Vuosi vaihtui, ja on aika kerrata pitkästä aikaa viime vuoden ja etenkin viimeaikojen tapahtumia. Blogi on ollut tauolla syksyn kiireiden ja tylsähkön Suomi-elämän vuoksi, mutta 2018 näyttää tuovan mukanaan yhtä jos toista joista saan varmasti taas kerrottavaa myös teille blogin lukijoille.

2017 oli kaiken kaikkiaan melko tapahtumarikas. Vuosi vaihtui Taipeissa jonka jälkeen palasin vielä kotiin Pekingiin suorittamaan loppukokeita. Pekingistä käsin ehdin vielä tehdä matkan Harbiniin ja jääfestivaaleille, jossa näin pitkästä aikaa lunta ja pääsin kokemaan pakkasen purevuuden. Sitten tulikin jo aika jättää Peking taakseni ja lähteä kohti tuntematonta, Shenzheniin. Ehdin käväistä siellä viemässä tavarani, ja jatkoin lentäen Kuala Lumpurin kautta kohti pitkäaikaista haavettani, Australian mannerta. Australiassa ei kaikki edennyt ihan suunnitelmien mukaan, joten teknisistä vaikeuksista huolimatta hyppäsin ennenaikaisesti lennolle suuntana Singapore, jossa vietin 10 ikimuistoista päivää. Toki jälkikäteen ajatellen Austalianreissu oli sinänsä ihan onnistunut, pääsinhän muun muassa kokemaan kiinalaisen uudenvuoden Sydneyssä, ja Blue Mountains National Parkin henkeäsalpaavat maisemat ovat piirtyneet verkkokalvolleni ikuisesti.

Australian- ja Singaporenreissun jälkeen alkoi hektinen kiinalaisen uudenvuoden jälkeinen arki Shenzhenissä. Löysin uuden kotini kiinalaisen pariskunnan asunnosta läheltä työpaikkaani Wuhe'n ghetossa. Alue ei tosin viehättänyt charmillaan ja muutinkin sieltä heti pois saatuani tilaisuuden muuttaa Shenzhenin vanhaan keskustaan Laojieen. Siellä tunsin oloni hieman kotoisammaksi kunnes tajusin että kahden kiinalaistytön lisäksi jaan kämppäni myös lukemattomien torakoiden ja yhden karvaisen rotan kanssa. 

Shenzhen ei saanut paikkaa sydämessäni enkä voi sanoa viihtyneeni kovin hyvin. Työkin oli melko puisevaa enkä kokenut pääseväni tekemään sitä mitä tulin harjoitteluani varten tekemään. Kävipä meillä pieni insidentti poliisienkin kanssa, jonka johdosta jouduin tekemään töitä kotoa käsin jonkun aikaa. Viisumisäädösmuutosten takia ei minulle nimittäin saatu anottua kunnon viisumia, mistä johtuen olin jumissa Manner-Kiinassa sen sijaan, että olisin saanut monikertaviisumin jota minulle oltiin lupailtu, ja jonka avulla olisin rajattomasti päässyt matkustelemaan vaikkapa Hongkongiin ja Macauhun, muutamia mainitakseni. 

Pääsinpä silti pariin kertaan rajojen ulkopuolellekin. Äidin tultua kylään maaliskuussa, kävimme niin ikään Hongkongissa ja Macaussa ja myöhemmin keväällä lähdin vielä Singaporeen anomaan uutta Kiinan viisumia, josta teimme ex-poikaystävän Darranin kanssa reissun ihanalle paratiisisaarelle Bintaniin, Indonesiaan. Parhaat Shenzhenin aikaiset muistoni sijoittuvatkin varmaan itse Shenzhenin sijaan näille reissuille, joita ehdin kevään aikana tehdä. Niin, ehdinhän vielä käydä Kunmingissakin, Yunnanin maakunnassa. Sanoisin, että extreme-matkailua kaikkine 10-tuntisine juna- ja bussimatkoineen, mutta todella sen arvoista!

Heinäkuun alussa palasin Suomeen ja olin onneni kukkuloilla. Vuosi Kiinassa oli tehnyt tehtävänsä ja osasin taas arvostaa kaikkea mitä kotimaalla oli tarjota: puhdasta ilmaa, hiljaisuutta, luonnon tuoksua, ruokaa, irtokarkkeja, omaa kieltä ja juroa kulttuuria... Vaikka Suomessa kesästä ei voinut puhuakaan, pääsin silti nauttimaan muutamista kesäisistä hetkistä mökillä ja ystäväni maatilalla Lemillä. Nopeasti arki kuitenkin taas alkoi, ja kylmä totuus siitä että asuin edelleen äidin luona eikä omaa kämppää ollut tiedossa, iski vasten kasvoja kuin märkä rätti. 

Arjen masennus iski juuri niihin aikoihin kun Darran tuli elokuussa käymään Suomessa, ja tämän vierailun aikana tajusimme myös ettei meistä ehkä olisikaan parisuhteeseen, varsinkaan kaukosuhteeseen. Syksy ei siis alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, mutta onneksi pian koulunpenkille palaamisen jälkeen onnistuin löytämään Sörnäisistä oman pikku yksiön, jossa olen nyt asustellut ja hyvin viihtynyt. Palaset rupesivat hiljalleen loksahtelemaan kohdilleen kun sain töitä Burger Kingistä, hain Hesystä pienen kissalapsen, Fredin, kämppiksekseni ja aloitin kiinantunnit yliopistolla. Tuntui myös ihanalta huomata, että minulla on niin monta upeaa ystävää ympärilläni, muutama heistä jopa kivenheiton päässä (Pekingin Noora muutti ihan viereiselle kadulle asumaan).

Kieltämättä loppusyksystä alkoi (liekö kaamosmasennuksen syytä) voimat hieman loppumaan ja tuntui, että seinät kaatuvat päälle kun on liikaa tekemistä. Parhaimmillani paahdoin kahta työtä ja koulua, jonka lisäksi kävin vielä kiinantunneilla yliopistolla. Kiinan opiskelu ei mennyt ihan suunitelmien mukaan, sillä minulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa paneutua siihen yhtään. Kaipa silti on ihan hyvä ylläpitää kielitaitoa edes kuunteluoppilaana... Ja ehkäpä kevään Intermediate 3 & 4 -kursseilla on enemmän aikaa kotiläksyille ja itseopiskelulle... Ainakin olen nyt ilmoittautunut jatkokursseille.

Syksyn mittaan olen käynyt myös kiinalaisissa elokuvanäytöksissä, joita kiinanopettajamme on järjestänyt yliopistolla (jatkuvat myös keväällä, lisätietoja Konfutse-instituutin Facebook-sivuilla). Uusien ja mielenkiintoisten elokuvakokemusten lisäksi leffailloista jäi käteen myös uusi tuttavuus, taiwanilainen Hung-Yi, jonka kanssa olemme nyt loppusyksystä tutustuneet syvemmin. Hung-Yi on Helsingin yliopistossa vaihdossa tulevaan kesään asti ja hänen kanssaan olemme jo tehneet alustavia suunnitelmia tulevalle keväälle ja kesälle.

Vuodesta 2018 onkin tulossa mielenkiintoinen. Koulun suhteen tarkoitukseni olisi valmistua keväällä, vaikka minulla ei ole vielä edes opinnäytetyön aihetta. Kurssit alkavat hiljalleen olemaan pulkassa, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Teoriassa valmistuminen on siis mahdollista, mutta kevät tulee näyttämään, miten asian laita on käytännössä. Tällä hetkellä olen niin kurkkuani myöten täynnä opintoja, että tekisi mieli luovuttaa, mutta kuka hullu nyt enää tässä vaiheessa heittäisi hanskat tiskiin. Toki se, että näkee monien opiskelutoverien valmistuvan, motivoi itseäkin. Ja ajatus siitä, että jospa kohta pääsisi jo tekemään oikeita töitä... Työ Burger Kingissä on ollut ihan mielenkiintoista ja antoisaa, muttei ehkä ihan sitä mitä haluaisin lopun elämäni tehdä. Haave yrittäjyydestä ja omasta kahvilasta on kuitenkin alkanut kuplimaan sisälläni, ja siihen liittyen olen ajatellut tehdä opinnäytetyönikin. Saa kuitenkin nähdä, tuleeko siitä mitään.

Opiskelijavaihtoani blogistani seuranneet ihmiset saattavat muistaa, että Kiinan vuoden aikana kärsin jatkuvista nielutulehduksista ja jouduin sen takia pariin otteeseen ensiapuunkin. Pääsin kesällä leikkausjonoon ja nyt viikon päästä minulla on nielurisaleikkaus, joka hieman arveluttaa, sillä minulle ei ole tehty sitten lapsuusvuosien mitään toimenpiteitä. Mutta eiköhän kaikki mene ihan hyvin, ja leikkauksen myötä toivottavasti toistuva sairastelukin saadaan päätökseen. 

Helmikuussa lähdemme Hung-Yin kanssa Onnibussilla kohti Rukaa, josta ystäväperheeni on vuokrannut mökin. Olen innoissani että pääsen näkemään vihdoin lunta, täällä etelässä kun sitä ei ole näkynyt kuin lähinnä loskan muodossa ja vain muutaman tunnin kerrallaan. Alkaakin hiljalleen jo tämä ainainen pimeys tympimään. Onneksi kevätpäivän tasaus meni jo! Ehkä se tästä kohta...

Maaliskuussa pääsen näkemään aurinkoakin, kun lähden ystäväni Tiinan kanssa Dubaihin viikoksi. Varasimme reissun ihan summa mutikassa ja viiden minuutin miettimisajan jälkeen. Kumpikaan meistä ei ole käynyt Arabiemiraateissa eikä kyllä siellä päinkään maailmaa, eli kiva päästä tutustumaan ihan uuteen kulttuuriin ja maisemaan. Haaveena olisi päästä aavikolle ratsastamaan kameleilla, mutta katsotaan riittääkö rahat ja aika. Ainakin auringonpalvonta olisi yksi tavoitteista. Sitä varten pitäisikin nyt ahkerasti käyttää salikorttia, jonka sain äidiltä joululahjaksi. New year, new me. Yeah yeah... Suomeen paluun jälkeen olen saanut mystisiä lisäkiloja jotka eivät ota lähteäkseen. Niistä nyt voisi ainakin alkuun hankkiutua eroon.

Ilouutisena nepalilainen ystäväni Anup meni naimisiin ja hääjuhlaa vietetään heinäkuussa Nepalissa. Olen aina sanonut, että jos hän menee naimisiin, aion kutsua itseni juhliin ja niin nyt teinkin. Heinäkuussa olisi siis Nepalin reissu tiedossa, ja kun Hung-Yi on lähdössä myös juuri heinäkuussa, olemme alustavasti suunnitelleet että lähtisin hänen mukaan Taiwaniin pariksi kuukaudeksi kesällä. Konfutse-insituutillakin olisi ollut tarjolla stipendejä Pekingiin kesäkouluun, mutta sekin osuu juuri heinäkuulle joten taidan joutua skippaamaan kiinanopiskelun. Muuten olisin toki mennyt, sillä se kuulostaa aivan mahtavalta tilaisuudelta! Taiwan kylläkin kiehtoo matkakohteena enemmän, joten uskon viihtyväni siellä vähintään yhtä hyvin. Kaikki on kuitenkin vielä suunnittelutasolla eikä mitään ole vielä lyöty lukkoon, mutta Nepaliin olen joka tapauksessa menossa ja suunnitelmanani oli joka tapauksessa yhdistää se reissu muuhun aasianmatkailuun, joten aika näyttää mihin päädyn.

Taiwanista puheen ollen... Muistatte varmaan, että viime joulun ja uudenvuoden vietin Taiwanissa ja kuvasin siellä innokkaasti Goprolla videomateriaalia tänne blogiin. No, editoinnin suhteen en ole ollut ihan niin innokas mutta nyt uudenvuoden kunniaksi ajattelin ryhdistäytyä ja rykäistä videon kasaan. Alku menikin ihan hyvällä vauhdilla kunnes sitten huomasin poistaneeni KAIKKI Taipeissa kuvaamani miljoona videota enkä yrityksistä huolimatta saanut tiedostoja palautettua muutamia lyhyitä pätkiä lukuun ottamatta. Tästä tietenkin syvästi masentuneena katosi kaikki motivaatio editoimiseen ja video jäi jälleen kerran puolitiehen. Kunhan nyt pääsen pahimman v***tuksen yli, luulen että viimeistelen videon niillä vähillä pätkillä, mitä minulla on jälkellä. Onneksi sentään alkureissun videot olivat tallella... No, mitäs tästä taas opimme? Varmuuskopiot!!! Uudenvuodenlupaukseni voiskin olla että varmuuskopioisin kaikki tiedostoni pilveen...

Kuten tästä pitkähköstä romaanista kävi ilmi, on luvassa siis kaikenlaista kivaa vuodelle 2018. Kevään mittaan palaan taas päivittelemään blogia epäsäännöllisen säännöllisesti, ainakin reissujen osalta. Kannattaa pitää instagram-tiliä (@moaningoflife) silmällä, sillä sitä päivittelen paljon ahkerammin!

Lopuksi haluan toivottaa kaikille onnellista uuttavuotta 2018!  新年快乐！