä pidin sitä jopa päällystakin alla), älä kulje yksin pimeällä kaduilla jne... Koin kuitenkin positiivisen yllätyksen hyvin äkkiä maahan saapumisen jälkeen; turistit jätetään usein rauhaan ja laukkua voi huoletta pitää rennosti olalla. Iltaisin en pelännyt yksin kävellä kaduilla, koska Pekingiin kokoisessa kaupungissa on aina ihmisiä ympärillä. Lisäksi turistit jätetään yleensä rauhaan, lukuun ottamatta niitä tilanteita, jolloin yritetään myydä jotain tai päästä valokuvaan länkkärin kanssa. Näistäkin "häiriköistä" pääsee yleensä käden heilautuksella ja 不要buyao:lla eroon. Kaiken kaikkiaan Kiinassa pärjää siis hyvin yksinäinenkin reissaaja, jos pitää mielessä perus-turvallisuussäännöt (jotka pätee kotimaassakin).

    Onnittelut ja kiitokset muuten ekasta kommentista! 😊🎉

    VastaaPoista

Flickr Images