Tämänkertainen blogiteksti on osa koulutusohjelmamme Viestinnällä vaikuttaminen -kurssia. Tehtävänämme on kirjoittaa provosoiva ja vaikuttava blogiteksti. Allaoleva teksti on siis tuotettu satiirinen pilke silmäkulmassa, ja tulisi myös tulkita siten. Kirjoitus ei välttämättä perustu kaikilta osin faktatietoon.

Maailmalla puhutaan Kiinan vuosisadasta. Ming-dynastian (1368-1644) aikaan Kiina oli aikansa johtavin sivilisaatio maailmassa (Chinet). Aikanaan niin mahtava suurvalta on aikojen saatossa kohdannut monia vastoinkäymisiä, jotka ovat osaltaan johtaneet suurmahdin hiipumiseen. Kiinaa verrataan uinuvaan lohikäärmeeseen: kertaalleen rahkeensa näyttänyt peto vain torkkuu keräten voimia uuteen nousuun. Vaikka Kiinan talouskasvu onkin viimeaikoina ollut laskussa, ja puhutaan "Kiina-rauhattomuudesta" (HS,  26.1.2016),  "pörssikaaoksesta" (HS, 30.6.2015) ja jopa "romahduksesta" (HS, 27.8.2015), on Kiina silti yksi maailman talousmahdeista Yhdisvaltojen, Saksan ja Japanin rinnalla. Vuoteen 2030 mennessä sen uskotaan kipuavan jopa Yhdysvaltojen ohi (Taloussanomat, 12.4.2015). Näin ollen - vaikka kiinalaiset ovat jo vuosien ajan olleet niin suomalaisten, kuin muidenkin länsimaalaisten liikekumppaneita - voin valehtelematta väittää, että tulevaisuudessa kiinalaisten kanssa tullaan käymään kauppaa entistäkin enemmän.

Vuonna 2013 Kiinan asukasluku oli 1,357 miljardia, joista 850 miljoonaa puhuu mandariininkiinaa äidinkielenään. Vertailun vuoksi englantia äidinkielenä puhuu 340 miljoonaa. (Wikipedia, 2015) Kiina on maa, jossa pääasiassa ei puhuta muuta kuin paikallisia murteita, kantoninkiinaa (n. 80 milj. puhujaa, Wikipedia) ja virallista pääkieltä putonghuaa, eli mandariininkiinaa. Arvostetut toimitusjohtajat ja liikemiehetkään eivät välttämättä puhu muuta kuin kotikieltään. Kiinassa bisneksen onnistumisen kannalta on olennaista, että ollaan sujut sikäläisen kulttuurin kanssa. On tärkeää huomioida työpaikoilla vallitseva hierarkia, luoda suhdeverkostoja sekä teititellä työtovereita. Käyntikorttien ja liikelahjojen arvoa ei tule aliarvioida. Tärkeimpänä on kiinalaisen, ja myös muualla Aasiassa vallitsevan, kasvojen menettämisen kulttuurin tunnistaminen. Kasvojen menettäminen koetaan hyvin vakavana ja sen aiheuttaminen itselle tai kiinalaiselle bisnespartnerille saattaa olla tuhoisaa liiketoiminnalle. (Kiinan bisneskulttuuri, 2013) 

Ei ole siis kyse vain kielen, vaan myös kulttuurin tuntemisesta. Monille länsimaalaisille Kiinalainen liiketoimintakulttuuri on vieras, eikä oikeita toimintatapoja usein opita muuten kuin kantapään kautta. Kaupankäynnin kannalta virheistä oppimiselle ei kuitenkaan ole aikaa. Olisi viisasta tunnistaa ongelma ja minimoida riskit etukäteen. Suomen peruskouluissa Kiinan historia ja kulttuuri sivutetaan melko totaalisesti. Harva osaa mainita yhtään kiinalaista dynastiaa tai tietää, että kiinassa on alun perin keksitty muun muassa kirjoituspaperi, kello, kompassi ja ruuti. Suomalaisia saattaisi erityisesti kiinnostaa, että myös alkoholin juuret juontavat Kiinaan; olutta nautittiin laajalti antiikin Kiinassa jo noin 1600 eaa. (China.org) 干杯! Gānbēi!

Suomessa ollaan jo pitkään käyty väittelyä siitä, pitäisikö pakkoruotsi tehdä vapaaehtoiseksi. Ruotsin kieltä kuvaillaan "haitalliseksi" ja sen sanotaan jopa "alentavan suomalaisten sivistystasoa". EU-maiden hyödyllisimmiksi kieliksi luetellaankin englanti, ranska, saksa, espanja, italia, hollanti ja kiina. (Pakkoruotsi.net) Kiinaa Suomessa kuitenkin lukee tällä hetkellä vain kourallinen ihmisiä. Korkeakoulutasolla pitkänä kielenä sitä voi opiskella vain Helsingin yliopistossa ja Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Peruskoulussa kiinan voi valita vieraaksi kieleksi Meilahden ala- ja yläasteella Helsingissä. 

Maailma muuttuu: entä jos kiinan kieli ei olekaan tarpeellinen enää seuraavalla vuosikymmenellä tai -sadalla? Itse kävin peruskoulun ja lukion Helsingin Suomalais-venäläisessä koulussa. Kouluajoilta muistan, kuinka meitä jatkuvasti muistutettiin venäjän kielen tarpeellisuudesta, ja paineet oppimiselle olivat kovat. Tuntui, ettei työelämässä tule pärjäämään, jos davai ei taivu. Viime aikoina ovat venäjän talousnäkymät kuitenkin heikenneet, ja tultuani työikään huomaankin, ettei kielitaidostani olekaan luvatusti hyötyä. Koenko silti, että viettämäni aika venäjäntunneilla on hukkaan heitetty? Kaikki ne vaikeat kielioppisäännöt, väärät aakkoset ja harmaat hiukset jo nuorella iällä... Mielestäni kaikki kielitaito on hyödyksi. Kukaan ei voi ennustaa tulevaa, ja nykyinen globalisaation kourissa vimmatusti pyörivä maailma muuttuu alituiseen. Niinpä olen sitä mieltä, että kiinankin suhteen riski kannattaisi ottaa. Vaikka emme tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ainakin tulevien vuosikymmenten ajalta tulevaisuus Kiinan talouden kannalta näyttää positiiviselta. Ennen pitkään lohikäärme herää päiväuniltaan. Ja silloin se tarvisee jonkun, joka sitä ymmärtää.