Xi'anin pohjoiselta juna-asemalta matka hostellille metrolla tuntui kestävän ikuisuuden, mutta kun metrosta pääsi ulos, oli kuin taivaaseen olisi saapunut. Missä kaikki autot? Missä skootterit? Missä vihaiset tööttäykset? Entä turistit? Ne loistivat poissaolollaan. Vaikka ulkona oli kuuma kuin saunassa ja kävelymatka metrolta osoittautui pitkähköksi, ei se haitannut ollenkaan koska nautin autioista kaduista ja hiljaisuudesta meluisan Pingyaon jälkeen.
Hostellini oli Jimu International Youth Hostel, joka oli hieman vaikea löytää. Se sijaitsi ison kerrostalon 5. kerroksessa, mutta kerrostaloon oli kaksi sisäänkäyntiä. Toisen sisäänkäynnin luona oli opasteet Block Hostelliin, mikä oli hieman hämmentävää. Käytyäni ensin toisen sisäänkäynnin kautta viidennessä kerroksessa koputtelemassa rändöm-kiinalaisten ovia totesin, että se Block Inn oli tosiaan etsimäni Jimu Hostel. Välinpitämättömän tuntuinen respan tyttö ei puhunut englantia, mutta huoneessani asusti amerikankiinalainen tyttö joka auttoi tulkkaamaan. Sain loppujen lopuksi paremman huoneen kuin mistä olin maksanut, koska halusin lukittavan kaapin, ja alkuperäisen huoneen kaappiin ei ollut lukkoa. Sehän kävi minulle! Ehdin jutella tovin amerikkalaisen Mei-ru:n kanssa, joka kertoi opiskelevansa Xi’anissa. Hän lupasi lähteä näyttämään minulle kaupunkia skootterillaan. Hetken aikaa epäröin koska Kiinassa liikenne on ihan hullua, mutta tarjous oli niin houkutteleva, ettei siitä voinut kieltäytyä! Sitä paitsi Xi’anissa liikenne tuntui paljon rauhallisemmalta verrattuna moniin muihin kaupunkeihin. Täällä oli ainakin skoottereille omat tiet!
Lähdimme kohti Muslimikorttelia, joka oli ainut osa Xi’ania, josta olin tietoinen ennen kaupunkiin saapumista. Olin lisäksi kuolemaisillani nälkään ja olin kuullut muslimikorttelien herkkuja kehuttavan. Skootterin kyydissä istuminen oli alkuun todella pelottavaa, mutta hetken päästä menoon tottui. Se oli itse asiassa todella hauskaa, eikä yhtään niin vaarallista kuin miltä se ulospäin näyttää. Enpä kuitenkaan usko että uskaltaisin itse puikkoihin, mutta takapenkillä oli hauskaa istua.
Muslimikorttelissa oli tosiaan herkkuja joka lähtöön! Ruoka oli melko kallista normaaliin verrattuna, mutta kyseessä on kuitenkin turistikatu, joten ymmärrettäköön se. Korttelissa pyöri paljon muslimikiinalaisia, jotka tunnisti vaatetuksesta. Kyseessä on siis ihan autenttinen muslimirkortteli, eikä vain turisteja varten tehty nähtävyys. Itse söin yhden lampaanlihavartaan, kanankoiven, granaattiomenamehua ja lampaanlihanuudeleita, jotka kai ovat kuuluisia Xi’anissa. Liha oli tietysti halalia.
 |
| Xi'anin katunäkymää |
 |
| Naamiaisasukauppa |
 |
| Leijat Xi'anin yllä. |
 |
| Mummot tanssimassa illalla. |
Hostellin edessä oli pieni katunuudelikoju, josta ostimme vielä illallista ennen nukkumaanmenoa. Ateria oli todella herkullinen! Halusin seuraavana päivänä lähteä katsomaan terrakottasotilaita, ja hostellilla Mei-ru järjesti minulle matkaseuraa. Kiinalainen tyttö Minou asui Mei-run kanssa samassa huoneessa ja hänellä oli sama suunnitelma kuin minulla. Sovimme, että starttaamme hostellilta kahdeksalta aamulla. Olin nukkunut viimeaikoina vähän huonosti, joten aikainen lähtö ei kauheasti innostanut, mutta olin kuitenkin kiitollinen seurasta.
Aamulla kahdeksalta siis lähdimme Minoun kanssa kohti terrakottasotilaita. Matkalla kävimme katuruokalassa syömässä varsin kiinalaisen aamiaisen: lämmintä soijamaitoa ja pasteijan tapaiset leivät, joissa oli makea täyte. Minou tiesi onneksi miten terrakottasotilaiden luo pääsi. Minun ei siis tarvinnut vaivata päätäni sillä. Huh! Välillä paikallisbusseilla navigoiminen aiheuttaa todella kovaa päänsärkyä! Menimme Xi'anin vanhalta rautatieasemalta paikallisbussilla. Matka kesti noin tunnin, ja jäimme pois Huaqing Hot Springsien luona. Olin edellisenä päivänä lukenut Lonely Planetista, että kyseinen nähtävyys ei ollut 70 yuanin sisäänpääsymaksun arvoinen. Kirjan mukaan puiston takana sijaitsevan vuoren huipulla käyminen kannattaa, koska huipulta näkymät olivat hienot. Meinsin pyörtyä kuullessani nykyisen sisäänpääsymaksun. Yleisesti nähtävyyksien hinnat ovat nousseet vuodesta 2011, jolloin kirjani on painettu, mutta tämä oli kaiken huipentuma: Y150 = n. 20 €! Huaqing Hot Springs on kuitenkin kiinalaisten must-nähtävyys ja Minoukin halusi sen nähdä, joten olihan se mentävä mukaan. Paikka oli juuri sitä mitä osasin odottaa: miljoona kiinalaisturistia meluisine oppaineen, pari kunnostettua pytinkiä ja suurehkoa lampea. Kaiken huipuksi 150 yuanin sisäänpääsymaksuun ei edes kuulunut kaapelivaunukyyti vuoren huipulle, vaan sinne olisi pitänyt kiivetä, tai maksaa kaapelivaunusta erikseen. Minun mielestäni sisäänpääsymaksun hintaan joku olisi jo saanut kantaa minut huipulle... Hah. Kiipeäminen ei tullut kuuloonkaan, koska ulkona ilma oli kuin saunassa. Myöhemmin kuulin, että päivällä lämpötila oli noussut 39 asteeseen... Huh hellettä. Jopa Minou totesi käynnin jälkeen, että paikka oli tylsä. Y150 tuhkana tuuleen... Yhyy.
 |
| Tämmöistä en ole koskaan aikaisemmin nähnyt: puu oli sairas, joten se oli tiputuksessa... |
Jatkoimme bussillla terrakottasotilaille, jossa tarvoimme paahtavassa kuumuudessa hautakammioille. Lipputiskit oli ovelasti sijoitettu noin kilometrin päähän varsinaisesta nähtävyydestä, jotta laiskimmille (suurimmalle osalle kävijöistä) voidaan kaupata golfkärrykyytiä kymmenen yuanin hintaan. Terrakottasotilaiden näkemisestäkin sai kuitenkin pulittaa samat Y150, joten en ollut valmis maksamaan enää penniäkään kahden näin kalliin sisäänpääsymaksun lisäksi. Minou oli kuullut jostain, että hautakammiot kannattaisi tsekata järjestyksessä 1, 2, 3. Tämä tarkoitti, että näimme "päänähtävyyden" (isoimman hautakammion) ensin, joka sai muut näyttämään melko vaatimattomilta. Huomasin myöhemmin Lonely Planetin suosittelevan käänteistä järjestystä ja olen itse samaa mieltä. Näin isoin hautakammio jää loppuhuipennukseksi ja pienempiinkin jaksaisi keskittyä paremmin. Iso halli oli kuitenkin erittäin vaikuttava, ja terrakottasotilaiden näkeminen hieno kokemus. Uskomatonta, miten paljon niihin on saatu yksityiskohtia. Vielä uskomattomammaksi sen tekee tieto siitä, että ne on tehty yli 2000 vuotta sitten.
Helteestä uupuneina lähdimme takaisin kohti bussia. Bussissa odotti ihana ilmastointi, ja nukuimme molemmat koko 1,5 tunnin matkan takaisin rautatieasemalle. Nopean postissa käynnin jälkeen päädyimme pieneen ravintolaan rautatieaseman lähellä, jossa ahmimme myöhäiset nuudelilounaamme. Kylmä olut ei ole koskaan maistunut näin hyvältä!
Helteestä uupuneina lähdimme takaisin kohti bussia. Bussissa odotti ihana ilmastointi, ja nukuimme molemmat koko 1,5 tunnin matkan takaisin rautatieasemalle. Nopean postissa käynnin jälkeen päädyimme pieneen ravintolaan rautatieaseman lähellä, jossa ahmimme myöhäiset nuudelilounaamme. Kylmä olut ei ole koskaan maistunut näin hyvältä!
Illalla pesin hostellilla pyykkiä ja lähdin illalla vielä Mei-run kanssa iltakävelylle. Päädyimme 24h pikaruokalaan koska siellä oli ilmastointi, ja söin maailman parhaan pitaleivän (tapaisen), jonka sisällä oli rasvaista possua. Lisäksi tilasin makean pähkinäkeiton, joka ei sekään ollut hullumpaa.
 |
| Uusi ystävä <3 |
Eksyimme takaisintulomatkalla ostoskeskukseen, jonka syövereistä löytyi perinteinen mall-ruokala. Mall-ruokaloissa on aina vierivieressä monta ravintolaa, joista jokainen myy erityyppistä ruokaa. Ravintolat jakavat yhteiset ruokala-tyyppiset pöydät ja tuolit, joten eri ruokaakin syövät voivat istua yhdessä. Valitsin itse riisi-annoksen, johon sai valita neljä eri täytettä. Todella herkullinen jättiannos! Itse pidän näistä mall-ruokaloista, ja olen aina saanut niissä vatsani täyteen halvalla. Niin myös tällä kertaa.
Ennen lähtöä hyvästelin vielä uudet ystäväni Mei-ru:n ja Minoun, sekä hostellin kissanpennun, jonka kanssa olin leikkinyt. Hostellin pitäjä oli pelastanut sen katumarketilta, jossa se todennäköisesti olisi joutunut pataan... Raukkaparka.
Xi'anista jäi paljon ihania muistoja. Kaupunki oli paljon suurempi kuin olin ajatellut ja siellä olisi riittänyt näkemistä moneksi päiväksi. Kadut olivat siistejä ja moderneja, ja arkkitehtuuri viehättävä yhdistelmä uutta ja vanhaa. Onneksi Xi'aniin pääsee aina uudestaan, ja uskonkin palaavani sinne pian!
Xi'anista jäi paljon ihania muistoja. Kaupunki oli paljon suurempi kuin olin ajatellut ja siellä olisi riittänyt näkemistä moneksi päiväksi. Kadut olivat siistejä ja moderneja, ja arkkitehtuuri viehättävä yhdistelmä uutta ja vanhaa. Onneksi Xi'aniin pääsee aina uudestaan, ja uskonkin palaavani sinne pian!
 |
| Viimeinen näkymä Xi'aniin ennen metroon menemistä. Sinisen rakennuksen parvekkeilta kasvoi puita! |
0 kommenttia